*

Lh

  • *****
  • 2583
    • Profiili
    • Alpa
Klassisen musiikin vinkkiketju
« : 27.11.13 - klo:16:08 »
Klassisesta musiikista on foorumilla keskusteltu aiemmin vähän hajanaisesti tyylisuunnat jakaen.

Kun kuitenkin jonkun verran aficionadoja löytyy, niin laitetaan kappaleet jakoon. Valikoima on loputon, mutta myös klassisella puolella on paljon mitäänsanomatonta tuotantoa. Silloin tällöin tulee tehtyä aivan uusia löytöjä, kun porukan kanssa jakaa aarteitaan.

Just nyt erittäin fiiliksissä tästä:
http://open.spotify.com/track/2I4bpdIGxgaBRP6gw7spPs
Los Angeles Guitar Quartet ja Bachin brandenburgilainen konsertto osa 3. Allegro

« Viimeksi muokattu: 27.11.13 - klo:22:57 kirjoittanut Lh »

*

mbch

  • ****
  • 884
    • Profiili
Vs: Klasaripuolen vinkkiketju
« Vastaus #1 : 27.11.13 - klo:16:32 »
Hyvää tavaraa!

Vs: Klasaripuolen vinkkiketju
« Vastaus #2 : 27.11.13 - klo:18:35 »
Ferenc Fricsayn johtama Bartokin Musiikkia jousille, lyömäsoittimille ja celestalle jaksaa aina viehättää, erityisesti iltaisin. Tässä ensimmäinen osa:

http://www.youtube.com/watch?v=m6R4uw-Bapc

Debussyn pianoteokset ovat välillä aiheuttaneet haikailuja pianonsoiton aloittamisen perään, mutta olen tyytynyt aina kuuntelemaan. Oli hienoa päästä kuuntelemaan ensimmäinen kirja konsertissa. Michelangielilla on hyviä tulkintoja näistä:

http://www.youtube.com/watch?v=VrVyQhUM5C4
http://www.youtube.com/watch?v=NsdIkUSjXv8

*

Lh

  • *****
  • 2583
    • Profiili
    • Alpa
Vs: Klasaripuolen vinkkiketju
« Vastaus #3 : 27.11.13 - klo:18:59 »
André Laplanten tulkinta on paras kuulemani Ravelin upeasta, impressionistisesta valtameritunnelmoinnista:
http://youtu.be/bTYUyDjVCRU

Grigory Sokolov ja Prokofjevin seiskasonaatin finaalin hitaampi, mutta äärettömän svengaava tulkinta. Aivan mieletön.
http://www.youtube.com/watch?v=Zwji3k0v_AM

Kadenssi, aika tummaa tavaraa. Ei keskipäivän musiikkia. Ylempi Debussy vei aika...kauas, syvälle tai jonnekin; varmaan tiedät. Just tän takia tää ketju piti perustaa.
« Viimeksi muokattu: 27.11.13 - klo:19:11 kirjoittanut Lh »

*

i v y m a n

  • *****
  • 5960
  • button downs weejuns rain macs what else is there?
    • Profiili
    • A / SOPHISTICATED / HOOLIGAN
Vs: Klasaripuolen vinkkiketju
« Vastaus #4 : 27.11.13 - klo:19:57 »
Bachin Goldberg-variaatiot Glenn Gouldin soittamina. Niin 1955 /56 kuin 1981 / 82 levytys toimii, kummassakin on vahvuutensa.
get your kicks on route six six six

*

Lh

  • *****
  • 2583
    • Profiili
    • Alpa
Vs: Klasaripuolen vinkkiketju
« Vastaus #5 : 27.11.13 - klo:20:19 »
^Teoksen avaus ja lopetusosat ovat suunnilleen meditatiivisinta musiikkia mitä on. Yöllä nuo soi usein, mutta välissä olevat variaatiot ovat hämärään turhan eloisia.

*

Lh

  • *****
  • 2583
    • Profiili
    • Alpa
Vs: Klasaripuolen vinkkiketju
« Vastaus #6 : 27.11.13 - klo:21:55 »
Ja noista jälkimmäinen äänitys on enemmän mieleeni.

Häiritseekö Ivyä Gouldin äännähtely?

