Jos dandyn ominaisuuksiin kuuluu oman tyylisuunnan luominen ja tuleminen tyyli-ikoniksi, niin sitä ei Mannerheim ollut. Hän pukeutui hyvin, mutta sovinnaisesti ja perinteikkäästi. Siviilivaatetuksessa Mannerheim tunsi vetoa englantilaiseen tyyliin ja useassa kuvassa hänellä on tyylikäs tweed-puku. Omia yksityiskohtia hän lisäili. Esimerkiksi kengänauhat Mannerheim solmi aina niin että solmu tuli nauhojen alle ja oli pois näkyviltä. Tyyli-ikonia hänestä ei tullut siksikään, että Suomessa ei kenellekään olisi tullut mieleenkään alkaa jäljitellä Mannerheimia. Hän oli omassa luokassaan. Riittää kun katsoo Gallen-Kallelan 1929 maalamaa mutokuvaa, jossa Mannerheim istuu frakissaan. Ei ihme että puhuttelumuoto ’Hänen Ylhäisyytensä’ ei tuntunut työtovereista ollenkaan yliampuvalta.
Dandya on kuitenkin se, että Mannerheim oli erittäin tarkka muotoasioista ja myös pukeutumisesta. Kunniamerkkien oikea käyttö kuului siihen. Kaiken tämän hän oli oppinut Haminan kadettikoulussa ja Kaartin upseerina Pietarissa. Siitä tuli Mannerheimille toinen luonto ja sen häikäisy johtui siitä että siinä ei ollut mitään keinotekoista tai opetellun tuntuista. Teennäisyyttä ja sirostelua Mannerheim inhosi. Hän saattoi olla ympäristölleen äksyilevä ja hankala, mutta öykkäriä hänessä ei ollut yhtään, vaikka vihollispropaganda yritti hänestä sellaisen tehdä.
Suvereeni tyylin hallinta tarkoitti myös yksinkertaisuutta. Joillekin mieleenpainuvin kuva Mannerheimista on korea Chevalier-upseerin asu tai täysi marsalkan uniformu. Toisille taas se, missä hän tarkastelee karttoja yksinkertaisessa, lotta-asun hamekankaasta tehdyssä armeijan kesäpuserossa. Koti-oloissa hän käytti mielellään tuohivirsuja (vrt. Crocs).
Ehkä enemmän kuin kukaan muu Suomessa Mannerheim ymmärsi imagon – brändin – rakentamisen tärkeyden. Sodan aikana hän tarkasti itse kaikki hänestä otetut valokuvat ja valitse ne jotka tulivat lehtiin. Kaiken täytyi olla tiptop. Jos tuuli heilautti sotilastakin helmaa, kuvaa ei saanut julkaista. Ei ole yhtään kuvaa Mannerheimista kotioloissaan. Järkälemäisissä muistelmissaan hän kertoo avioliitostaan kahdella virkkeellä. Vain muutama ihminen oli hänen kanssaan sinutteluväleissä.
Mannerheimin legenda on monipolvinen ja laaja. Siksi se edelleen kiehtoo mieliä ja antaa mahdollisuuksia erilaisiin ja yllättäviin näkökulmiin. Vähän aikaa sitten kohistiin väitetystä suhteesta miespalvelijaan Aasian-matkalla. Toisaalta hänen Sophie-tyttärensä ihmetteli eräälle ystävälleen miten ”isästä on tehty Suomessa kansallissankari, kun hän on parantumaton hameiden perässä juoksija.” Jokaisella on oma Mannerheiminsa.
