Keikari > Kaunis elämä

Keikari ja minä

(1/4) > >>

Jari:
Ajattelin, että olisi hauska koota ketju, jossa foorumilaiset kertoisivat, kuinka Keikari-blogi sekä foorumi on näkynyt heidän omassa elämässään. Onko maailma muuttunut kauniimmaksi paikaksi vai ovatko Ville ja muut foorumiaktiivit uurastaneet turhanpäiten?

Aloitan omakohtaisesti. Ensinnäkin on ollut hauska huomata, että aihe kiinnostaa muitakin. Koska pukeutuminen on niin voimakkaasti myös sosiaalista käyttäytymistä, yleinen konformismin paine on melkoinen. Siinä mielessä on ollut hauskaa löytää muitakin, jotka pyrkivät tuomaan arkiseen aherrukseen hitusen loistoa hyvien vaatteiden sekä dandyn ylivertaisen asenteen avulla. Erityisesti miitit ovat tässä mielessä toimiva konsepti.

Blogi on myös muuttanut omia pukeutumistottumuksiani parempaan suuntaan. Siinä missä aiemmin riitti että on kenties joitakin yksittäisiä hyviä vaatekappaleita päällä, nyt kiinnitän paljon enemmän huomiota toimivan kokonaisuuden rakentamiseen. Huonosti istuvista vaatteista on niin ikään tullut kauhistus. Ompelimot ovat käyneet tutuksi, ja ero on todella silmiinpistävä.

Myös substanssiosaaminen on kehittynyt blogin myötä mukavasti. Siinä missä aiemmin osasin vain joitakin yleisiä periaatteita, on blogin sadoista merkinnöistä saanut myös lihaa luiden ympärille.

Mutta entäpä muut? Kuinka Keikari on vaikuttanut teihin?

Arska:
Minulla se on ohentanut lompakkoa. Toki pukeutuminenkin pikku hiljaa alkaa nousta siedettävälle tasolle. Olin kyllä kiinnostunut laadusta ja estetiikasta jo aiemminkin mutta Keikarin myötä homma lähti käsistä. Aikana ennen Keikaria pukeuduin muiden mielestä luultavasti hienostelevasti, omasta mielestäni kaameasti.

Elenkhos:
Mitäpä sitä samaa toistamaan eli komppaan taas Arskaa. Toinen peräkkäinen kommppauspostaus Arskan kanssa, pelottavaa yksimielisyyttä.

AlecLewain:
Kalliiksi tämä on lompakolle käynyt, mutta toisaalta rahat ovat menneet laadukkaampiin tuotteisiin. Muutos on ollut luultavasti suurin kenkäpuolella ja se on yhä käynnissä. Seuraava edistysaskel tapahtunee parin viikon sisään, kun pääsen paikan päälle (Lontooseen) hiplailemaan kenkiä. Toinen vahva edistysaskel on taskuliinojen rohkeampi käyttö. En voi sanoa, että habitus olisi muuttunut paljoakaan, mutta pienillä yhsityiskohdilla olen saanut aikaan miellyttävää hienosäätöä.

i v y m a n:
Pukeutumiselämäni ei ole Keikarin myötä erityisemmin muuttunut, sillä olen kasvanut omaan tyyliini vähitellen vuosien varrella enkä koe saaneeni ihmeempää äkkinäistä herätystä asiaan. Olen ollut teini-ikäisestä asti kiinnostunut räteistä ja lumpuista, ja tämä kiinnostus on kulkenut vuosien varrella mukana. Toki tyylini - ja elämäni - on näiden parinkymmenen vuoden aikana myös runsaasti muuttunut. Tai pitäisikö sanoa 'vaihdellut' sillä vähitellen alan tajuta kulkeneeni tietyn sartoriaalisen ympyrän ja palanneeni alkuun, joskin - toivottavasti - jalostuneemmassa ja hieman tietävämmässä muodossa.

Internet-foorumit ovat tulleet mukaan kuviooni tällä vuosikymmenellä vähin erin. Useilta foorumeilta olen saanut arvokasta tietoa ja ideoita, mutta niin ikään useat nettifoorumit ovat myös  hukanneet aikaani antamalla runsaat määrät mutu-olettamuksia sekä turhaa kinastelua. Keikarilla luojan kiitos eräille foorumeille ominainen 'bitching' ja turha asioista vääntäminen, kaiken sortin netti-juonittelu  tms. hölmöily onneksi loistavat poissaolollaan. Vaikka koenkin olevani useissa pukeutumisseikoissa eri linjoilla keikarilaisten pääosan (tai no, ainakin Villen kanssa), niin keskustelu on pääosin pysynyt asiallisena mutta antoisana. Olen kenties tarkoituksella omaksunut itselleni jos en nyt vastarannan kiisken niin ainakin jonkin sortin toisinajattelijan / erilaisen hepun leimaa. En tosin tiedä näkevätkö muut näin. Jos, en ole ainakaan täysin epäonnistunut kontribuutioissani. ;)

Jokapäiväisessä elämässäni Keikari näkyy työ- ja perhe-elämään keskittymiseni vähenemisenä ts. minulla on nyt yksi foorumi lisää jossa voin käyttää aikaani keskustellakseni itseäni kiinnostavista asioista. Vaimoni puhuisi ajan hukkaamisesta: jokaisella on oma totuutensa. Erinomaista on a) se, että voin keskustella äidinkielelläni b) se, että voin vaihtaa ajatuksia pukeutumisasiaan perehtyneiden / asiasta innostuneiden henkilöiden kanssa ja voin siten reflektoida omaa tyyliajatustani muiden toisinaan omastani poikkeaviin ajatuksiin.

Välitön seuraus Keikarin suraamisella / Keikarille osallistumisella on ollut se, että olen vähentänyt taskuliinan käyttöä. Täällä vouhutetaan niistä niin runsaasti että olen ihan piruuttani pitäytynyt käyttämästä niitä muutoin kuin kaikkein formaaleimmissa pukukokonaisuuksissa. ;) ..En voi tälle mitään, olen aina ollut vastarannan kiiski. Maailma tarvitsee non-konformisteja.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu