Yeah, Rolexissa on sitä jotain kun vaan kantaa sen tyylillä!

Jep, tuonhan se vaatisi, mutta minä en vain jotenkin kehtaa. Vika on siis sisäsyntyinen ja korvien välissä. Vaatimattomuus varustettuna heikolla itsetunnolla? Minä kokisin edellä mainitut huomion osoitukset hyvin kiusallisiksi.

Niin no... itselläni toisaalta on tuttavapiiri, jossa Rolex on ihan peruskello jota kukaan ei jaksa kummastalla. Mutta kun sitten on vielä ne muut! 

Toisaalta kyllä tätä Rolex-leimaa suurennellaan välillä turhankin paljon. Suurinosa Rolexeista jää kadulla huomaamatta ja moni kaveri onkin sanonut kysyttäessä, että melko rauhassa saa olla, jotkut kelloista enemmän tietävät bongaa kuulemma välillä. Joku perus DJ tai miksei subikin on niin kopioitu ja jäljitelty, että jos se huomataan niin 9/10 havainto on vain "hei kivannäköinen kello". Eli summattuna, käytännössä yleisimmin rolexantipatioita esiintyy heillä, jotka pitävät kelloista, mutta joilla on Rolexiin vain melkein varaa. Muita ei kiinnosta, tai he eivät ymmärrä.

Taitaa olla taas säännöllisen Rolex-keskustelun aika? No en osallistu siihen, vaan laitan pari kuvaa omasta hankinnasta.

Kyseessä on siis Stowa Antea, joka saapui tuossa viikko sitten. Pidän siitä kovasti, nahkahihna vain pitää hankkia. Tuo metalliranneke on aika korumainen, sopii joihinkin tilaisuuksiin. Ajattelin pitää tätä kelloa puvun yms. kanssa. Muulloin ranteessa pysyy Steinhartin sukelluskello.


[spoiler]


[/spoiler]

Vau, olen ollut aikeissa hankkia juuri tuon tyyppisen mesh-rannekkeen Longines Legend Diveriini. Laita viestiä jos olet myymässä...;-)

Eli summattuna, käytännössä yleisimmin rolexantipatioita esiintyy heillä, jotka pitävät kelloista, mutta joilla on Rolexiin vain melkein varaa.

Saattaa olla tai sitten ei. En voi ottaa kantaa mutu-pohjalta muiden osalta. Jos taas tarkoitit antipatialla edellä kertomaani omakohtaista fiilistäni, olet yksiselitteisesti väärässä.

Muita ei kiinnosta, tai he eivät ymmärrä.

No ei nyt ihan näinkään. Lähes jokainen ummikkokin tietää/tunnistaa Rolexin (tai rantaroleksin), mutta ns. paremmat merkit ovat täyttä hepreaa. 

Taitaa olla taas säännöllisen Rolex-keskustelun aika? No en osallistu siihen, vaan laitan pari kuvaa omasta hankinnasta.

Kyseessä on siis Stowa Antea, joka saapui tuossa viikko sitten. Pidän siitä kovasti, nahkahihna vain pitää hankkia. Tuo metalliranneke on aika korumainen, sopii joihinkin tilaisuuksiin. Ajattelin pitää tätä kelloa puvun yms. kanssa. Muulloin ranteessa pysyy Steinhartin sukelluskello.

Onnittelut. Antea on oma suosikkini. Erinomainen muotoilu, oma tyyli, kohtuu hinta ja hyvä viimeistely. Nuorekas pukukello.

Veikkaanpa että kuski käsitti sinun v*****n ratikan aikataulussa pysymisestä. Aika hyvin kuitenkin asiaan suhtautui.

Voihan se olla noinkin. Yhtä kaikki, joskus on kadun toiselta puoleltakin osoiteltu sormella ja holkotettu: "Rolex". Kerran kävelin bussiin ja vilkaisin kelloa pari kertaa sen ulkopuolella. Sisällä kuski aika ärsyyntyneen näköisenä kyseli, onko kelloni rikki. Ehkä hänellä oli vain aikataulu hukassa. Toisinaan, kun tuntemattomien kanssa keskustelee, he eivät katso silmiin vaan jostakin syystä tuijottavat rannetta. Joskus aivan ventovierailta selvästi menevät pasmat täysin sekaisin. Ei tällaista tapahtunut silloin, kun vielä käytin Leijonaa.

Tämä on myös se syys miksi en itse voinut ostaa Rolexia vaikka merkin legendaarisuuden ja sijoitusmahdollisuuskien vuoksi haluaisinkin. Olen jatkuvasti duunissa, jossa täytyy solmia luottamuksellinen asiakassuhde ja nuorella kundilla Rolex vaan on liikaa. Omega ja IWC:hen liitetyt mielikuvat on niin paljon laimeampia, että ne eivät häiritse tällaisella alle kolmikymppisellä.

