Mitenkäs tämä nyt sitten menee yksiin usein hehkutetun "ikuisen" kenkäparin hankinnan kanssa - parin joka sitten kestää väittämän mukaan kymmeniä vuosia? Jos popolle pitää tehdä recraftingia niin ei se minusta ole enää täysin sama kenkä kuin hankkiessa ja kestävyys/taloudellisuusvertailu vaikeutuu.
No laatukengille nyt sentään voi tehdä pohjanvaihdon.
Muiden kanssa pohja rikki on sama kuin koko kenkäpari kaatopaikalle.
Itse kenkähän, siis päällisnahka ja vastaavat, ovat laatukengissä lähes ikuisia ja pohjavaihtoehtona on myös kumi. Nahkapohjankin kuluminen riippuu ihan käytöstä, joten tarvetta voi tulla parin-kolmen vuoden raskaan käytön jälkeen tai sitten pohja voi kestää kymmenen vuotta tai jopa kauemmin. Vanhin nahkapohjaparini on kymmenvuotias ja kohtalaisella (kesä)käytöllä sen pohjan uusiminen alkaa olla ajankohtainen asia, toisaalta minulla on vuosikymmeniä vanhoja kenkiä, joissa on alkuperäinen pohja, mutta niiden käytön laatua tai määrää en tiedä.
Tokihan mukaan on laskettava esteettinen arvo ja mukavuusarvo.
Leftit maksavat kolmisen sataa, Lloydit, Eccot ja Mephistot sellaisen 150 euroa ja kokemukseni mukaan käyttöikä on hyvällä hoidolla noin viitisen vuotta, sen jälkeen jotain hajoaa ja korjata ei voi tai se ei kannata.
Kaikissa kengissä hyvä hoito edellyttää lepolestejä ja hoitoaineita, joten tältä osin kustannukset menevät aika tasan. Reunoskengillä on vuosia merkittävää jälleenmyyntiarvoa, liimapohjilla arvo romahtaa nopeammin kuin käytetyn auton. Kysymys on siis siitä, että investoiko kerralla 300-500 euroa kenkäpariin ja sellaisen satasen 5-10 vuoden välein uusiin pohjiin vai ostaako kerran viidessä vuodessa 150-300 euron kengät, jotka lentävät käytön jälkeen roskiin.
