Heraldiikka

[R]

Löytyyköhän foorumilta mahdollisesti heraldikkoja, tai vaakunoihin - noihin elitistisen estetiikan multihuipennuksiin - muuten vaan hurahtaneita? Löysin harvinaisen hyvän, paljon perustietoa sisältävän sivuston tämän taiteen alan vasta löytäneille: www.heraldsnet.org/saitou/parker/Jpsynop.htm.

Sitten päivän kysymykseen! Etsin termiä tälle symbolille:


Löytyisiköhän tälle vaakunaselitykseen omaa termiä, vai selittäisitkö sen jotenkin esimerkiksi Pallet, Bendlet ja Bendlet sinister termien avulla? Jos kuvion sijoittaisi vaakunalle niin etteivät paalujen reunat koskettaisi kilven reunaa, olisiko oikea termi couped? Vai, ollaanko ihan metsässä jo yrittäessä käyttää hyväksi heraldiikan hyväksyttyjä muotoja kiertotienä jonkin symbolin esittämiseksi?

[tweedster]

Hei ErilaZ!

Olipa hauskaa kun esitit foorumilla heraldisen kysymyksen. Allekirjoittanut on harrastanut heraldiikkaa jo lukiovuosista ja nykyään olen myös Suomen Heraldisen Seuran jäsen. Saapa nähdä, onko täällä foorumilla muita harrastajia.

Onko kyseessä suomalainen kuvio ja haluaisitko vaakunaselityksen mielummin suomeksi?

[R]

Hei,

Kyseessä on Skandinaviassa jotakuinkin 800-luvun tienoilla käyttöön tullut nuorempi fužark -riimurivi, jonka H-kirjain tai riimu tämä on. Riimu toimii myös ideogrammina ja sillä on nimi; "Hagl" eli rae, ja tämän symboliikan vuoksi olisin kiinnostunut sen liittämään vaakunaan. Symbolia ei juurikaan Suomessa taida esiintyä muualla kuin riimusauvoissa, joita on ollut käytössä kalentereina aina 1800-luvun lopulle saakka, mutta ei kai voida sanoa symbolin olevan suomalainen.

Vaakunaselitys olisi tarkoitus tehdä ainakin englanniksi käyttötarkoituksesta johtuen, mutta mahdollisesti myös suomeksi. En tiedä rekisteröikö SHS muilla kielillä selitettyjä vaakunoita, mutta vakaa aikomukseni olisi ideani myös saada näin "virallistettua".

EDIT: On tosiaan hienoa että muitakin hienoon harrastukseen innostuneita joukostamme löytyy! Maailmalla on vielä ripaus toivoa!

[vhild]

Onko joukossa jäseniä, joilla on oma vaakuna tai sitten sukulaisia joilla sellainen on? Omasta kaukaisesta suvustani löytyy muutamia tapauksia.

[R]

Meillä on kyllä sukuvaakuna, joskin vaakunan luominen suvulle ei taida olla se kaikkein traditionaalisin vaakunan käyttötarkoitus. Kyseinen hieno vaakuna on edesmenneen K. Laurlan tekeleitä. Olen nyt aikeissa suunnitella omani, mutta vaikuttaa siltä että ilman apua en tästä projektista suoriudu. Onnekseni olen kuitenkin hieman apua jo saanut varsin ystävälliseltä Suomen Heraldisen Seuran edustajalta, johon otin yhteyttä.

[vhild]

Toinen mainio paikka on Tukholman ritarihuone, jossa vierailin elokuussa:

[Tumppi$]

Nostellaanpa tätäkin "ikivanhaa" (nykymittapuulla kai) aihetta ylös. Vihdoin ja viimein olisi oma vaakunaesitys valmis ja se lähtikin tuossa viime viikolla eteenpäin. Projekti oli "suunnittelupöydälläni" kaksi vuotta. En toki aktiivisesti miettinyt ja suunnitellut koko tuota aikaa, vaan se painui taka-alalle, koska törmäsin suunnittelussa käytännön ongelmaan, johonka vihdoin ja viimein löysin kaksikin mielestäni hyvää ratkaisua. Toisen niistä keksi kylläkin ihan "virallinen" heraldinen taiteilija.

