Mitä väliä on välineillä jos ei ole sisältöä? Substance is where it's at folks.
Näin.
Itse olen flirttaillut pienen ikäni hifin kanssa, mutta kohtuudella. Painopiste aina musassa, siinä tosin liialliseen eksklusiivisuuteenkin asti, tyyliin 'I listen to bands that don't even exist yet'). Onneksi ikä seestyttää nuoruuden pahimmat tyrskyt ja nykyisellään oma musiikkimaku vain on parempi kuin muiden ilman sen kummempaa korostusta...
Laitteita on tullut ja mennyt ja oma setti tällä erää suht simppeli. Integroitu vaffi, kaiuttimina Amphion Argon kolmoset, musat kiintolevyiltä tai Spotifysta Sonos Connectin kautta. Lisänä pikkuhärpäkettä (dac, AppleTV, kuulokkeet + vahvistin), makkarissa Sonoksen Play:5 ja työhuoneessa Play: 3 -pari. Muuttolaatikoissa varastoituna 90-luvun Beocenter, Technicsin SL-1200 mk II ja läjäpäin plattoja. Suurimmat luukutukset ja häröimmät levyt kuulokkeilla, muutoin ipanapaa, funksouljazzia ja dance music for old people -osastoa taustamusana.
Äänentoistokeskustelussa tuntuu syntyvän jakolinja vanhan liiton miehiin, jotka eivät luovu fyysisistä kiekoistaan ja sitten meihin tiedostoja soittaviin. Itse vaihdoin leiriä hissukseen muutaman vuoden jaksolla rippaamalla / digitoimalla musiikkiani sitä mukaa, kun sitä kuuntelin. iPodit, playlistit ja levyjen soittamisen, hallinnoinnin ja backuppaamisen helppous varmaan suurimpina syinä. Helpottuipa tuossa samalla muuttaminen, sisustaminen ja siivoaminenkin: 2000+ äänitettä olohuoneen nurkassa osasi olla välillä pieni kiusa.