*

konda

  • *****
  • 8975
    • Profiili
Vs: Klasaripuolen vinkkiketju
« Vastaus #7 : 27.11.13 - klo:22:31 »
Voisiko otsikon muuttaa kun luen jatkuvasti Kalsaripuolen vinkkiketju?
« Viimeksi muokattu: 27.11.13 - klo:22:35 kirjoittanut konda »

*

i v y m a n

  • *****
  • 5960
  • button downs weejuns rain macs what else is there?
    • Profiili
    • A / SOPHISTICATED / HOOLIGAN
Vs: Klasaripuolen vinkkiketju
« Vastaus #8 : 27.11.13 - klo:23:15 »
Ja noista jälkimmäinen äänitys on enemmän mieleeni.

Häiritseekö Ivyä Gouldin äännähtely?

Ei vähääkään. Päin vastoin, se tuo tiettyä inhimillisyyttä ja 'virheen' elementtiä - usein klassinen on mulle jotenkin turhan kliinistä, liian virheetöntä ja tarkasti soitettua.

Thelonius Monk hymähteli myös pianonsoitonsa tahtiin. Vaikka nää kaks ukkoa olikin täysin eri planeetoilta niin kummatkin oli omalla hienolla tavallaan vahvasti sisäavaruuden miehiä. Jatsipuolella tätä myös Cecil Taylor. Unit Stuctures on lp jota suosittelen lämpimästi kaikille haastavasta (piano)jazzista kiinnostuneille.

Nyt meinaan tosin jatkaa Pharaoah Sandersin parissa.
get your kicks on route six six six

*

Alhazen

  • *****
  • 1002
    • Profiili
Vs: Klassisen musiikin vinkkiketju
« Vastaus #9 : 28.11.13 - klo:09:28 »
No tässähän on hyvä syy vähän jakaa viime vuosien suosikkeja. Lähdetään vaikka näistä.

- Lindberg: Klarinettikonsertto (2002) http://www.youtube.com/watch?v=bzPI5z1cYvc / http://open.spotify.com/track/2vXK1aHUEmxx0qKW47sI63

Levy jolta tämä löytyy on ilmeisesti myydyimpiä 2000-luvun musiikin levytyksiä ja ihan syystä, kyseessä on yksi parhaista 2000-luvun suomalaisista biiseistä. Lindbergin 2000-luvun taitteen tyyli on eräänlaista turboimpressionismia ja klarinettikonsertto siitä varmaan helpoiten lähestyttävä teos, joten jos esim. Debussy uppoaa niin tämänkään ei pitäisi jäädä kitalakeen kiinni. Solistina täysin käsittämätön Kari Kriikku, joka tekee klarinetilla melkein kaiken mitä sillä ylipäänsä voi. Lopun kadenssi/soolo on täysin improvisoitu, joten tämä kannattaa tsekata livenä jos mahdollista - seuraava tilaisuus Suomessa on RSO:lla 6.12.

Levytyksen kohdalla pienenä bonuksena myös nimetön Ondinen kansitaiteilija on ylittänyt itsensä - kuka sanoo että "taidemusakansien" pitäisi olla peräisin katsotuimmat öljyväriteokset -kataloogista tai artisti poseeraamassa soittimensa kanssa/kapellimestari pönöttämässä?



- Rzewski: The People United Will Never Be Defeated! (1975) http://www.youtube.com/watch?v=VJDkVxbw_Ww tai http://open.spotify.com/track/2Ptt0pfeN0MsKlxYhWDK2a (tai monta muuta, tämä on levytetty tosi monta kertaa. Itse diggaan eniten Hamelinin ja säveltäjän itsensä vedoista)

Ehdotonta kuunneltavaa kaikille Goldberg- ja Diabelli-variaatioiden ja/tai pianojazzin ystäville (ivy, lookin' at you). Törkeän haastava ja hyvä, 50-minuuttinen variaatiosarja nimen mukaisesta teemasta. Rzewski itse on/oli etenkin nuorempana melkoinen virtuoosi, jonka repertuaari ulottui vissiin klassikoista Bouleziin ja jazziin ja variaatioista ihan löytyy kaikkea mahdollista, mutta erittäin hyvin plokattu teema ja tiukka sisäinen logiikka pitävät paketin kasassa. Levytyksiä on tosiaan monta, Rzewskin oma on fiiliksiltään varmaan autenttisin mutta mihin tahansa teknisesti mahdolliseen pystyvä Hamelin vetää järjettömät ylitempokohdat ehkä tarkimmin ja Hamelinin impro lopussa (toisiksi viimeinen "variaatio" on kymmenen minuuttia vapaata) on hienoimpia.

