Ai niin: tuli vielä mieleen eräs hypoteesi tyylin rappion syistä.
Jos lähdetään siitä, että istuvuus on hyvin olennainen osa tyylikkyyttä, saattaa yhtenä syynä tyylitajuttomuuteen olla lisääntynyt massavalmistus. Tuttu vaatetussuunnittelija sanoi alan maksiimin olevan, että kallista vaatetta ei tunnista siitä miten paljon siinä on materiaalia, vaan siitä, kuinka paljon materiaalia on leikattu pois. Toisin sanoen, paremmin istuvat vaatteet käyttävät kangasta tehottomammin.
Tällä ei ollut paljonkaan väliä silloin kun vaatteet olivat oikeasti arvokkaita ja liki yksilöllisiä. Jos sarjakoko on joitain kymmeniä tai satoja, leikkausten optimointi ei maksanut vaivaa, ja suhteellisen edullisistakin vaatteista saattoi tehdä istuvia. (Lisäksi tietysti monet osasivat, tai monien vaimot/äidit osasivat ja ehtivät, korjailla valmisvaatteiden istuvuutta.)
Nykyään kuitenkin suurin osa vaatteista valmistetaan suurina sarjoina ja yksi tärkeimmistä kriteereistä on hinta. Tällöin vaatetussuunnittelijoiden on pakko optimoida kaavojaan, jotta leikattavaa on vähemmän, leikkuujätettä syntyy vähemmän, ja ommeltavaa on vähemmän. (Nämä kaikki maksavat rahaa.) Seurauksena vaatteet ovat enemmän tai vähemmän säkin kaltaisia.
Sama vaatetussuunnittelija sanoi myös, että hän ja kaikki hänen kollegansa kyllä mielellään suunnittelisivat upeita, tyylikkäitä ja hyvin istuvia vaatteita, mutta kun sellaisista ei olla valmiita maksamaan eivätkä vaateliikkeet ota sellaisia tuotantoon. Ja kun säkeistä on tullut normi, moni maksukykyinenkään ei edes tajua vaatia parempaa.