Sinällään minusta Rolexissa osa hienoutta on se brändi ja mielikuva. Vaatii yritykseltä ihan uskomattoamsti, että saa tuollaisen rakennettua. Tekniikaltaan tai saatavuudeltaan Rolexit eivät tosiaan ole mitenkään erityisiä, tai siis sellaisia mitä ei voisi saada joltakin muulta.

Vaikka en Rolexia hankkisi, kun en juuri kelloja käytä, tunnistan tilanteen. Joskus on pakko lupua siitä pienestä hienosta, koska se on ylipukeutumista. Se on tämä rengaskauppiassyndrooma: ei oikein voi pitää pukua kun asiakaskuntana on öljyhaalariset työmiehet.

Veikkaanpa että kuski käsitti sinun v*****n ratikan aikataulussa pysymisestä. Aika hyvin kuitenkin asiaan suhtautui.

Tämä on myös se syys miksi en itse voinut ostaa Rolexia vaikka merkin legendaarisuuden ja sijoitusmahdollisuuskien vuoksi haluaisinkin. Olen jatkuvasti duunissa, jossa täytyy solmia luottamuksellinen asiakassuhde ja nuorella kundilla Rolex vaan on liikaa. Omega ja IWC:hen liitetyt mielikuvat on niin paljon laimeampia, että ne eivät häiritse tällaisella alle kolmikymppisellä.

Onko tosiaan näin? luulisi, ettei kukaan edes huomaa mikä kello sulla on kädessä ellei se nyt ehkä sitten satu olemaan joku täyskultainen klöntti merkkiä mikä tahansa.

Kyllä se paistaa läpi. Nämä ovat niitä pieniä asioita, joita huomataan. Samaan kategoriaan menee mm. sormukset.

Onko tosiaan näin? luulisi, ettei kukaan edes huomaa mikä kello sulla on kädessä ellei se nyt ehkä sitten satu olemaan joku täyskultainen klöntti merkkiä mikä tahansa.

Joo, en tiedä liikunko sitten todella "hämärissä" piireissä, vaiko aina hämärässä, mutta itselleni ei ole vielä tuolla oikeassa elämässä kukaan koskaan eikä missään sanonut kelloistani yhtään mitään.. Ei hyvää, ei pahaa. Itse asiassa olen melkoisen varma, että niitä ei ole edes huomattu. (ja hyvä niin, koska minulle se on täysin yhdentekevää) Ok, toki kelloni on aina hihan alla, joten tuo nyt on luonnollisin selitys asialle. Mutta edes kesällä paitahihasilla ollessani kukaan ei ole noteerannut kellojani ainakaan näkyvästi. Eli herätänkin kysymyksen, että kuinka suurieleisesti esim. kellonaika pitää katsoa, että muut ihmiset tajuavat kiinnittää huomionsa siihen toimintaan ja varsinkin ranteessa olevaan tiukuun?

Kellojani huomataan toisinaan mutta juuri kukaan ei tunnista merkkejä. Jos hintoja kysellään, vastaan parhaani mukaan kierrellen. "Sehän on kalliimpi kuin Rolex!" on tullut onneksi vain kerran mutta minua huomio kiusaa todella paljon.

Kellojani huomataan toisinaan mutta juuri kukaan ei tunnista merkkejä. Jos hintoja kysellään, vastaan parhaani mukaan kierrellen. "Sehän on kalliimpi kuin Rolex!" on tullut onneksi vain kerran mutta minua huomio kiusaa todella paljon.

Miksi ihmeessä se kiusaa jos joku kyselee tai on kiinnostunut sun kellosta? Meikällä on ihan päinvastoin. Mielelläni juttelen kelloista jos joku jotain kysyy ja yleensä otan vielä ranteesta ja annan hypistellä tai koittaa omaan ranteeseen ja myös päivastoin jos jollakulla on kiinnostava kello pyydän saada koittaa omaan käteen.

Tämä on myös se syy miksi en itse voinut ostaa Rolexia vaikka merkin legendaarisuuden ja sijoitusmahdollisuuskien vuoksi haluaisinkin. Olen jatkuvasti duunissa, jossa täytyy solmia luottamuksellinen asiakassuhde ja nuorella kundilla Rolex vaan on liikaa. Omega ja IWC:hen liitetyt mielikuvat on niin paljon laimeampia, että ne eivät häiritse tällaisella alle kolmikymppisellä.

Onko tosiaan näin? luulisi, ettei kukaan edes huomaa mikä kello sulla on kädessä ellei se nyt ehkä sitten satu olemaan joku täyskultainen klöntti merkkiä mikä tahansa.

