Kaikki ylimääräiset värkit teen valmistuksessa tekevät asioista vain monimutkaisempia ja ihan turhaan. Vedenlämmitin, kuppi, suodatin, vesi ja tee riittää kaikkeen, ja siinäkin se suodatin on joskus liikaa. Kun pistää merkille, miten kukin tee toimii, osaa muutaman harjoituskerran jälkeen kyllä näppituntumalta valmistaa siitä mieleistään, mikä ei aina ole sama prosessi kuin se, mitä paketin kylkeen on ohjeeksi kirjoitettu.
Ei ole mitään universaalia oikein valmistettua teetä. Jos tykkää ruohoisasta aromista, sitten laittaa siihen suodattimeen täydennykseksi jokaiselle haudutuskerralle lisää höpöjä. Jos tykkää juoda kitkerää sokerilla maustettua myrkkyä, niin mikäpä siinä jos hampaat kestää. Jos on sitä mieltä, että paketin ohje on kohdallaan, tekee sen mukaan - ja jos pakko on, ostaa ehkä sen lämpömittarin kaveriksi.
Itse en siis valmista teetä ikinä kupillista enempää kerralla, ellei ole tarkoitus tarjoilla sitä useammalle ihmiselle yhtä aikaa. Tällöin käytössäni on
kyusu tahi tetsubin. Pressopannua olen harkinnut, sillä sitä olen nähnyt käytettävän erinomaisen vihreän teen valmistukseen ravintolassa.
Edit:
Noita halpoja teelaatuja ei sitten vissiin kannata ylettömästi juoda, sillä niissä on tavattu ylettömiä määriä fluoria, joka ei ylettömästi nautittuna ole terveellistä, ja se yletön määrä ilmeisesti voidaan niiden avulla saavuttaa.
Earl Greytä voi tehdä tömäkämmäksi lisäämällä juomaan bergamottiöljyä, jota saa mm. Intternetistä. Myös bergamottiöljy on ylettömästi nautittuna vaarallista. Wikipediahan näistä asioista kertoo ylellisen hyvin.
Teen valmistukseen on olemassa näköjään myös standardi:
ISO 3103.
Niin joo. Suodattimelle pitää tietenkin olla alusta. Sen verran lisäystä varustelistaan.
Edittiä editin perään:
Lisätään vielä videolinkki:
http://vimeo.com/27013528. Veikkaisin, että tämän teetalon teen ostajasta oli joskus YLE:llä dokumentti. Kaveri taisi olla joku maailman kovin teenmaistaja tai jotain. Siellä se juoksenteli ympäri Darjeelingin teetiloja purskuttelemassa ja sylkemässä.
Itse olen first flush Darjeelingin ystävä kyllä hyvin pitkälti. Menee toki joku nuori Assamikin, ja löytyy hyviä teelaatuja mielestäni niin Japanista (gyokuro tietenkin), Kiinasta (valikoimaa piisaa), Taiwanista (oi oolongit), Indokiinasta (oolongit) kuin Indonesiasta (mustat ja oolongit). Myös afrikkalaisten omalaatuiset väkevät inkivääri-teeseokset ovat aivan juotavaa tavaraa, vaikka yleensä pidättäydynkin raa'assa teessä. Muista uutejuomista rooibos ei käy, mutta ama cha sitäkin paremmin.
