On olemassa ihmistyyppi jolle kaksi asiaa on yli kaiken: Se, että on mahdollisimman paljon erilainen kuin kaikki muut ja että ne muut varmasti huomaavat tämän erilaisuuden. Koska tämän ihmistyyppi kokee identiteettinsä olevan koko ajan uhattuna, se hakee tukea mahdollisimman paljon itseään muistuttavista tovereista jotka yhdessä silmänräpäyksessä muodostavat ikioman eksklusiivisen enklaavin tai kultin joka puolustaa kuplaansa apinan raivolla kaikkia uhaksi kokemaansa vastaan.
Huvittavinta näissä erilaisten yhteisöissä on se, että automaattisesti syntyvä ryhmäajattelu muodostaa ryhmälle millintarkat säännöt joiden puhdasoppista noudattamista valvoo armoton ryhmäkuri. Tämän seurauksena erilaisten ryhmä hyväksyy erilaisuuden mutta vain täsmälleen ryhmän hyväksymässä muodossa ja rajoissa, ainoana poikkeuksena ryhmän esikuvat ja mielipidejohtajat joille sallitaan kaikki ja joita seurataan täysin kritiikittömästi.
Nämä kultit hakevat vahvistusta omalle olemassaololleen ja identiteetilleen viholliskuvien kautta ja maailma on täysin mustavalkoinen. Mielipiteiden, ajatusten ja näkökulmien arvoa ei määritä niiden sisältö, vaan se kuka ajatuksen esittää. Ryhmän ihailemien starojen kaikki ajatukset hyväksytään kun taas inhokkien täsmälleen saman sisältöisiin ajatuksiin on lupa suhtautua vain joko pilkallisesti tai avoimen vihamielisesti, vaikkapa suuren tunteen vallassa tehtynä ad hominem hyökkäyksenä joille hyökkäyksen tekijä totta kai hakee koko ajan olkansa yli vilkuillen hyväksyntää yhteisöltään.
Kaikki inhokin ajatukset ja mielipiteet ovat lähtökohtaisesti väärin ja tuomittavia, eikä niitä saa missään tapauksessa hyväksyä, jopa neutraalisti tai keskustelevasti suhtautuminen voi aiheuttaa ryhmän sisäisiä kurinpitotoimia joiden ankarin on ryhmän ulkopuolelle sulkeminen.
Niinpä ryhmä vahvistaa heimotunnettaan projisoimalla valitsemiinsa inhokkeihin kaikki omat negatiiviset piirteensä, alemmuudentunteensa, pelkonsa ja epäonnistumisensa. Hallinnasta riistäytynyt ryhmäajattelu rakentaa sarvipäistä olkinukkea johon on luvallista ja jopa suotavaa purkaa oikeutettua vihaa ja todistaa näin kultille omaa oikeauskoisuuttaan, uskollisuutta ryhmälle, ryhmän määrittämälle totuudelle ja niille symboleille joihin ryhmä on identiteettinsä kiinnittänyt.
Symbolit ovat ryhmälle pyhiä, kaikki mielipiteet jotka voidaan edes etäisesti tulkita ryhmän symbolien halventamiseksi tai staran kritisoimiseksi laukaisevat ryhmäläisissä primitiivisiä raivonpurkauksia joissa kaikki kohtuus unohdetaan erityisesti siinä tapauksessa jos ”loukkauksen” suorittaa joku jostain täysin irrationaalisesta syystä kultin vihollislistalle joutunut. Kun inhokki ei, yllätys – yllätys, reagoikaan enklaavin haluamalla tavalla tekemällä katumusharjoituksia ja tunnustamalla kultin ryhmäajattelua auktoriteetikseen, raivo vaan yltyy. Tämähän on kuplan sisällä olevien mielestä aivan uskomatonta ylimielisyyttä ja trollausta.
Kultin jäsenille asiat eivät riitele vaan ihmiset ja kaikki oman ajattelun kanssa ristissä oleva on lahkolaisen persoonaan kohdistuva hyökkäys joka on kostettava suoraan henkilöön menevinä loukkauksilla. Ja kaikkein kamalintahan on jos inhokki jakaakin jonkin enklaavin arvostaman ajatuksen kohteen. Jos väärät tyypit omaksuvat ryhmälle tärkeän ajatuksen, se menee pilalle. Toteemihan saastuu jos saastainen ihminen siihen koskee. Se on paha ju-ju.
Väärien ihmisten turmeleva voima ei liity suoraan siihen keitä he ovat, vaan siihen, mitä ryhmä kuvittelee heidän edustavan. Tämän vuoksi inhokin nimellä varustettuun olkinukkeen on kiinnitetty kaikki sellaiset lieveilmiöt, arvot ja uskomukset joita ryhmä pitää halveksittavina ja joiden kanssa kosketuksiin joutuminen alentaa ryhmän, ryhmäläisten ja ryhmän toteemien arvoa.
Kuplan ulkopuolella muu maailma mutustaa popcornia ja nauttii performanssista.
