Joskus aikanaan järjestettiin kaikenlaisia cross-cultural -koulutuksia joissa saatiin oppia siitä miten vieraissa kulttuureissa on hyvä käyttäytyä ja mitä varoa. Nyttemmin on huomattu että fiksulla ja kohteliaalla käytöksellä pärjää kaikkialla ja paikallisen etiketin voi jättää vähemmälle huomiolle, omakohtaisena esimerkkinä ainakin se kun taannoin Japanissa asiakasvierailulla koetin asianmukaisesti kumartaa minulle kumarrettaessa, ja tämäkös riemastutti asiakkaan: "hoo-hoo, Laurentius-san, ju don niid tu bou, ju not zapaniis!"

Minua ainakin kiinnostaa kuulla erinäisiä pikkuniksejä ja vinkkejä siitä mitä oikesti välttää missäkin, tai millä pienillä huomioilla voi aikaansaada positiivista flow:ta jossakin tekemättä kuitenkaan itsestään numeroa ja olematta kömpelö.

Aloitan itse idänmatkailulla, joskin tämä lienee vähenevässä määrin relevanttia enää nykypäivänä. Yksi asia mitä ei missään opetettu ja joka iskostui meikäläiselle takaraivoon: illallisella isäntä pitää maljapuheen ennen ensimmäistä snapsia. Siihen vastataan omalla pienelllä puheenvuorolla, mutta vasta seuraavan huikan yhteydessä. Venäjällä usein ajatellaan suomalaisten olevan samanlaisia juomatavoiltaan kuin hekin, joten vastapuheenvuoron väliin jättäminen voi olla kiusallinen moka. Minua on myös aina ihastuttanut velivenäläisen formaali kohteliaisuus ja kyky keskustella varsin sivistyneesti useista aiheista, eli small-talkata.

Englantia puhuessa aina, mutta varsinkin englannin kielisissä maissa kannattaa  puheessa muistaa viljellä sanoja please, thank you, welcome ja muita pikku kohteliaisuuksia joita ei suomen kielessä niinkään esiinny tai ainakaan käytetä. Muuten tulee helposti kuva että puhuu tylysti tai käskevästi. Itsensä kannattaa esitellä heti kättelyssä. En ole Suomessa esitellyt itseäni nimeltä useimmille naapureilleni, vaikka kolataan pihoja ja leikataan nurmikoita jo toista vuotta yhtä aikaa ja välillä aidan yli huudellaan.

En ole Suomessa esitellyt itseäni nimeltä useimmille naapureilleni... välillä aidan yli huudellaan.

Ehkä parempi niin...

Yleisesti niin englanniksi tosiaan kiitokset ja pleaset mukaan, saksassa tietysti "bitte" kuuluu samalla tavoin repertuaariin.
Keski-Eurooppalaisten kanssa ei niin kamalasti törmää kulttuurieroihin, mutta esimerkiksi britit ovat hanakampia sellaiseen keskusteluun, jota Suomessa pidettäisiin kinasteluna, mutta siellä retoriikka on enemmän arvossaan. Arabimaissa taas jokainen puhuja on suuri runoilija ja suomalainen ei koskaan saa samaa määrää kohteliaisuuksia puheeseen, jos taas puhe ei ole kohteliasta, niin huolestu. Aasian maissa monille olennaista on säilyttää "kasvot" eli kaikki on hyvin ja jees, vaikka asiasta ei mitään ymmärretä tai mikään onnistu. Näin siis tiivistetysti merkittävimmät stereotypiat ja yleistykset, seuraavaksi yksityiskohtiin.

Stereotypia ja 90% myös koettua: Italia - ensimmäinen käynti asiakkaalla kuin asiakkaalla (jos kyseessä firma eikä yksityinen/omistaja): ei kahvia, ei tarjoilua, vain viileä "mitä sinä täällä teet?" -asenne. Suhteen edetessä homma parhaimmillaan kehittyy toiseksi ääripääksi. Ei siis pidä loukkaantua tai pettyä jos ensimmäisestä käynnistä jää orpo olo, pidä itselläsi sama kohtelias olemus koko ajan - asenteensa ei riipu sinusta vaan heistä.

Stereotypia ja 95% myös koettua: En ole vielä tavannut intialaista joka ei edustaisi maansa "most respected" yritystä alallaan. Intialaiset ovat yhtäältä erittäin kohteliaita ja hyvin koulutettuja (siis se kansanosa jota meikäläiset tuppaavat tapaamaan) mutta kovin hanakoita ryhtymään väittelyihin, jolloin äänensävy ja diskurssi on meikäläisittäin jopa töykeää, olematta silti sitä. Ensimmäisellä kerralla kohdattuani intialaisen potentiaalisen asiakkaan jäi minulle tunne kuin olisin koirakoulussa ollut. Myöhemmin opin hyvin napakasti mutta asiallisesti väittelemään ja käsittelemään jopa täysin hölmöt väitteet edustamastani tuotteesta. Joillekin täysin itsestäänselvä mutta useimmille yllätyksenä tulee se, että intialaiset "nyökkäävät" puistelemalla päätään. Vähänkös tuli tyhmä olo kun selitin ja selitin ja hymyilevä kaveri edessäni vain puistelee päätään...

Vähänkös tuli tyhmä olo kun selitin ja selitin ja hymyilevä kaveri edessäni vain puistelee päätään...

Intialaisilla on kolme tapa käyttää päätään: nyökkäys, puistelu ja "bobbing" tai "wobling" -- keikuttelu mitä lie suomeksi. Tää kolmas voi tarkoittaa esim. "OK", "hyvä", "kyllä" mutta vissiin useammin "huomasin sinut", "ymmärrän" tai "kuuntelen" -- kontekstista riippuen.