Keikari > Vapaa sana

Hetki sitten Lahdessa...

<< < (3/4) > >>

flannel:

--- Lainaus käyttäjältä: signorlaine - 24.10.09 - klo:17:06 ---
--- Lainaus käyttäjältä: jaro - 24.10.09 - klo:14:07 ---Uskon että herrasmieheksi joko synnytään tai ei synnytä. Herrasmies omaa luonteen, joka saa tyydytystä auttaessaan takin neidon päälle, kantaessaan hänen laukkunsa ja avaamalla hänelle oven. Joku toinen olisi täysin tyytyväinen saadessaan takin itsensä päälle.
--- Lainaus päättyy ---



--- Lainaus päättyy ---

... ja vieläpä kohteliaisuuksien koskiessa jokaista naista - ei vain nuoria ja kauniita neitosia:)

signorlaine:
Onko meillä syytä olettaa tuntemattomasta henkilöstä yhtään mitään? Luulo ei ole tiedon väärti ja usein johtaa harhaan.

Ihmisten kohteluun taas pätee kaunis ohje: "Ainoastaan sellainen luonne on hyvä, joka ei tee toiselle mitään sellaista, joka ei olisi sille itselleen mieluista tai hyväksi." -Zarathustra n. 1000 eKr.


--- Lainaus käyttäjältä: jaro - 24.10.09 - klo:19:06 ---Herrasmiesolettama lähtee siitä, että emme millään tiedä tuntemattomasta henkilöstä onko tämä herrasmies. Voihan hän olla mikä tahansa huijari, vaimon pieksäjä, lurjus tai muuten vaan epatto. Kun seikka ei ole tiedossa, herrasmiesolettaman perusteella voidaan vain otaksua, että hän on herrasmies ja toimia sen mukaan. Sama pätee tietenkin naisiin ja etenkin heihin. Herrasmies on herrasmies prostituoidullekin. Herrasmiesolettama on siis sisäinen ohjenuora, ei toteamus jonkun herrasmieheydestä. En oikein osannut muuten muodostaa ajatustani sanoiksi, joten otin analogian syyttömyysolettamasta.
--- Lainaus päättyy ---

dhilsu:
^Arvostan Signorin filosofisia pohdiskeluita, joille voin vain nyökytellä mukana. Uskon myös väittämään synnynnäisestä herrasmiehestä. Jotkut ihmiset osaavat olla kohteliaita ja huomaavaisia luonnostaan, sydämestään. Toisesta ääripäästä voi löytää koulutetun ja käytöstavat opetellut umpimulkku, joka ei voi käsittää, ettei maailma pyörikään juuri hänen napansa ympärillä. Herrasmiesmäisyys lähtee sydämestä ja koulutuksella voi jalostaa sitä. Jotkut löytävät kipinän sydämeensä koulutuksen ja luonteen systemaattisen jalostuksen kautta, mutta heistä tulee todellisia herrasmiehiä vasta kun se kipinä muuttuu liekiksi. Ehkä tätä voisi kutsua vähemmän runollisesti vain henkiseksi kypsymiseksikin?

DandyAndy:
Ansiokasta pohdintaa toden totta.. Minulla vain on hieman vaikeuksia sulattaa ajatusta siitä, että joku syntyy herrasmieheksi ja joku toinen ei. Minä uskon siihen, että syntyessämme olemme kaikki enemmän tai vähemmän samanlaisia. Toki tietyt fyysiset ja henkisetkin ominaisuudet ovat yksilöllisiä, mutta herrasmiehen käsite on niin kulttuurinen juttu, että synnäinen herrasmieheys tuntuu hieman kaukaiselta ajatukselta. Lähinnä tuosta tulee mieleen Rousseau-henkinen jalo villi, joka ilman sivistyksen korruptoivaa vaikutusta pyrkisi aina moraalisesti ja eettisesti oikeisiin valintoihin. Keskeisin kompastuskivi tässä on mielestäni se, että ymmärtääkseni käsitys herrasmiesmäisestä käytöksestä vaihtelee jonkin verran kulttuurista riippuen. Vaikka moraalisen universalisimin oppeja myötäillen tietyt moraaliset säännöt voitaisiinkin katsoa koskettavan jokaista yksilöä kulttuurista riippumatta ei tällöin kuitenkaan vielä puhuta herrasmieheydestä vaan ihmisyydestä.

