Vielä ei ole yksikään tili tai asiakastapaaminen tai esitys kaatunut "liian siistiin" pukeutumiseen. Muita syitä on kyllä.
näin juuri.
Näin se menee. Ja niitä pukujakin on monenlaisia.
Jotenkin muutaman kommentoijan viesteistä olen rivien välistä lukevinani ajatuksen siitä että "puku" on vain ja ainoastaan se muodollinen tumma asukokonaisuus johon suomalainen mies pukeutuu vastentahtoisesti erilaisissa formaaleissa juhlatilaisuuksissa. No, tuollaisille juhlapuvuille on aikansa ja paikkansa eikä se ole normaali konttoriaika arkiduunissa.
Arkipuku, siis puku joka on tavalla tai toisella rouheampi, miten sen sitten haluaakin ymmärtää, sopii mielestäni työpukeutumisessa miltei tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Liituraita luo tietysti mielikuvia rahan ja vallan maailmaan mutta onhan niitä muitakin vaihtoehtoja; Birdseye ja nailhead ovat hillittyjä mutta silti epämuodollisempia. Oma suosikkini arkipuvun kuviona on Prince of Wales -ruudukko joka windowpane:n lailla tekee puvusta huomattavasti rennomman, "urheilullisemman" tai miten sen nyt sanoisi, "ei-pönötyspuvun".
Tweediä, kampavillaa, flanellia, karkeampaa tekstuuria. Murrettuja värejä, kuviointia yms. Sack suit. Paita ja asusteet myös järeämpää arkikaliberia niin se on siinä. Lukemattomia mahdollisuuksia pukeutua pukuun ja olla särmän näköinen ilman että kenellekään normaalin itsetunnon omaavalla tulee mitään hyljeksimisreaktioita. Patologisilla tapauksilla ei niin väliä.