Halvalla SAA hyvää

[Mangrove]

Usein kuulee, että halvalla ei saa hyvää sekä, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa; hölynpölyä sanon minä. Olen käyttänyt viime päivät tutkiessani eri alojen tutkimuslaitosten ja julkaisujen tekemiä tai teettämiä testejä (m.m. Tekniikan Maailma, Kuluttaja, Kuningaskuluttaja, testfakta.se). Päädyin siihen lopputulokseen, että useimmiten parhaimmat tai toiseksi parhaimmat arvostelut saanut tuote on halvimman viidenneksen joukossa!

Kysyn siis; kuinka moni tuomitsee halvimmat tuotteet automaattisesti huonoiksi ominaisuuksiltaan tai helposti rikkoutuviksi? Tuntuuko monesta siltä, että kannattaisi varmuuden vuoksi sijoittaa ylimääräistä "laatuun"? Tässä on muutama valaiseva esimerkki viime vuosilta:

Testfakta.se:n lakanatestistä halvin tuote sijoittu toiseksi. Sen hinta oli vain 2/5 vertailtujen tuotteiden mediaanihinnasta. Samoin Testfakta.se:n vessapaperitestistä halvin tuote voitti, tosin sen hinta oli lähestulkoon sama kuin toiseksi ja kolmanneksi halvimpien tuotteiden. Kuningaskuluttajan muutaman vuoden takaisessa termospullotestissä parhaiten juoman piti lämpöisenä jälleen halvin tuote. Voittajaksi tässä vertailussa valittiin toki eri tuotteet, mutta pidän tässä vertailukelpoisena ainoastaan kvantitatiivisia ominaisuuksia.

[puu]

Kymmenkunta vuotta sitten oli kovasti kirjoittelua erään "äänentoistolehden" testistä jossa
usea maahantuoja tai edustaja oli sitä mieltä, että sitä parempi tulos testissä mitä pidempi
laina-aika laitteille.
Siitä lähtien en ole testeihin luottanut.
Toisaalta kautta aikain on muunmuassa Tekniikan maailman testit vaikuttaneet oudoilta
lopputuloksiltaan jos on itse käynyt joitain autoja kokeilemassa.
Tuntuu kuin painotettaisiin sellaisia osa-alueita joilla saadaan haluamansa tuote
voittamaan testin.
Tästä syystä olen lukenut testit aina tiettyä epäilevyyttä osoittaen.

Eihän joku Skooda voi olla parempi kuin Chevrolet.

[Mangrove]

Tästä syystä olen lukenut testit aina tiettyä epäilevyyttä osoittaen.

Olen tästä samaa mieltä, mutta usein esimerkiksi kolmessa eri testissä sama, usein myös halvin, tuote on voittanut vertailun. En uskoisi, että halvimman tuotteen valmistaja "voitelisi" enemmän testaajia kuin esimerkiksi kalliin merkkituotteen valmistajat.

[salaryman]

Mistä se hinta muodostuu?

Näin lonkalta lueteltuna (en jaksa näin sunnuntaina uppoutua sen syvällisempään mietiskelyyn)

- Suunnittelu
- Valmistus (sis. raaka-aineet, materiaalit, työvoimakustannukset, valmistuksessa tarvittavat koneet ja laitteet, toimitilat, energian, valmistuksen logistiikan etc.)
- Myynit & markkinointi
- Logistiset kustannukset
- Jakelukustannukset
- Liikevoiton

Jos myydään samanlaatuista tavaraa muita halvemmalla niin jostain yllä listatusta on pitänyt tinkiä.

Suunnittelusta voi tinkiä kopioimalla muiden tuotteita.

Valmistuskustannuksista voi tinkiä viemällä valmistus sellaiseen maahan jossa valmistuskustannukset ovat halvemmat. Esimerkiksi maassa jossa rakennuksia ei tarvitse lämmittää ei hallin lämmityksestä muodostu kustannuksia.

Myyntiin ja markkinointiin voi satsata miten paljon vaan tai olla satsaamatta. Jos satsaa niin ne kustannukset pitää uittaa hintaan. Toisaalta jos volyymit on isoja niin isokaan M&M ei ole kuin prosentin osasia.

Logistiikan voi virtaviivaistaa ja pitää jakeluketjun matalana. Ja liikevoitosta voi tietenkin aina tinkiä mutta se tuskin on ensimmäisenä leikkauslistalla.

Sitten tulee tietysti mukaan tavaran tai tuotantoerän elinkaarivaiheen mukainen hinnoittelu; Jos haluat sen viimeistä huutoa olevan huippukännykän tai mitä hyvänsä joka on hip ja pop, maksat sitä early adopterin preemiota eli ylihintaa. Jos taas tyydyt viime vuoden valmistuksesta poistuneeseen malliin voit saada sen hyvinkin edullisesti. Monen tavaraerän kohdalla varastot tyhjennetään viimeisistä jämäkappaleista alle valmistuskustannusten koska valmistuserän taloudellinen tavoite on jo saavutettu ja laarin pohjat ovat enää pelkkää kulua.