On muuten sitten todella haastavaa touhua, varsinkin kun heraldiikan tiukat säännöt tulevat hyvin helposti vastaan. Mutta toisaalta, se kyllä ohjaa suunnittelua hyvään ja selkeään suuntaan.

"Harmaita hiuksia" aiheutti lähinnä oma tavoite saada aikaiseksi, ei ainoastaan heraldisesti oikeaoppinen ja tietenkin hyväksyttävä henkilövaakuna, vaan myös ns. absoluuttisen ihanteen täyttävä vaakuna. Eli sehän heraldiikan sääntöjen mukaan on; vain kaksi väriä (metalli+väri) ja vain yksi tunnus kilvellä. Toki hienoja vaakunoita on vaikka kuinka paljon, joissa kilvellä on useampia tunnuksia ja jopa värejäkin enemmän kuin kaksi, mutta itse halusin pitää johtoajatuksena vähemmän on enemmän- ajattelun ja tavoitella tuota ns. vaakunaihannetta. Kilven (eli varsinaisen vaakunan) tunnus, sekä kypäränkoristeet kyllä olivat päätettynä jo suunnittelun alkumetreillä, heti kun olin perehtynyt heraldiikan perussääntöihin ja yleisimpiin Suomessa käytettyihin ja hyväksyttyihin tunnuksiin. Suurimmaksi haasteeksi nousi se, että samaa tunnusta oli jo aikaisemmin yhdessä vaakunassa käytetty samaan tapaan, eli vain yhtenä isona tunnuksena kilvellä. Pian heraldiikan säännöistä selvisi, että pelkkä vaakunan väriero ei ole yksin riittävä eroavaisuus.
Niinpä homma hautautui taka-alalle lähes kahden vuoden ajaksi. Koska tuo kyseinen tunnus oli kuitenkin se, jonka ehdottomasti halusin kilpeen, tuntui että umpikujassa ollaan, varsinkin kun en halunnut tuoda kilvelle yhtään lisätunnusta.

Mutta voi kuinka helppo ratkaisu tuohon lopulta olikin löytää. Tämä mainitsemani heraldinen taiteilija ratkaisi ongelmani parin minuutin puhelun jälkeen. Tämän lisäksi kävin vielä uudestaan lainaamassa paikallisesta kirjastosta kaiken kirjallisuuden liittyen suomalaiseen heraldiikkaan, mitä vain pienen kunnan kirjastosta lainattavissa oli. Sieltä löytyi myös yksi ja mielestäni erinomainen lisäkonsti erottaa oma vaakuna jo olemassa olevista vielä hieman enemmän. Jopa niin, että tunnukseen tuli rakenteellinen ero muihin samankaltaisiin verrattuna. Kypäränkoristeiden kanssa ei haasteita ollut missään vaiheessa, vaan alusta saakka sinne haluamani kaksi tunnusta olivat täysin "vapaata riistaa" käytön suhteen, joskin niistä toisen suhteen oli silti kaikkein eniten "nikottelua" heraldisen seuran toimesta, vaikkakin molemmat tunnuksista ovat varmasti vanhimpia ja hyvin kuuluisia tunnuksia itsenäisen Suomen heraldiikassa. (vaikka näiden kypärän koristeiden suhteenhan ei säännöt edes aivan yhtä tiukkoja ole kuin kilven) En avaa tuota "nikottelua" aiheuttanutta kypäränkoristetta tässä vaiheessa enempää kuin toteamalla sen, että meidän ylivoimainen ykkösheraldikkomme ja kansallistaiteilijamme itse Akseli Gallen-Kallela käytti sitä töissään todella paljon.
Mutta, mutta... Näin esitys eteenpäin lähti ja saavutin myöskin tavoitteeni sen suhteen, että lähetän sen hyväksyttäväksi ja rekisteröitäväksi vain, jos pystyn luomaan heraldisesti ns. ihannevaakunan. Pienen avun jälkeen se lopulta onnistui. Mikä parasta, tunnukset ja värit eivät ole ns. "hatusta" vedettyjä, vaan todella kertovat nimeni, mikä olen, mistä tulen ja mikä on sekä molempien puolien sukuni että oma historiani.