Kysymykseen siitä pitääkö meidän olettaa kanssaihmisistä yhtään mitään on mielestäni vastaus helppo. Kyllä. Eiköhän jokainen meistä rakenna käsityksensä ympäröivästä maailmasta enemmän tai vähemmän oletuksien varaan. Minä lähden siitä olettamuksesta, että kanssamatkustajat metrossa eivät halua minulle mitään pahaa. Uskon myös, että useimmilla on sen verran käytöstapoja, että lastenvaunuja työntävä äiti autetaan vaunuineen raitiovaunun kyytiin ja vanhemmille ihmisille annetaan istumapaikka mikäli kulkuvälineessä on täyttä (näiden kanssa usein kuitenkin petyn). Olettama, että kanssaihmiset toimivat tietyllä tavalla mahdollistaa suuren ihmisjoukon kutakuinkin harmonisen toiminnan. Tämähän lienee juuri käytöstapojen olemassa olon syy. Haasteita tähän nykymaailmassa kuitenkin tuo se, että tapakulttuureitakin on monia ja toiset eivät tunnu noudattavan oikein mitään koodistoa. Nyky-yhteiskunta korostaa yksilöllisyyden merkitystä ja niiden haasteiden kanssa meidän on elettävä.

signorlaine:

--- Lainaus käyttäjältä: DandyAndy - 26.10.09 - klo:10:00 ---DandyAndy:n ylläoleva kirjoitus

--- Lainaus päättyy ---

Käsite 'herrasmies' on toki kulttuurinen. Luonteenpiirteet eivät kuitenkaan ole kulttuurisidonnaisia, mitä yritän tällä sanoa on se, että vaikka jokaisella ihmisellä on oma käsityksensä herrasmieskäsitteen merkityssisällöstä, toiset luonteenpiirteet mahdollistavat siihen soveltumisen, toiset eivät. Jokainen ihminen katsoo maailmaa omien silmiensä kautta, minun näkemykseeni herrasmiehestä toinen ihminen luonteenpiirteineen sopii, toinen ei. Minä sisällytän herrasmieskäsiteen merkityssisältöön luonteenpiirteen rohkeus ja tiedän että joku syntyy rohkeana ja joku ei. Muiden luonteenpiirteiden täsmätessä totean että tämä henkilö on käsitykseni mukaan herrasmies. Sinulle, hyvä lukija, herrasmies on erilaisen yhtälön tulos ja niin pitääkin ja on pakko. Jotkut henkilöt syntyvät juuri niiden muuttujien kanssa jotka Sinun yhtälössäsi tuottavat tuloksen 'herrasmies' eikä sinun herrasmiehesi ole yhtään sen huonompi tai parempi kuin minun. Käsitteet ovat aina enemmän tai vähemmän mielipiteitä, niillä ei ole yhtä ja ainoaa merkityssisältöä. Tietokirjan kootut selitykset ovat sen laatineen tutkijaryhmän mielipiteiden kompromissi joille toki annetaan arvoa ja osaksi näiden standardien mukaan yhteiskunta toimii ja keskustelee. On vain syytä muistaa ettei totuus ole tässä ympäristössä löytänyt täyttymystään.

Kysymys siitä onko meillä syytä olettaa kanssaihmisestä yhtään mitään on monimutkainen. Sinä tiedät että kanssamatkustaja metrossa joko tahtoo sinulle pahaa tai ei. Voit olettaa että kanssamatkustaja ei tahdo sinulle pahaa ja näin rauhoitat mielesi ja luot itsellesi turvallisuudentunteen. Jos taas oletat että kanssamatkustaja tahtoo sinulle pahaa rauhoitat mielesi vaihtamalla vaunua ja taas luot itsellesi turvallisuudentunteen. Tiedät että luulo ei ole tiedon väärti ja ylläolevassa skenaariossa tehdyt oletukset eivät välttämättä pidäkään paikkaansa. Otat siis tietoisen riskin mennessäsi metroon ja kun olet ottanut tämän askelen, miksi tehdä oletuksia jatkosta. Elämä antaa sekä pahaa että hyvää, sille et voi mitään eivätkä oletukset paranna tilannetta yhtään. Ihminen on toki siksi merkillinen olento kun uskoo ja toivoo parempaan oli tilanne mikä hyvänsä. Sen varaan ei kuitenkaan kannata rakentaa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu