Pukeutumiselämäni ei ole Keikarin myötä erityisemmin muuttunut, sillä olen kasvanut omaan tyyliini vähitellen vuosien varrella enkä koe saaneeni ihmeempää äkkinäistä herätystä asiaan. Olen ollut teini-ikäisestä asti kiinnostunut räteistä ja lumpuista, ja tämä kiinnostus on kulkenut vuosien varrella mukana. Toki tyylini - ja elämäni - on näiden parinkymmenen vuoden aikana myös runsaasti muuttunut. Tai pitäisikö sanoa 'vaihdellut' sillä vähitellen alan tajuta kulkeneeni tietyn sartoriaalisen ympyrän ja palanneeni alkuun, joskin - toivottavasti - jalostuneemmassa ja hieman tietävämmässä muodossa.
Internet-foorumit ovat tulleet mukaan kuviooni tällä vuosikymmenellä vähin erin. Useilta foorumeilta olen saanut arvokasta tietoa ja ideoita, mutta niin ikään useat nettifoorumit ovat myös hukanneet aikaani antamalla runsaat määrät mutu-olettamuksia sekä turhaa kinastelua. Keikarilla luojan kiitos eräille foorumeille ominainen 'bitching' ja turha asioista vääntäminen, kaiken sortin netti-juonittelu tms. hölmöily onneksi loistavat poissaolollaan. Vaikka koenkin olevani useissa pukeutumisseikoissa eri linjoilla keikarilaisten pääosan (tai no, ainakin Villen kanssa), niin keskustelu on pääosin pysynyt asiallisena mutta antoisana. Olen kenties tarkoituksella omaksunut itselleni jos en nyt vastarannan kiisken niin ainakin jonkin sortin toisinajattelijan / erilaisen hepun leimaa. En tosin tiedä näkevätkö muut näin. Jos, en ole ainakaan täysin epäonnistunut kontribuutioissani. ;)
Jokapäiväisessä elämässäni Keikari näkyy työ- ja perhe-elämään keskittymiseni vähenemisenä ts. minulla on nyt yksi foorumi lisää jossa voin käyttää aikaani keskustellakseni itseäni kiinnostavista asioista. Vaimoni puhuisi ajan hukkaamisesta: jokaisella on oma totuutensa. Erinomaista on a) se, että voin keskustella äidinkielelläni b) se, että voin vaihtaa ajatuksia pukeutumisasiaan perehtyneiden / asiasta innostuneiden henkilöiden kanssa ja voin siten reflektoida omaa tyyliajatustani muiden toisinaan omastani poikkeaviin ajatuksiin.
Välitön seuraus Keikarin suraamisella / Keikarille osallistumisella on ollut se, että olen vähentänyt taskuliinan käyttöä. Täällä vouhutetaan niistä niin runsaasti että olen ihan piruuttani pitäytynyt käyttämästä niitä muutoin kuin kaikkein formaaleimmissa pukukokonaisuuksissa. ;) ..En voi tälle mitään, olen aina ollut vastarannan kiiski. Maailma tarvitsee non-konformisteja.