Markkinaosuuksista tapeleessa valmistaja voi joskus ottaa tarkoituksella merivettä ruumaan myymällä tuotteitaan selkeästi tappiolla. Tämmöisellä tempulla voi parhaassa tai pahimmassa tapauksessa ajaa kilpailjoitten talouden kuralle koska niiden on pakko joko lähteä mukaan polkumyyntiin tai hyväksyä markkinaosuuden kutistuminen.

Teknisten tuotteiden vertailutesteihin pyritään aina hakemaan mahdollisimman vertailukelpoisia tuotteita jotka ovat suorituskyvyltään, hinnaltaan ja muilta ominaisuuksiltaan mahdollisimman lähellä toisiaan.

Halvalla voi joskus saada hyvääkin mutta pidemmän päälle parasta tai edes hyvää tuotetta tai palvelua ei pysty tekemään kilpailojoita halvemmalla.

Tietysti jokaisen oma asia miettiä mikä on omiin tarpeisiin riittävän hyvää. Esimerkiksi kaltaiselleni harrastajanikkarille tietyissä harvoin tarvittavissa työkaluissa halvin on useimmiten riittävän hyvää. Kun esimerkiksi hioin portaita maalausta varten ostin honkkarista hommaan kahdenkympin nauhahiomakoneen. Kone kesti vajaan työpäivän verran mutta sain liikkeestä takkuseen uuden. (Joka hajosi myös pikapuolin mutta oli hommansa hoitanut.)

Jos tekisin noita hommia työkseni niin katselisin vastaavaa konetta hintaluokassa 200-500€

Jos se halvin on sinulle riittävän hyvää niin mikäs siinä. Monissa asioissa - kuten vaikka vessapaperissa - se yleensä riittää. Mainnnan luomista mielikuvista harvoin kannattaa preemiota maksaa.

[Jumbo]

Mielestäni on omituista, että ihmiset, jotka ostavat kymppitonnin kelloja, alkaisivat säästämään huussipaperin laadussa. Paperia tulee kuitenkin käytettyä (yleensä normaali ihminen käyttää) joka päivä ja se lienee hygieniatuotteista sellainen, että sen miellyttävyydellä on oikeasti vaikutusta.
Toki en tarkoita, että pitäisi ostaa ylimarkkinoitua paperia, että pääsisi pyyhkimään lampaaseen. Ne virastokuittipaperit ovat halpoja, mutta en käyttäisi ellei olisi pakko.

Monissa asioissa - kuten vaikka vessapaperissa - se yleensä riittää.

[PleaseDeleteMe]

Hinnoitteluun ei aina vaikuta siihen kuuluvat kustannukset, riippuen ihan liiketoimintamallista. Tulostimia voi myydä tappiolla kun voitot tehdään mustekaseteilla jne. Hinta ei aina korreloi laatua, minkä takia olenkin liikenteessä vaateliikkeissä omaksunut oman arviointimallini, jossa tutustun tuotteeseen, hypistelen, kokeilen päälle, sitten päätän mielessäni mitä olisin valmis tuotteesta maksamaan arvioni perusteella. Vasta näiden jälkeen katson hintalappua ja teen päätökseni sen perusteella.

Ikävä kyllä monella "merkkivalmistajalla" on aivan poskettomat hinnat laatuun nähden, sillä hinta ei näy tuotteen laadusta. Toisaalta, silloin tällöin oman arviointini suhteen on tehtävä reality check, eli jos en löydä vastaavaa tuotetta riittävän hyvällä laadulla haluamaani hintaan, joudun nostamaan hintatasoa mitä olisin valmis maksamaan tuotteesta ja usein myös ostamaan sen aiemmin kalliina pitämäni tuotteen, kun se on paras vaihtoehto.

On hyvä muistaa myös tuo yllä mainittu kellovertaus, joku on valmis panostamaan tuhansia euroja aiheeseen X mutta sitten eletään pihinä aiheen Y suhteen. Tämä on normaalia ihmiselle, joka tekee tunnepohjaisesti kuitenkin kaikki päätöksensä.

[Ari]

Mielestäni on omituista, että ihmiset, jotka ostavat kymppitonnin kelloja, alkaisivat säästämään huussipaperin laadussa. Paperia tulee kuitenkin käytettyä (yleensä normaali ihminen käyttää) joka päivä ja se lienee hygieniatuotteista sellainen, että sen miellyttävyydellä on oikeasti vaikutusta.
Toki en tarkoita, että pitäisi ostaa ylimarkkinoitua paperia, että pääsisi pyyhkimään lampaaseen. Ne virastokuittipaperit ovat halpoja, mutta en käyttäisi ellei olisi pakko.

