[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Ylioppilaslehden paskaa tekoa on ihmetelty ja analysoitu jo useassa lähteessä, haluan jakaa tämän järkevimmästä päästä löytämäni tekstin. En pidä teosta oli se todellinen tai ei, ja mieluummin jättäisin performanssit performanssitaiteilijoiden erikoiseksi huviksi. Vaikka päätavoitteena olisikin suomalaisen journalismin nykytilan kritisointi, ei tämä teksti tule mitään muuttamaan. Keskustelu pelkän keskustelun vuoksi taas on...joko tyhjiä sanoja tai sitten aina hyödyksi. Mieluummin silti toisin keinoin.


http://www.hs.fi/kulttuuri/Kakka+media/a1305645557076

Ylioppilaslehdessä täysin Scheiße juttu!

Jos jutun tarkoitus oli kiinnittää huomiota journalismin alennustilaan, niin voi olla, että aika monelta jää tämä viesti tajuamatta.

Pullisen analyysi paska-artikkelista on osuva.

Tulee 70-liku mieleen. Ei ole maailma muttunut miksikään. Lapsellisella huomionkipeydellä saa näemmä edelleen suuren määrän ihmisiä kuohuksiin.

Edes minä en jaksa lähteä näin väsyneeseen aiheeseen.

Tällä hetkellä toimituksissa töitä painavan toimittajasukupolven ammatinvalintaa on silmiinpistävästi ohjannut kaksi teosta: 80-luvulla ilmestynyt 'Suuri hainmetsästys' nimellä suomennettu kokoelma Hunter s. Thompsonin lehtijuttuja ja 1976 teattereihin saapunut Alan J. Pakulan ohjaama 'Presidentin miehet'.

Niinpä meillä on "ilonamme" iso nippu wannabe Thompsoneita, Woodwardina ja Bernsteinina.

Wannaben tragedia on se, ettei wannabe itse ymmärrä olevansa halpa kopio: "Jäljittelijällä on yleensä taipumus liioitteluun, koska hän ei näe asioiden välillä oikeaa syy- ja seurausyhteyttä. Jäljittelijä näkee vain pinnan ja tekee siitä omat, väärät tulkintansa". (Tuomas Enbusken Klinge -kolumnista)

Toimittajien naamagalleriassa on esiinnytty "ironisesti" savuke pitkässä imukkeessa, päässä keltaiset ray-ban shooterit ja vihreä pleksinen Las Vegas -lippis niin että hölmömpikin tajuaa että tässä sitä on oikea gonzo-mies (tai nainen).

Vähänkin vallankäyttöä lähellä sattuneista noloista kiinnijäämisistä väännetään refleksinomainen watergate -nimiväännös ja politiikasta etsitään innolla Suomen Richard Nixonia ja republikaanista puoluetta että omaan pulitzer -palkintoon pääsisi käsiksi näppärästi oikotietä pitkin peruskouluenglannilla tehdyillä tökeröillä käännöksillä.

Yhden sortin larppausta siis.

Huvittavaa porukkaa. Tahtomattaan.

LOL

Taitaa olla tulevaisuuden kolmekymppiset vastavalmistuneet auktoriteettiuskovaiset naismaisterit tämänkin kirjoituksen takana!

Siltä näyttää. I rest my case.

Saska Saarikoski kiteytti tilanteen hyvin: "Jumalan teatteri sentään heitti paskaa muiden päälle, mutta Ylioppilaslehti kakkasi vain hiljaa housuihinsa. Ei nuorista ole enää mihinkään!"

^"Jäljittelijällä on yleensä taipumus liioitteluun, koska hän ei näe asioiden välillä oikeaa syy- ja seurausyhteyttä. Jäljittelijä näkee vain pinnan ja tekee siitä omat, väärät tulkintansa".

Tuomas Enbuske

En usko, että tytöt ovat oikeasti kakanneet housuihinsa.

Kakka jaksaa puhuttaa. Huomattavasti enemmän kuin moni oikeasti merkityksellinen asia.

Olikohan tässä tarkoitus osoittaa ns. paskalehdistön olevan konkreettisesti kiinnostunut paskauutisista vai mikä, se jäänee avoimeksi?

Ylioppilaskunnan pakkojäsenmaksua maksavat kokivat varmasti saaneensa vastinetta rahoilleen.

^No eihän tuon aviisin taso järin korkea ole koskaan ollutkaan, joten ihan linjan mukaista artikkelia. Punaisen ja vihreän sekoitus on kuitenkin ruskea.

Melkoinen myrsky yhdestä reportaasi-/testijournalismin parodiasta.