- Boulezin Ravel-levytykset, päällimmäisinä Daphnis et Chloë (http://open.spotify.com/album/2Yueslso2Ss5mf9GXsI1y1) ja pianokonsertot (Krystian Zimermanin kanssa) & valses nobles et sentimentales (http://open.spotify.com/album/3Ww5rADIodW7SLzGqZgMQp)

Pierre Boulez on enemmän tai vähemmän ikävä tyyppi ja toistaiseksi (ikää kun alkaa olla) musta paras elävä Ravel-kapellimestari. Boulezin tiukasti erotteleva, lievästi "kylmä" yleissoundi pelastaa Ravelin tavanomaiselta puuroutumiselta ja paljastaa aika paljon sellaisia perfektionistisesti viilailtuja detaljeja, joita muiden levytyksissä ei kuule ollenkaan (eikä DG:n loistava levysoundi haittaa asiaa yhtään). Pianokonsertoissa solistina häärää Krystian Zimerman, joka tuntuu myös käsittävän täydellisesti mistä niissä on kyse. Vasemman käden konsertto on itselleni aution saaren biisejä ja 17 minuutin kompaktissa kestossa melkein täydellinen suoritus siinä, miten ison orkesteriteoksen voi kirjoittaa ilman minkäänlaista filleriä tai turhaa suvantokohtaa.

- Ligetin pianoetydit (paras kokonaislevytys on musta Aimardin, http://open.spotify.com/track/3cA3lbXZsBDcLrdDzBxBgS)

Teknisesti kanssa melko mauttoman vaikea etydisarja, jota pianokisoissa soitellaan nykyään paljon. Seassa on kikkailun ohella kuitenkin paljon todella ilmaisuvoimaista ja herkkää musiikkiakin, irtokuunteluun voi laittaa esim. numerot 2, 5, 6 ja 11. Vitonen on esimerkiksi aikamoinen Ligeti meets Bill Evans -taidonnäyte.

- Valentin Silvestrovin sinfoniat 4 & 5 (itse pidän enemmän nelosesta) http://open.spotify.com/track/5SKY5DHuzP7qj2GzaWSUpB

Silvestrov oli kuulemma toinen Seppo Heikinheimo -vainaan elävistä suosikkisäveltäjistä. Sinfoniat 4 ja 5 ovat aika jännää musiikkia, etenkin aika persoonallisesti pelkille jousille ja vaskille kirjoitettu nelonen, joka on kokonaisuutena musta jotenkin toimivampi paketti kuin yliampuvampi viitonen. Tämä olisi loistavaa kamaa jonkun kauhuscifiroolipelisession tai vastaavan taakse, tai voisi olla melkein Tarkovskin soundtrackilta. Olo on vähän kuin avaruuslaivassa menossa Soljarikseen samalla kun radio poimii aalloilta pois maasta leijuvia Mahlerin sinfonioiden pätkiä, tai jotain.

- Schnittke: (K)ein Sommernachtstraum (http://open.spotify.com/track/3wqyQFeCkvnmcdhRR035Kq)

Tästä ei viitsi sanoa oikeastaan mitään, ettei spoilaa kuuntelukokemusta. Tuli kuultua RSO:lla livenä viime vuonna ja biisin koukku toimii sitä paremmin, mitä vähemmän siitä tietää etukäteen.