Valitettavasti riski on liian iso. Asiakkaat kun vielä sattuvat tavallisesti olemaan sellaisia jotka kyllä tunnistavat luksusmerkkejä ja tuotteita. Tämä on tietysti oma kokemukseni ja työmaailmassa olen tosiaan vielä juniori. Kokemuksen karttuessa ja kannusten lisääntyessä ehkä voi sitten siirtyä prameampiin ja tunnistettavimpiin tuotevalintoihin niin kello, kuin muullakin vaatetusrintamalla :).

Kellojani huomataan toisinaan mutta juuri kukaan ei tunnista merkkejä. Jos hintoja kysellään, vastaan parhaani mukaan kierrellen. "Sehän on kalliimpi kuin Rolex!" on tullut onneksi vain kerran mutta minua huomio kiusaa todella paljon.

Sama. Usein sanon vain, että onhan se/tuo rannekelloksi hintava, mutta ei mikään mahdoton. Opiskeluvuodet ovat minulla vastikää takana ja usein juuri opiskelijapiireissä tuli vähän hankalia tilanteita. Kieltämättä on vähän kiusallista kertoa, että kädessä on kolmen tonnin tiuku, kun monella opiskelijalla tilillä oli rahaa 3-30 euroa.  Etenkin kun näitä kelloja oli monta. Joskus jos joku sitten onnistui arvamaan tai muuten onkimaan tiedon seurasi inhottava tilanne, jossa piti alkaa perustelmaan sitä, että rahaa nyt vaan jää duuneista yli.  Näillä kokemuksilla voi olla yhteyttä tuohon ylempään juttuun.

Kellojani huomataan toisinaan mutta juuri kukaan ei tunnista merkkejä. Jos hintoja kysellään, vastaan parhaani mukaan kierrellen. "Sehän on kalliimpi kuin Rolex!" on tullut onneksi vain kerran mutta minua huomio kiusaa todella paljon.

Miksi ihmeessä se kiusaa jos joku kyselee tai on kiinnostunut sun kellosta? Meikällä on ihan päinvastoin. Mielelläni juttelen kelloista jos joku jotain kysyy ja yleensä otan vielä ranteesta ja annan hypistellä tai koittaa omaan ranteeseen ja myös päivastoin jos jollakulla on kiinnostava kello pyydän saada koittaa omaan käteen.

Koska hinta tulee aina ennen pitkää puheeksi jos joku aidosti niihin mielenkiintoa osoittaa. Tiedän, että kaikilla ei asiat ole yhtä hyvin kuin itselläni ja on kiusallista paljastaa omistavansa vaikka puolen vuoden bruttopalkan edestä kelloja kun toiset taistelevat lainojensa kanssa. Nämä ihmiset eivät myöskään ole aidosti kelloista kiinnostuneita, kunhan kiinnittävät huomion ulkonäköön, mahdollisesti tunnistavat merkin ja usein hienona pitäessään haluavat kuulla hinnan. Minua ei myöskään kiinnosta kertoilla kelloistani ihmisille ennen täydellistä varmuutta siitä, että asia oikeasti kiinnostaa ja muiden kellot eivät kiinnosta sitäkään vähää.

Lontoossa tuskin kukaan huomaa edes Patekia tai ainakaan pitää sitä kovin hämmästyttävänä, että jollain on varaa.

Eli herätänkin kysymyksen, että kuinka suurieleisesti esim. kellonaika pitää katsoa, että muut ihmiset tajuavat kiinnittää huomionsa siihen toimintaan ja varsinkin ranteessa olevaan tiukuun?

Jaa, ei sitä kelloa tarvitse edes katsoa kesällä lyhythihaisessa paidassa ollessa; kyllä niitä kyylääjiä on. Saattaa toki olla, että seison suurieleisesti.

Todettakoon vielä, että ei ylivoimainen enemmistö ihmisistä minunkaan kelloani edes huomaa ja niistä, jotka huomaavat, monet eivät varmaan merkkiä tunnista. Kello vain on liian hienon näköinen, terästä ja kaikkea. Sitten ovat kuitenkin nämäkin, jotka sen tunnistavat eivätkä peittele sitä.

En kyllä ymmärrä, mikä ihmisiä hätkähdyttää siinä, että jollakulla on rannekello, joka maksaa keskivertosuomalaisen parin kuukauden palkan. Jos minun sosiaaliavustuksilla elävä naapurini ajaisi pihaan Rolls-Roycella, en hätkähtäisi. Toteaisinpa vain, että siisti kärry. Ei minua liikuta, mistä hän on rahat siihen saanut. Kyllä kaikelle aina on jokin ihan luonnollinen selitys: perintö, säästäväisyys, huumekauppa...

[DressLikeA.com - Style, Fit, Quality, Aesthetics]

Kertoohan se tosiaan miehestä melkoisesti, jos se mihin huomio ulkopuolisten taholta kiinnittyy on kello...