Monissa asioissa - kuten vaikka vessapaperissa - se yleensä riittää.

Mä ymmärsin tuon salarymanin "halvin on tarpeeksi hyvää" niin että tietyt kriteerit täyttävistä tuotteista usein se halvin on tarpeeksi hyvää. Esim. useampikerroksisia vessapapereita on aika montaa laatua ja melko monen hintaista.

Itsekin kyllä monessa asiassa ostan sitä tietyt kriteerit täyttävää halvinta, en kaikkein halvinta.

On hyvä muistaa myös tuo yllä mainittu kellovertaus, joku on valmis panostamaan tuhansia euroja aiheeseen X mutta sitten eletään pihinä aiheen Y suhteen. Tämä on normaalia ihmiselle, joka tekee tunnepohjaisesti kuitenkin kaikki päätöksensä.

Siinä on kuitenkin ero että tinkiikö laadusta vai ostaako halvinta kriteerit täyttävää kamaa. Itse en myöskään aina tahdo ymmärtää ihmisiä jotka pihistelee kaikessa laadun kustannuksella, mutta suosin ns bang for the buckin hakemista.

[Jumbo]

Piti vaan avautua kun tuntuu että tosi moni ottaa halvasta esimerkiksi juuri tuon vessapaperin. Mutta kuinka moni oikeasti ostaa sitä edullisinta merkkiä? Hinta/laatu -suhde on noissa jo aika huono...

Mutta tuli pitkästä aikaa ostettua laatufarkut, ja olen ainakin tähän mennessä hyvin tyytyväinen. Muutaman vuoden olen mennyt sellaisilla 2 yhden hinnalla -kamalla, ja niissä housut hajoavat yleensä alle vuodessa. Ja ovathan nämä ihan erilaiset päälläkin.

[salaryman]

Haaste on tunnistaa se, mikä on oikeasti laatua ja mikä vain markkinamiesten luomaa mielikuvaa laadusta. Halvin on harvoin hyvää ja kallein on harvoin hintansa arvoista. Optimi on jossain siellä kahden ääripään välissä.

Oikea laatu on jotain sellaista mikä on olemassa ja mitä arvostaa vielä pitkän senkin jälkeen kun hankintahinta on jo unohtunut.

[Mangrove]

Mutta tuli pitkästä aikaa ostettua laatufarkut, ja olen ainakin tähän mennessä hyvin tyytyväinen. Muutaman vuoden olen mennyt sellaisilla 2 yhden hinnalla -kamalla, ja niissä housut hajoavat yleensä alle vuodessa. Ja ovathan nämä ihan erilaiset päälläkin.

Vertaa Testfaktan farkkutestiin viime vuodelta: Crockerin 500 kruunun farkut löivät kulutuskestävyydeltään selvästi yli kaksi kertaa kalliimmat Leen, Dieselin sekä Levi'sin farkut. Crockeria 100 kruunua halvemmat Dressmanin farkut olivat jo "liian halvat".

[konda]

Ostin alkometrin pelkästään tuohon testfaktan testiin perustuen. Muita testejä en toisaalta löytänyt. Ihan hyvin on toiminut toistaiseksi... Mikä tämän tesfaktan taustalla on eli miten suuri on propagandan osuus?

[PleaseDeleteMe]

Esimerkiksi Venäjällä luotetaan merkittävästi enemmän blogeihin kuin vaikkapa lehdistöön tai yrityksiin itseensä, koska ihmisten sanaan voi luottaa paremmin kuin "brändiin". Eräs vaatteita myyvä asiakas totesi hiljan, että blogistit määrittävät heidänkin menekkinsä.

En osta halvinta vessapaperia, en kyllä toisaalta kirjoita blogia vessapaperivalinnastani ;)

[Jumbo]

En osta halvinta vessapaperia, en kyllä toisaalta kirjoita blogia vessapaperivalinnastani ;)

;D

[konda]

Mä en kyllä KOSKAAN luottaisi ainoaankaan Venäläiseen yritykseen, jollei olisi pitkää kaupankäynnillistä historiaa. Blogittajiin ehkä jos ne ovat sitoutumattomia eivätkä tee arvostelua mainoshuoraus mielessä.

[atas]

Mielestäni on omituista, että ihmiset, jotka ostavat kymppitonnin kelloja, alkaisivat säästämään huussipaperin laadussa.

Kuten Viveca Bandler aikoinaan sattuvasti sanoi: Säästä tulitikuissa, älä samppanjassa