Thaimaasta saa varmasti hyviäkin pukuja. Tämä piti sanoa alustukseksi koska ihmettelin miten tuttavan puvussa näkyy kainaloissa hikiläikät. Paljastui että puku oli tilattu "mahdollisimman ilmavana ja ilman vuorta" ja toimittaja oli tehnyt työtä käskettyä joten puvussa oli tietysti reippaat olkatoppaukset mutta esimerkiksi hihoissa ei ollut vuorta lainkaan. Luonnollisesti tuttavalle oli näytetty käsittelemätöntä kangasta tilatessa joten lopputulos oli:
- kiiltävän harmaa puku (ns. "kamelinmyyjän asu")
- hikiläikät kainaloissa ja selän alaosassa
- ahdistus koska ainakin reisissä (joista puuttui myöskin sisäkankaat) tuntui kuulemma kutina kankaasta

"Onneksi pukua ei tartte kuin kerran vuodessa"

^Nauroin ääneen.

Tällä viikolla on ollut duunissa päällä pukua ihan vaan omaksi iloksi, pellavaa ja puuvillapellavaa Suittarilta. Paitoina ohutta puuvillaa Schoffasta ja Hackettilta. Jaloissa mokkaloaferit ilman sukkia. Takki työpisteelle jätettynä en edes silmiinpistävän ylipukeutunut mutta väittäisin että minulla on ollut konttorin miehistä mukavin olo. Ei hikiläikkiä, ei paksuja farkkuja, ei ihoon kiinni vetäviä kainaloita. Toisaalta vihamielisesti suhtautuva perusäijä saa puolestani kärsiä ihan rauhassa "rennosti pukeutuneena" ;)

^+++++

21 v. persun viiltävää analyysia:

Tästä päästään asian ytimeen: ulkonäkö on persoonallisuutta.

Kuinka kukaan voisi väittää muuta?

Aivan kuten eleet, ilmeet ja puhetyyli, myös pukeutuminen on persoonallisuuden ilmenemismuoto. Moni, etenkin mies, ei tätä tunnu tajuavan. Suomalaiset kasvatetaan tasa-arvoiseen, sosiaalidemokraattiseen kuplaan, jossa vaatteet eivät ole aatteet, sisäinen kauneus on tärkeintä ja toisten ulkonäköä ei saa arvostella. Mutta kun katson ympärilleni, menestyneet ihmiset näyttävät menestyneiltä.

Onko se menestyksen syy vai seuraus?

Totta kai epäsiisteys kertoo siitä, että nyt ei olla ainakaan työhaastatteluun menossa. Totta kai tissit puolipaljaana kulkeminen kertoo, että etsii parittelukumppania tai vähintäänkiin nauttii imartelusta ja ihailevista katseista. Totta kai siisti puku ja solmio kertoo itsearvostuksesta ja vallan tunteesta. Vaatteet eivät tee miestä, vaan mies tekee vaatteet.

Pukeutuminen on ehokas tapa välittää informaatiota itsestään. Näin voi välttää turhat kohtaamiset, väärinymmärrykset ja törmää todennäköisemmin niihin ihmisiin, joihin haluaakin törmätä. Samalla pystyy ilman sanoja, vain muutamissa sekunneissa, kertomaan itsestään paljon - ja juuri sen mitä haluaa.

Jos palataan pariutumismarkkinoiden ulkopuolelle jääneisiin miehiin, tuntuisi helpolta sanoa, että laita geeliä tukkaan ja pinkki kauluspaita päälle. Miksi he eivät tee niin? Se ei ole osa heidän persoonallisuuttaan ja identiteettiään. Kun näitä kumarassa laahustavia hylkiöitä katsoo, on selvää, että pukeutumisen ohella heidän persoonallisuutensa kehitys on jäänyt yläkoulun tasolle. Ensin pitäisi löytää itsevarmuus, jotta voisi pukeutua sen mukaisesti. Muuten tilanne on kaikkien kannalta kiusallinen.

Syrjäytynyt pelkääkin eniten arvostelua. ”Yritätkö sä esittää jotain noilla vaatteilla?” on pelätty kommentti, joka alleviivaa sitä, että vaatteet eivät ole vain jotain mitkä vedetään päälle, vaan jotain mitkä ansaitaan. Siksi narkomaani huutaa ja sählää lähikaupassa, ja suostuu käyttämään vain likaisia verkkapukuja. Eipähän jää epäselväksi kenestä on kyse; eikä tarvitse kestää paljastumisen aiheuttamaa nöyryytystä.

koko juttu: http://milkoaikio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203174-ihmiset-sivuuttavat-kaikkein-ilmeisimman

Kyllähän kaikki kovat kaulassa kulkevat, joilla ei tule siitä vaivaantunut olo, tietävät, että nämä rätit ansaitaan.

^Jutun olisi voinut kiteyttää paremmin: Jos et koe oloasi kotoisaksi vaatteissasi, et luultavasti näytä kovin hyvältä niissä.

Ja toisaalta, jos ne vaatteet eivät miellytä itseäsi etkä ole niistä mitenkään kiinnostunut, kompastut luultavasti yksityiskohtiin.

Naiset pitävät pukumiehistä --> Menen ostamaan Dressmanilta puvun - ei toimi.

https://koyttoliittyma.wordpress.com/2015/10/06/kuinka-haluaisin-kayttaa-puhelinta-vaatekaupassa/

Kertomus tavallisemman miehen tuntemuksista vaatekaupassa.

Hyviä huomioita!

Olisi varmaan mennyt velmuiluihinkin...

Koen paineita siitä, että minun täytyy olla näyttävä, koska edustustilaisuuksissa mieheni pukeutuu aina tyylikkäisiin Tiger of Swedenin pukuihin.

Maria von Graevenitz-Välimäki @MeNaiset

Hyvin ujutettu Tigerin mainos. Seuraavaksi myös sinun vaimosi ehdottaa sinulle uutta Tigerin pukua kun kuuli jostain että ovat tosi laadukkaita.

Ne naisethan sen tietävät.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Ikävintä tuossa on se oletus, että puku X on laadukas, koska se on Tigerin. Jos Ruotsin Tiikerillä olisi edes sitä käsityötä, kunnon kankaita, vähemmän kireitä leikkauksia tai vaikka puolikas liinakangasrakenne, voisi laadusta jo hieman puhua. Nyt "brändi" tai logo on se laadun merkki, vaikka molemmat ovat kosmeettista markkinointihöpöä.

Kolehti kiertämään ja Teuvolle paremmat housut?

http://www.hs.fi/politiikka/a1445219922316?ref=hs-art-luetuimmat-6

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Ensimmäisenä mieleen nousi kysymys, onkohan Teuvon housujen kankaassa noin 90% muovia? Jos on, en hämmästy pistelyä tai hikoilua. Tottahan Teuvo farkuistaan tietää, että luonnonmateriaali on mukavin iholla.

Antakaa teuvon olla, se on sitä brändäystä. Kansanmiestä kiinnostaa vain sikariportaan edut, ei siihen lokerointi.

I say beware of all enterprises that require new clothes. �"Henry David Thoreau

Mitä tarkempi pukukoodi, sitä perverssimpi toimintakulttuuri. (Erityistilaisuudet poislukien tietty)