Ei välttämättä hyvää asemaa niinkään perinteisessä mielessä vaan hyvää asemaa sosiaalisen tai kulttuurillisen pääoman kilpakentällä.
Bourdieut luettu ainakin ;)
Foorumi käsittää osapuilleen kaikki ns. ”lifestylen” ja sosiaalisen ja kulttuurillisen pääoman ulkoiset ilmenemismuodot joiden tarkoitus on erottautuminen.
Tosin tässäkin on asteita.
Osahan on ilmoittanut, että hakee lähinnä kestävyyttä, hyviä materiaaleja ja istuvuutta. Nämä toki ovat keinoja erottautua, mutta jos yhdessäkin keskustelussa käsitelty taskuliina on liiallista erottautumista, niin kyllähän täälläkin sopeudutaan yhdenmukaisuuden vaatimukseen.
Tämän yhdenmukaisuuden, jonka perusta Suomessa on aika paljon Ruotsista ja Saksasta opittu. Sosiaalidemokraattisessa luterilaisissa paratiiseissa kun ei ole suotavaa erottautua työläistovereista ja koreilu sekä tuhlaaminen on lähes kuolemansynti, joka korostuu Suomessa ja Saksassa, jotka kärsivät pahasta puutteesta sodan jälkeen (Ruotsin asenneilmasto on sen sijaan pieni mysteeri, yhden teorian mukaan häpeävät omaa luokkajakoaan ja pikkuporvarillisuuttaan leikkimällä normisvenssonia).
Tietenkin yksittäisiä poikkeuksia on aina, mutta noin keskimäärin tämä vastaa tietynlaista lifestyle-stereotypiaa.
Eli määritelmäsi mukainen keskimääräinen keikarilainen on suunnilleen samanlainen kuin keskimääräinen korkeastikoulutettu varhaiskeski-ikäinen noin muutenkin.
Niinpä olen alistunut tietoiseen itsepetokseen, en enää välitä liikaa muiden ajattelusta tai erottautumisesta. Voisin lähes sanoa, että voin tehdä mitä haluan.
Eli nolkytluvun tyyliin olet uniikki lumihiutale, joka toisin kuin muut uniikit lumihiutaleet ei piittaa muistaa uniikeista lumihiutaleista, jotka voi mukavasti luokitella ja paketoida tietynlaisiksi lumihiutaleiksi, jos ei nyt olki- niin ainakin lumiukoksi. Tästä lumiukosta tehdään mukavan ironisesta itsepetokseen viittaamalla erottelu kuvittelamalla, että muut toimivat tavalla X eivät voi tehdä mitä itse haluavat syystä Y, mutta itse on tästä vapaa aito uniikki lumihiutale.
Minusta tässä koko dandyilyssä tai keikaroinnissa pitäisi tajuta yksi asia: tässä ollaan matkalla. Jos ennen tavoiteltiin perinteistä hyvää sosioekonomista asemaa niin nyt tavoitellaan hyvää kulttuurillista pääomaa ja/tai sosiaalista suosituimmuutta.
Nämähän eivät eroa toisistaan mitenkään.
Ruotsi on tästä hyvä esimerkki: maassa on lähes kiveen hakattuna, että kaikilla on teoriassa samat mahdollisuudet ja "säätykierto" on itsestäänselvyys. Siitä huolimatta todellinen "hyvän kodin kasvatti" osaa tarjota kahvin kanssa kumpaakin edellytettyä kakkua ja syödä niitä kahvipipareita oikeassa järjestyksessä. Jos ei osa niin ei ole oikeata kulttuurillista ja sosiaalista pääomaa.
Tarkoitan sitä, että kulttuurillisen ja sosiaalisen pääoman kautta on myös, vähintään piilotettuna, tavoitteena parempi sosioekonominen asema. Selväähän on, että tietynlaisella sivistyksellä ja käytöksellä tehdään vaikutus, joka mahdollistaa etenemisen työelämän ja sosiaalisen elämän hierarkioissa, joka taas heijastuu parempana sosioekonomisena asemana. Toisaalta sosioekonomisen aseman kohentuminen ja "nousukkaan", "tärkeilijän" tai "pyrkyrin" leiman välttäminen edellyttää sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman haalimista. Linnan juhlathan tarjoaa tähän hyvän esimerkin juurikin Keikarin näkökulmasta: tennareissa olevaa räppäriä paheksutaan ja ylipäätään positiivista on kun jotkut hallitsevat pukeutumisessa ja käytöksessä oikeanlaisen koodiston, muut ovat sitten sivistymättömiä juntteja vaikka sosioekonominen asema olisi hyvä. Pankkia johtava entinen taistolainen kartanon herra on ookoo kun uskaltaa pukeutua punaisiin housuihin ja käyttää räätälipukuja.
Eli ihminen on jotain vasta kun hän voi kuunnella häpeää tuntematta vaikka Captain Jackiä jos siltä vaan tuntuu ja siitä tykkää ja kuitenkin samalla tietää mitä siitä ajatellaan, mutta ei enää välitä siitä. Vapautuminen.
Tää nyt taitaa olla muutenkin alkaneen vuosikymmenen motto...
Ei mikään "anything goes" vaan "many thing goes" ja oikeastaan kyse ei ole sinällään vapautumisesta vaan siitä, että pitää vapautua kun kaikki muutkin vapautuvat. Sen takia koko käsite alkaa olla yhtä sotkua.