[Partasuti]

Hieno tietää, että joku vielä tänä päivänä on kiinnostunut näistä asioista. En tiedä tarkemmin alueesta yhtään, joten kaikki on vain arvailuani. Luulen myös ettet halua julkisesti tuoda lopullista vaakunaa näkyville erinäisten yksityisyysasioiden vuoksi.

[Tumppi$]

Hieno tietää, että joku vielä tänä päivänä on kiinnostunut näistä asioista. En tiedä tarkemmin alueesta yhtään, joten kaikki on vain arvailuani. Luulen myös ettet halua julkisesti tuoda lopullista vaakunaa näkyville erinäisten yksityisyysasioiden vuoksi.

Heraldiikka on ollut oikeastaan kiinteänä osana elämääni ja omaa kasvu- ja elinympäristöäni, voisi hyvin sanoa, aivan pienestä saakka enemmän tai vähemmän läpi koko elämän. Joten siinä mielessä kiinnostus sitä kohtaan on varsin luonnollista. Eli voisi sanoa sen periytyneen siinä kuuluisassa "äidin maidossa". En tosiaan tuo lopullista tuotosta julkisesti esille täällä netin syövereissä. (vaikka tokihan se aikanaan ilmestyy Suomen Heraldisen Seuran sivuille, jos ja kun se hyväksytään ja rekisteröidään) Ei siksi, että siinä olisi jotain salattavaa tahi peiteltävää, vaan tosiaan ihan jo yksityisyyden kannalta, kuten osuvasti totesit. Muutenkin sitä on tarkoitus käyttää harkiten ja täten heraldiikan perinteiden mukaisella arvokkuudella. Koen että silloin se kestää parhaiten aikaa vielä senkin jälkeen kun minusta on aika jättänyt.

Aihe on yllättävänkin mielenkiintoinen historioineen ja tiukkoine sääntöineen. Se on sikälikin palkitsevaa, että jo pelkät perussäännöt tuntemalla, ja vaikka vain lyhyesti heraldiikan historian läpi lukaisemalla, on mahdollista ymmärtää monet vaakunat ynnä muut heraldiset tunnukset. (eli tavallaan monet vaakunat ja muut heraldiset tunnukset, liput, viirit jne. alkavat ikään kuin "puhumaan", eli kertomaan itsestään jo verrattaen suppean aiheeseen perehtymisen jälkeen)

[Tumppi$]

Tässä aikani kuluksi voisi muutaman sanan aiheesta naputella, jos vaikka jotakuta se sattuisi kiinnostamaan...

Eli kaikkihan lähtee siitä, että jokaisella on Suomessa oikeus vaakunaan. Se ei ole aateliston, tai jonkin valtiollisen- tahi kunnallisen instituution tai organisaation yksinoikeus, kuten kovin usein hieman harmillisesti luullaan. Toki edellä mainitut ovat ne eittämättä kuuluisaksi vuosisatojen saatossa tehneet. Yksittäisestä henkilöstä puhuttaessa vaakuna on yleensä joko henkilö- tai sukuvaakuna.