« Viimeksi muokattu: 28.11.13 - klo:09:31 kirjoittanut Alhazen »

*

Alhazen

  • *****
  • 1002
    • Profiili
Vs: Klassisen musiikin vinkkiketju
« Vastaus #10 : 28.11.13 - klo:09:41 »
Ja kun Brandenburgilaiset mainittiin niin voisi lisätä vielä pari loistavaa levylöytöä viime vuodelta:

- Japanin Bach-kollegion(!) ja Masaaki Suzukin kokonaislevytys Brandenburgilaisista ja parista muusta teoksesta (http://open.spotify.com/album/27G4JUBUzUmkvGUd7XFfnL)

Japanilaisten Bach-soitosta tulee ehkä ekana mieleen jotain ihan muuta, mutta tää on musta yksi orgaanisimmista ja elävimmistä Brandenburg-levytyksistä jota on saatavilla ja BISin äänityssoundi ihan loistava. Meno on kaikkea muuta kuin kliininen, periodisoittimista etenkin vaskissa on heti ekan konserton alusta sopivasti törkyä että kokonaisilme pysyy kiinnostavana eikä sekvensserimäisenä tai easy listeninginä.

- Gardinerin periodisoitinlevytys Brahmsin Ein deutsches Requiemista (http://open.spotify.com/album/4M6nWIDaz0lu3tjwTr5Zwq)

Muutti käsitykseni tästä biisistä, joka oli aiemmin kuulostanut pöhöltä ja tunkkaiselta pahimman sortin saksalaisromantiikalta (vrt. aiemmin mainittu Boulez ja toisenlaiselta ähkyltä pelastunut Ravel). Suolikielisten jousten hauraampi ääni ja Gardinerin mauttoman hyvä oma kuoro tekevät tästä heti ekasta osasta lähtien Jotain Ihan Muuta - uran alussa olevat nuoret solistit eivät ole niin hyviä kuin joissain muissa taltioinneissa, mutta eipä niillä niin väliä.

Jos klassisen puolen yleisilme tuntuu liian kliiniseltä tai esim. hyytelömäisestä vellova jousisoundi ärsyttää, "historically informed"-levytyksiä kannattaa muutenkin kokeilla, esim. Beethoveniin tulee niissä aika eri meno. 
« Viimeksi muokattu: 28.11.13 - klo:09:46 kirjoittanut Alhazen »

*

i v y m a n

  • *****
  • 5960
  • button downs weejuns rain macs what else is there?
    • Profiili
    • A / SOPHISTICATED / HOOLIGAN
Vs: Klassisen musiikin vinkkiketju
« Vastaus #11 : 28.11.13 - klo:13:44 »
Alhazen - kiinnostavia vinkkejä. Kiitos.

Eri toten schnittke kiinnostaa. Hiukan on tullut tutustuttua mutta nimen omaan hiukan.
get your kicks on route six six six

*

Lh

  • *****
  • 2583
    • Profiili
    • Alpa
Vs: Klassisen musiikin vinkkiketju
« Vastaus #12 : 28.11.13 - klo:17:18 »
- Lindberg: Klarinettikonsertto (2002) http://www.youtube.com/watch?v=bzPI5z1cYvc / http://open.spotify.com/track/2vXK1aHUEmxx0qKW47sI63
Kriikku oli todella suvereeni...

Schnittke myös hyvä:
[spoiler]Shostakovitsin jousikvartetot ja Brittenin nocturnal tulivat mieleen.[/spoiler]

Ylipäänsä mahtavaa, kun löytää hyviä äänityksiä/levytyksiä. Esim tuo Brahms aivan taikaa.

Tuskin ois tullu näitäkään löydettyä. Hyvää työtä!
« Viimeksi muokattu: 28.11.13 - klo:17:20 kirjoittanut Lh »

*

Lh

  • *****
  • 2583
    • Profiili
    • Alpa
Vs: Klassisen musiikin vinkkiketju
« Vastaus #13 : 28.11.13 - klo:17:27 »
Jatketaan:

Christopher Pregardien näyttää miten Schubertin Erlkönigin roolitus vedetään. Tulkinnassa niin aitoa hätää ja inhottavuutta, että väristykset ovat lähes taatut. Todella vahva tulkinta olematta kuitenkaan tippaakaan teatraalinen. Geesin säestys on loistavaa. Raita 9.
https://play.spotify.com/album/1vJDgUpcuXuqFx0YXcMf4K
Bonuksena levyn viimeinen kappale: Nacht und Träume. Mahtava uinuva tunnelma ja pianissimo.
[spoiler=Lyriikat]
Lainaus
Wer reitet so spät durch Nacht und Wind?
Es ist der Vater mit seinem Kind;
Er hat den Knaben wohl in dem Arm,
Er faßt ihn sicher, er hält ihn warm.

