Kaikkein halvin tuppaa olemaan kuraa, koska noita kaikkein halvimpia tehdään ihan erikseen niille jotka ostavat vain kaikkein halvinta, eivätkä katso muita ominaisuuksia.

Edullisten joukosta voi kuitenkin löytää oikein hyvää. Tällöin 'syypää' on tyypillisesti edullisiin hintoihin pyrkivä ketju, joka nyt vain on löytänyt hyvän valmistajan kamalleen. Esim. Aloituspostauksen Clas Ohlsonin termari on heidän omalla brändillään ja tuote soveltuu hyvin teolliseen tuotantoon. Ruokakaupoissa kaupan halpismerkit voidaan valmistaa samalla linjalla kuin brändituotekin, joten ymmärrettävästi näiden hapistuotteiden laatu on vähintään riiittävän hyvää.

Vaatepuolella tällä palstalla on useasti mainittu vaikka H&M perusfarkut hyvänä ostoksena. Parhaimmillaanhan noita on saanut kympillä. Valitettavasti kuluttajat eivät tunnu vaativan vaatteiltaan kestävyyttä tai laatua. Halpisvaateketjuilla ei tällöin ole samanlaista insentiiviä tarjota laatua kuin vaikkapa Ikealla. Ikean kamahan on ihan kestävää silloin kun puhutaan niistä tuotteista, joiden ostajat haluavat kestävän: keittiöt, sängyt, jne.

Ruokakaupoissa kaupan halpismerkit voidaan valmistaa samalla linjalla kuin brändituotekin, joten ymmärrettävästi näiden hapistuotteiden laatu on vähintään riiittävän hyvää.

Kauppojen omat merkit tehdään täsmälleen samalla linjalla kuin brändituotteetkin. Ei niissä ole mitään muuta eroa kuin pakkaus ja hinta. Isolla asiakkaalla on varaa sanella ehtoja. Kun tärkeimmän asiakkaan sisäänostaja sanoo vaikka iisalmelaisen olutpanimon toimarille että te sitten purkitatte oluttanne meille x lavallista kuukaudessa meidän brändillämme tähän hintaan tai me siirretään teidän kaljat kaupan perimmäiseen nurkkaan niin eipä siinä toimarilla ole muuta tekemistä kuin kysyä että minne pistän allekirjoitukseni.

Vaatepuolella tällä palstalla on useasti mainittu vaikka H&M perusfarkut hyvänä ostoksena. Parhaimmillaanhan noita on saanut kympillä. Valitettavasti kuluttajat eivät tunnu vaativan vaatteiltaan kestävyyttä tai laatua. Halpisvaateketjuilla ei tällöin ole samanlaista insentiiviä tarjota laatua kuin vaikkapa Ikealla. Ikean kamahan on ihan kestävää silloin kun puhutaan niistä tuotteista, joiden ostajat haluavat kestävän: keittiöt, sängyt, jne.

Ikean kamoissa on helmiä mutta melkoinen osa tavaroista on hyvin lyhyen elinkaaren kamaa. Nykyään kun tuntuu olevan tyylinä pistää sisustus uusiksi viiden-kymmenen vuoden välein. Tälle meidän kulutusyhteiskunnalle tulisi hiekkaa rattaisiin jos esimerkiksi huonekalut kiertäisivät perintönä sukupolvelta toiselle niin kuin joskus ennenmuinoin.

Kauppojen omat merkit tehdään täsmälleen samalla linjalla kuin brändituotteetkin. Ei niissä ole mitään muuta eroa kuin pakkaus

On niissä joskus ihan selkeitäkin eroja koostumuksessa ja maussa. Tai sitten se saman linjan brändituote myydään jossain ihan muualla. Ja toisaalta on varmaan tuotantolaitoksia joilla ei ole omaa merkkiä ollenkaan vaan myyvät milloin millekin ruokaketjulle.

^^

Joskus lapsena olisi ollut aivan poissuljettua, että mummi ja pappa olisivat panneet kalusteensa uusiksi. Tai ylipäätään ostaneet uuden huonekalun. Tai vaatteen.

Nyt kun omat vanhemmat ovat eläkeikäisiä, niin meininki on ihan toinen. Saapa nähdä, millaista kulutusjuhlaa sitten itse viettää, jos ikäihmiseksi yltää.

Näin lapsiperheellisenä palkansaajana jo taloudelliset realiteetitkin pakottavat etsimään taloudellisesti järkeviä ratkaisuja. Kuten joku jo kirjoittikin, löytyy paras hinta-laatusuhde yleensä sieltä hintahaitarin puolivälistä. Saan outoa tyydytystä näiden "löytöjen" tekemisestä. Halvalla todellakin saa hyvää, kunhan tietää mitä ostaa.

Kuten joku jo kirjoittikin, löytyy paras hinta-laatusuhde yleensä sieltä hintahaitarin puolivälistä.

Kuten jo alussa kirjoitin, luettuani kymmeniä eri tuotteiden vertailuja eri lehdistä, paras hinta-laatusuhde löytyy selvästi alle kyseisen tuoteryhmän mediaanihintojen. Absoluuttisesti halvin ja kallein tuote ovat 99% tapauksista se huonoin ostos.

Eiköhän tuo hinta-laatusuhde ole aika subjektiivinen käsite. Testit testeinä.