Vaakunan keskeisin, määräävä ja tärkein osa on heraldisien sääntöjen puitteissa laadittu vaakunaselitys. Voi tulla monelle yllätyksenä, mutta lopullinen kuva eli silmin nähtävä vaakuna on itse asiassa vain sen sillä kerralla piirtäneen näkemys vaakunaselityksen perusteella. Eli toisin sanoen, selityksen on oltava heraldisesti niin yksiselitteinen, että kuka tahansa heraldiikkaan perehtynyt piirtäjä tai taiteilija onnistuu piirtämään sen oikein pelkän selityksen perusteella näkemättä laisinkaan itse kuvaa. Toki jokaisen piirtäjän käsiala on luonnollisesti erilainen ja kuvan tyylittely annettujen "raamien" sisällä on jokaisella omanlaisensa, se on selvä. Mutta värit, kilven jaot ja tunnukset ovat joka kerta tismalleen samanlaiset, vaikka kuvan piirtäisi joku muu kuin sen ensimmäisen kerran piirtänyt tai vaakunan alunperin suunnitellut henkilö. Ensisijaisesti juuri vaakunaselitys on se, joka rekisteröinnin yhteydessä arkistoidaan ja jonka heraldinen oikeaoppisuus tarkastetaan. Kuva voi olla pelkkä suuntaa antava luonnoskin, eikä tyylipisteitä jaeta. Toki mahdollisimman selkeä kuva voi toimia hyvänä lisäapuna, mutta kovinkaan suuri painoarvo sillä ei missään nimessä ole, vaikka näin usein oletetaan.

Varsinaisen vaakunakuvan tärkein näkyvä osa on puolestaan kilpi. (eli kilpi on se varsinainen vaakuna) Kilpi on myös vaakunan ainoa osa, jota voidaan käyttää yksinään ilman muita osia. Siitä huolimatta ns. täydelliseen vaakunaan kuuluvat kilven lisäksi kypärä, kypäränpeite, lakipunos, sekä kypäränkoriste/ koristeet. Lisäksi tavan kuolevaisten vaakunoissa voi olla kunniamerkki, tunnuslause ja sotahuuto. Aatelisilla ja kuninkaallisilla on lisäksi vielä omat lisukkeensa, kuten esimerkiksi arvokruunu, kilvenkannattajat ja kruunausviitta, mutta niihin en tässä paneudu, vaan keskityn ns. porvarisvaakunoihin.

Kilpi on siis lopullisen vaakunan ydin. Vaakunan suunnittelussa kannattaa näin ollen lähteä siitä ja panostaa siihen kaikkein eniten. Loogisinta on ensiksi päättää vaakunan, eli kilven värit, eli tinktuurit. Toisen väreistä on oltava metalli, eli joko kulta tai hopea. Varsinaisia värejä kahden metallin lisäksi Suomessa on käytössä neljä+1. Punainen, sininen, vihreä ja musta. Viidentenä värinä erityiskäyttöön tarkoitettu ja poikkeusluvalla käytettävä purppura. Ihannevaakunassa värejä on vain kaksi, eli metalli+väri. Kolmaskin väri voi siinä hyvin perustelluin syin olla, mutta neljäs väri on lähes poikkeuksetta huonoa heraldiikkaa, eikä sitä hyväksytä. Varsinaiseksi väriksi ei kuitenkaan lasketa esim. tunnuksina käytettyjen eläimien tai vaikkapa kasvien varuksia, kuten eläimen silmiä, sonnin nenärengasta, pässin sukuelimiä, tai vaikkapa kasvin kukintoa tai esimerkkinä oksasta versovaa tammenterhoa.

Vaakunan eli kilven värit voidaan valita esimerkiksi oman kotiseudun maakuntavärien perusteella, kuten itse tein. Tai ne voidaan valita vaikkapa nykyisen asuinpaikan perusteella. Tai sitten voidaan vain valita värit, joista yksinkertaisesti pitää. Kunhan toinen väreistä on se äsken mainittu metalli, eli joko kulta tai hopea. Näin ollen, Suomessa käytössä olevat heraldiset värit ovat kaikki vapaasti valittavissa, pois lukien se purppura.

Kypärän malli on aina sama. Meillä tavallisilla kuolevaisilla se on malliltaan pistokypärä. Joskus se mainitaan vaakunaselityksessä, mutta se ei ole välttämätöntä tai tarpeellista.