»Mein Sohn, was birgst du so bang dein Gesicht?«
»Siehst, Vater, du den Erlkönig nicht?
Den Erlenkönig mit Kron und Schweif?«
»Mein Sohn, es ist ein Nebelstreif.«

»Du liebes Kind, komm, geh mit mir!
Gar schöne Spiele spiel’ ich mit dir;
Manch’ bunte Blumen sind an dem Strand,
Meine Mutter hat manch gülden Gewand.«

»Mein Vater, mein Vater, und hörest du nicht,
Was Erlenkönig mir leise verspricht?«
»Sei ruhig, bleibe ruhig, mein Kind;
In dürren Blättern säuselt der Wind.«

»Willst, feiner Knabe, du mit mir gehn?
Meine Töchter sollen dich warten schön;
Meine Töchter führen den nächtlichen Reihn,
Und wiegen und tanzen und singen dich ein.«

»Mein Vater, mein Vater, und siehst du nicht dort
Erlkönigs Töchter am düstern Ort?«
»Mein Sohn, mein Sohn, ich seh es genau:
Es scheinen die alten Weiden so grau.«

»Ich liebe dich, mich reizt deine schöne Gestalt;
Und bist du nicht willig, so brauch ich Gewalt.«
»Mein Vater, mein Vater, jetzt faßt er mich an!
Erlkönig hat mir ein Leids getan!«

Dem Vater grauset’s, er reitet geschwind,
Er hält in Armen das ächzende Kind,
Erreicht den Hof mit Müh’ und Not;
In seinen Armen das Kind war tot.

Who's riding so late through night, so wild?
It is the father who's holding his child;
He's tucked the boy secure in his arm,
He holds him tight and keeps him warm.

My son, why hide you your face in fear?"
See you not, father, the Erl King near?
The Erl King in his crown and train?"
My son, 'tis but a foggy strain."

Sweet lovely child, come, go with me!
What wonderful games I'll play with thee;
Flowers, most colorful, yours to behold.
My mother for you has garments of gold."

My father, my father, and can you not hear
What Erl King is promising into my ear?"
Be calm, stay calm, o child of mine;
The wind through dried leaves is rustling so fine."

Wouldst thou, fine lad, go forth with me?
My daughters should royally wait upon thee;
My daughters conduct each night their song fest
To swing and to dance and to sing thee to rest."

My Father, my father, and can you not see
Erl King's daughters, there by the tree?"
My son, my son, I see it clear;
The ancient willows so grey do appear."  

I love thee, I'm aroused  by thy beautiful form;
And be thou not willing, I'll take thee by storm."
My father, my father, he's clutching my arm!
Erl King has done me a painful harm!"

The father shudders and onward presses;
The gasping child in his arms he caresses;
He reaches the courtyard, and barely inside,
He holds in his arms the child who has died.
[/spoiler]
« Viimeksi muokattu: 28.11.13 - klo:17:36 kirjoittanut Lh »

*

Lh

  • *****
  • 2583
    • Profiili
    • Alpa
Vs: Klassisen musiikin vinkkiketju
« Vastaus #14 : 28.11.13 - klo:17:55 »
Kun nyt päästiin teema ja muunnelmat linjalle, niin ehkä modernin kitaramusiikin arvostetuin teos on otettava esille: Benjamin Brittenin Nocturnal. Esittäjänä mielestäni kaikkien aikojen ilmaisuvoimaisin kitaristi, Julian Bream, jolle Britten on teoksen myös säveltänyt. Teos on kuin kuva unettomuuden tuskasta (Tosin säveltäjä itse on vihjannut, että eri osat ovat kuin erilaisia unia). Yön edetessä tullaan jatkuvasti lähemmäs varsinaista muunnelmien teemaa, joka(Dowlandin Come Heavy Sleep) sulkee lopulta teoksen riipaisevan kauniina koruna, nukahtamisen metaforana.

Videon avulla tunnelmaan ensimmäisen osan myötä.

Benjamin Britten, Nocturnal: Musingly:
http://youtu.be/_g_wNpySkhM

Koko teos:
https://play.spotify.com/track/0U9TDQcrVJgMy9Ra2ZQ7HV
« Viimeksi muokattu: 28.11.13 - klo:18:03 kirjoittanut Lh »