Eiköhän tuo hinta-laatusuhde ole aika subjektiivinen käsite.

Aika hyvin näkemykset hinta-laatusuhteesta tuntuvat kasautuvan samoille tuotteille erilaisilla harrastuspalstoilla. Yleensä yhteisöllä on hyvin selkeä näkemys parhaan vastineen antavista tuotteista ja samaan aikaan kaikki tunnustavat, että vähän enemmän panostamalla tietenkin saa hieman enemmän. Tyypillisesti harrastajat ovat valmiita maksamaan paljonkin pienestä parannuksesta.

No jos lähdetään kyselemään esim. hyvän hinta-laatusuhteen omaavan auton perään, niin olisinpa taipuvainen uskomaan, että hajonta olisi melkoista. Laatu kun ei nyt vain ole mitenkään yksiselitteinen asia. Siis minun mielestäni.

^Riippuu mistä roikkuu. Työsuhdeautoilijoilla on eri arvostukset kuin omalla rahalla ajavilla, samoin auton parin vuoden välein uuteen vaihtavilla verrattuna heihin jotka tykkäävät ajaa autonsa uudesta loppuun. Sitten on heitä jotka tykkäävät uusista autoista ja niitä joiden mielestä paras hinta-laatu -suhde löytyy käytetyistä kärryistä. Ja kaikki ovat omalla tavallaan oikeassa.

Tyypillisesti harrastajat ovat valmiita maksamaan paljonkin pienestä parannuksesta.

Nähdäkseni melkein minkä tahansa tuotteen laadun suhde hintaan muuttuu melkeinpä jo eksponentiaalisesti eikä esimerkiksi puhtaan lineaarisesti. Esimerkiksi kärjistäen 1-10 (huonoin-paras) asteikolla 5-laatuisen tuotteen hinta on 1, 6-laatuisen 2, 7-laatuisen 4 j.n.e.

No jos lähdetään kyselemään esim. hyvän hinta-laatusuhteen omaavan auton perään, niin olisinpa taipuvainen uskomaan, että hajonta olisi melkoista.

'Auto' nyt ei itsessään rajaa kovin paljoa kun niissä on niin paljon ominaisuuksia eri käyttötarkoituksiin. Ihan sama kuin pohtisi mikä on hyvän hinta-laatusuhteen kenkä. Nokian Kontiot on ihan ok, mutta ei ne nyt ihan joka tarpeeseen sovi.

Jos autossa rajataan hieman käyttötarkoitusta sun muuta, niin yleensä se konsensus hinta-laatusuhteen osalta alkaa löytyä. Yleensä tuo on vielä sellainen konsensus, jonka harrastajatkin allekirjoittavat, vaikka eivät itse kyseisiä malleja harkitsisi.  Vai onko joku autoilija esim. sitä mieltä, että Skoda Octavia Combi ei olisi perhefarmarien kärkeä hinta-laatusuhteella mitattuna?

Huom: paras hintalaatusuhde on ihan eri juttu kuin se minkä itse ostaa/ostaisi. En kuuna päivänä väittäisi Kaffan Espresso Lattea hinta-laatusuhteeltaan parhaaksi kahviksi, mutta ostan sitä, koska se on minulle parasta.

Ikean kamahan on ihan kestävää silloin kun puhutaan niistä tuotteista, joiden ostajat haluavat kestävän: keittiöt, sängyt, jne.

Minulla on tästä kyllä päinvastaisia kokemuksia. Yövyn työmatkoilla Tukholmassa yleensä asunnossa, jonka sisustus (arviolta 90-luvun alusta) on kauttaaltaan Ikeaa, ja koko kämppä on TODELLA kulahtanut, keittiö kaikkein pahiten. Kaapinovet retkottavat miten sattuu, ruokapöytä hötkyy, kattiloissa on kuperat pohjat ja haarukoiden piikit harittavat sinne tänne. Sohva ja nojatuolit ovat menneet aivana littanaksi ja suihku falskasi jo 10 vuotta sitten.

Huom: paras hintalaatusuhde on ihan eri juttu kuin se minkä itse ostaa/ostaisi. En kuuna päivänä väittäisi Kaffan Espresso Lattea hinta-laatusuhteeltaan parhaaksi kahviksi, mutta ostan sitä, koska se on minulle parasta.

Eli sinun mielestäsi siinä on hinta-laatusuhde kohdillaan?

^ sanotaan, että hintalaatusuhde on kaffassa siedettävä, mutta kaukana parhaasta.

Minulla on tästä kyllä päinvastaisia kokemuksia. Yövyn työmatkoilla Tukholmassa yleensä asunnossa, jonka sisustus (arviolta 90-luvun alusta) on kauttaaltaan Ikeaa, ja koko kämppä on TODELLA kulahtanut, keittiö kaikkein pahiten. Kaapinovet retkottavat miten sattuu, ruokapöytä hötkyy, kattiloissa on kuperat pohjat ja haarukoiden piikit harittavat sinne tänne. Sohva ja nojatuolit ovat menneet aivana littanaksi ja suihku falskasi jo 10 vuotta sitten.

Mitkäs keittiöt sitten ovat parempia kuin IKEA kun pysytään suunnilleen samassa hintaluokassa eli max puolet kalliimmissa?