Kypäränpeite mukailee itse vaakunan värejä. Useimmiten niin, että päällinen on väriä ja vuoripuoli metallia. Kypäränpeitteen muotoa, kokoa ja mallia ei tule koskaan mainita, eikä sitä tarvitsekaan. Sillä se on aina kulloinkin vaakunan piirtäneen taiteilijan näkemys. Toki tiettyjen raamien sisällä sekin.

Lakipunos kypärän päällä (kannattelee kypäränkoristetta) mukailee vaakunan värejä vuorotellen niitä. Se mikä on tärkeä muistettava, on muistisääntö siitä että vaakunan vasen ja oikea on käänteinen, eli ikään kuin itse olisimme kilven takana niin kuin ritari taisteluun valmistautuessa konsanaan.

Kypäränkoriste/ koristeet on toinen täydelliseen vaakunaan vapaasti valittava heraldinen tunnus kilvellä olevan tunnuksen lisäksi. Se voi myös toistaa kilven tunnuksen, tai olla jotain aivan muuta. Tämä on kuitenkin kilpeen verrattuna aina toissijainen. Kypäränkoristetta ei voi käyttää koskaan yksin itsenäisenä vaakunan osana, kuten pelkkää kilpeä voi. Heraldisien sääntöjen rajoissa mielikuvitusta voi käyttää hyvinkin laajasti kypäränkoristeen osalta.
Näin esimerkkinä mainittakoot, että omassa hiljattain valmistuneessa vaakunaesityksessäni itse kilpi kertoo minun nimeni, syntymäkasteeni, sekä synnyinmaakuntani. Kypäränkoriste puolestaan kertoo molempien vanhempieni sukujen tarinaa 1930- luvulta lähtien, sekä samalla tunnuksella, onnekkaana sattumana tässä tapauksessa oman työurani parikymppisestä lähtien aina tähän päivään saakka katkeamattomana.

Summa summarum... Vaakunan suunnittelu on mielenkiintoista, haastavaa, jopa erittäin hauskaa. Aiheen ja värit voi valita heraldisien sääntöjen puitteissa vapaasti. Se voi kertoa sinusta tai suvustasi eri asioita, tai sitten vain käytät niitä heraldisia värejä ja tunnuksia joista satut pitämään eniten.
Omalla kohdallani on käynyt sikäli hyvä tuuri, että vaakunaesityksessäni olevilla kolmella tunnuksella (joista kilvellä vain yksi) ja valitsemillani väreillä minun on ollut mahdollista tehdä lähes "puhuva" vaakuna, joka kertoo minusta ja kummankin puolen suvusta käytännössä kaiken oleellisimman, aina historiasta nykyhetkeen saakka viimeisen vajaan sadan vuoden ajalta. Oikeastaan harrastukset ovat ainoita asioita, joita en edes yrittänyt lähteä ymppäämään vaakunaan. Se ei olisi nimittäin onnistunut enää mitenkään heraldiikan säännöin ja varsinkaan tavoiteltaessa ns. vaakunaihannetta.

Tuossapa hyvin, hyvin typistetty katsaus heraldiikan perusteiden ja vaakunan suunnittelun alkeisiin.

Kiinnostuneille ensiavuksi löytyy jo paljon enemmän lisätietoa täältä: https://www.heraldica.fi/fi/ 

 

 

[paddington]

Mielenkiintoinen tietoisku!

Usein juuri harrastustoiminnan yhteydessä näkee poikkeuksellisen paljon huonosti suunniteltuja vaatteissa kannettavia tunnuksia. Näiden suunnittelijoiden olisi ollut hyvä lukea edes lyhyesti vaakunoiden suunnittelusäännöistä ja ottaa niistä mallia.

[Arska]

Onko Suomen vaakunassa kolme väriä eli lasketaanko miekkojen, käsivarren ja ruusukkeiden hopea väriksi ja voiko kilvessä olla kahta eri metallia?

[Tumppi$]

Onko Suomen vaakunassa kolme väriä eli lasketaanko miekkojen, käsivarren ja ruusukkeiden hopea väriksi ja voiko kilvessä olla kahta eri metallia?

Kyllä on. Eli kolmatta väriä voi käyttää hyvin perustein esim. yksityiskohtien erotteluun ja tunnusten luonteenomaisuutta korostamaan tai tyylittelykeinona, jonka suhteen tosin liiallista kikkailua tulisi välttää. Myös henkilö- ja sukuvaakunoissa kaksi metallia hyväksytään, jos esim. jonkin tunnuksen niin sanottuna päällikkeenä on käytetty toista tunnusta päällä. Esimerkkinä vaikkapa näin; mustalla kilvellä kultainen yrjönristi jonka päällikkeenä hopeinen ruusuke. Usein erilaiset aseet ja niiden osat tunnuksissa saatetaan toteuttaa kahdella metallilla. Eli niin kuin Suomen vaakunassa miekan kahva kultaa ja terä hopeaa. Jousiaseiden nuolissa tuota ratkaisua myös paljon käytetään. Nuo ovat varsin yleisesti käytettyjä ja heraldisesti täysin hyväksyttäviä ratkaisuja. Vaikkakin se absoluuttinen vaakunaihanne on kaksi väriä (joista toinen metallia) ja vain yksi tunnus kilvellä. Mutta se ns. ihanne juontaa juurensa historiallisilta ajoilta, jolloin vaakunoilla ja erilaisilla tunnuksilla oli tärkeä tehtävä muun muassa eri sotajoukkojen erottamisessa ja tunnistamisessa. Toisin sanoen, kun vaakunat ja muut tunnukset tuli erottua mahdollisimman selkeästi mahdollisimman kaukaa ja tarvittaessa haastavissa valaistusolosuhteissa, kuten hämärässä tai kirkkaassa auringonpaisteessa. Noina aikoina kirjoitus- ja lukutaidottomuus on ollut yleistä myös ylempien yhteiskuntaluokkien keskuudessa, joten vaakunoita ja sinettejä on käytetty allekirjoituksena tai allekirjoituksen tapaan. Aatelisten ja hallitsijoiden vaakunoissa on sallittu ja käytetty eniten vapauksia, joten usein ne ovat heraldisesti kehnoimpia.

[Jussi]

Toki on muistettava, että Euroopankin alueella on vallinnut useita heraldisia käytäntöjä ja ihanteita, joissa on ollut (ja edelleen on) useita tapoja käyttää värejä. Yhteistä kuitenkin on, että "taistelukenttäluettavuus" tulisi toteutua pitkältä matkalta ja lähempää voi sitten tarkastaa, että mitäs perheen haaraa se jolppi tässä nyt edustaakaan.

Omissani menen värillä, metallilla ja tehostemetallilla.

Ihan hyvää heraldiikkaa ovat myös eläinten "varukset" (hampaat, kynnet). Esimerkiksi hopeisella kentällä musta sudenpää, varukset punaiset menee oikein hyvin.

[Tumppi$]

Toki on muistettava, että Euroopankin alueella on vallinnut useita heraldisia käytäntöjä ja ihanteita, joissa on ollut (ja edelleen on) useita tapoja käyttää värejä. Yhteistä kuitenkin on, että "taistelukenttäluettavuus" tulisi toteutua pitkältä matkalta ja lähempää voi sitten tarkastaa, että mitäs perheen haaraa se jolppi tässä nyt edustaakaan.

Omissani menen värillä, metallilla ja tehostemetallilla.

Ihan hyvää heraldiikkaa ovat myös eläinten "varukset" (hampaat, kynnet). Esimerkiksi hopeisella kentällä musta sudenpää, varukset punaiset menee oikein hyvin.

Totta kyllä. Ja maiden väliset erot ja käytänteet poikkeavat toisistaan aika paljonkin. Hyvin kirjoitettu.