Tuotteiden (brandien) huonontuminen

[JPK]

Enpä huomannut tästä aiheesta vielä keskustelua;

Olen vuosia käyttänyt Marlboron perusfarkkuja ja nyt taas pienen tauon jälkeen halusin moiset. Marssin sitten MC-kauppaan, mutta eipä siellä vanhaa-hyvää-mallia enää ollut. Oli vain erilaisia trendipesuja ja ohuita tekeleitä. Ostin yhdet 5-taskumallit. Istuvuus hyvä ja miellyttävä, erityisesti kun on 2 prossaa lycraa. Hinta oli kohtuulliset 100€ - 40prossaa eli kuutisen kymppiä. Aloin sitten kotona katsomaan housuja ja hinnan halpuus selvisi; tekomaa Pakistan, housu kokonaisuussaan hyvin simppeli rakenteeltaan (mm. Vyötärö). Olen ihan tyyytväinen, kyllä ne käyttöfarkkuina menevät.

Oletteko muut törmänneet moiseeen? Palstalla on ollut joskus viittauksia paitojen vastaaviin heikennyksiin. Ovatko laskentaosaston munapäät saaneet liikaa valtaa yrityksissä. Muistan taannoin lukeneeni Business Weekssa jutun firmoista, jotka auttavan vaatetaloja optimoimaan kustannuksia (esim. Kanagasmenekki ja työvaiheet, ei ne vyölenkit sattumalta ole vähentyneet).

Saako perus Marlboro farkkuja enää mistään. Paul&Shark on moiset, mutta 200€ on minusta liikaa farkuista. En maksaisi Brioninkaan moisista pyydettyä 300-400€, ei niiden tekninen laatu voi olla niiin hyvää.

[Partasuti]

^



Omat Malluni on tehty Romaniassa ja niitä kertynyt omistukseeni varmaankin viidet parit. Taukoa ostamisessa on ollut monta vuotta nyt, varmaankin viisi. Uusiin en ole tutustunut, mutta nämä ovat laadultaan ihan hyvät. Paksua denimiä eikä mitään joustoa. Maksoivat muistini mukaan aikoinaan rapiat 100 euroa, joten samoissa hinnoissa ovat edelleen.

Tuohon keinokulutukseen; jos olet yhtään tiiraillut katukuvaa, niin sellaistahan nykyihmiset haluavat. Farkkujen tekeminen on liiketoimintaa ja sellaista kannattaa valmistaa mikä tuo paljon rahaa. Kyllä merkiltä varmaan perinteisiä malleja löytyy, mutta ei välttämättä kaikista liikkeistä.

[PleaseDeleteMe]

Pentti Peruskuluttaja menee kauppaan ja kokeilee siellä paria-kolmea paria farkkuja korkeintaan ja valitsee niistä parhaat. Ei hän tiedä paremmasta, ellei lue Keikaria ja tutki muita vaihtoehtoja esim. netistä tai alan erikoiskaupoista. Ns. perushuttu mitä kuluttajille on tarjolla - usein juuri edullisen hinnan takia - on kyllä parhaimmillaan aika karmivaa. Näyttää farkuilta, mutta ei istu kunnolla, tunnu hyvältä (kemikaalit, omakohtaista kokemusta löytyy - p**keleet eivät puhdistuneet neljänkään pesun jälkeen -> roskiin), ja lopputuloksena on kuluttaja joka alentuu lampaaksi ja tyytyy asiaan.

[JPK]

Ainakaan Pariisin mc-kaupoista ei löydy enää vanhoja kunnon malluja. Pari vuotta sitten taisin moisia nähdä Kampissa. Samoin mallun paidat ei enää vakuuta, ennen ne olivat kunnon casual juttuja verrattuna vaikkapa Gantin vastaaviin.

Mutta miten on kokemuksia muista merkeistä? Levikset kestävät nykyään vuoden ja sitten paistaa päivä haaroista. O tempora, Omores.

[puu]

Siirryin joitain vuosia sitten Lewiksistä Wranglereihin.

Toistaiseksi tyytyväinen laatuun vaikka samassa mallissa
saattaakin olla selkeitä eroja keskenään.

[Richard Mutt]

Vähän niinkuin antiikin aikaankin ajateltiin, maailma konkreettisesti huononee jatkuvasti. Surullisia esimerkkejä siitä, että laatumerkki nousee laatunsa takia maineeseen ja sen jälkeen siirtää tuotantonsa Kiinaan ja alkaa myydä pelkkää logoa sekundan päälle liimattuna, taitaa löytyä ihan tarpeeksi.

[Co-re]

Vähän kaikessahan tuota esiintyy, että tuotantoa on siirretty halpamaihin ja laadulla saavutettu maine alkaa rapistua. Vaatteissa ja sellaisessa siirtyminen on yleensä aika jyrkkää eikä mitään jää länsimaihin kun merkin tuotanto siirtyy. Vertailuksi voisi ottaa vaikka kitarat, joita tavataan alkaa valmistamaan erilaisten halpismerkkien alla tai sitten vaan kuluttajan pitää osata katsoa, missä keppi on veistetty. Ennen Fender ja Gibson tehtiin Amerikassa ja Ibanez Japanissa. Nyt on ties mitä Meksikon Stratoa ja Indonesian RG:tä mutta niitä alkuperäisen maan tuotteitakin edelleen saa, joskin melko kovaan hintaan.

[starsailor]

Kaikki totta mitä yllä sanottu. Sitten vielä yksi "humoristinen" huomio: Jossain vaiheessa nämä laatunsa pilanneet brändit sitten tekevät linjaston ja kampanjan, jossa teema Good-old-way, eli tuodaan markkinoille perinteitä noudattaen tehtyjä tuotteita. Hyvä, hyvä, mutta hinta vain tuppaa olemaan aina siitä lähtökohdasta kaksinkertainen. Eli, saadakseen taas sellaisen kunnollisen ja alkup. kaltaisen, kuluttajan pitääkin pulittaa extrahintaa.

[MrMan]

Vähän kaikessahan tuota esiintyy, että tuotantoa on siirretty halpamaihin ja laadulla saavutettu maine alkaa rapistua. Vaatteissa ja sellaisessa siirtyminen on yleensä aika jyrkkää eikä mitään jää länsimaihin kun merkin tuotanto siirtyy. Vertailuksi voisi ottaa vaikka kitarat, joita tavataan alkaa valmistamaan erilaisten halpismerkkien alla tai sitten vaan kuluttajan pitää osata katsoa, missä keppi on veistetty. Ennen Fender ja Gibson tehtiin Amerikassa ja Ibanez Japanissa. Nyt on ties mitä Meksikon Stratoa ja Indonesian RG:tä mutta niitä alkuperäisen maan tuotteitakin edelleen saa, joskin melko kovaan hintaan.

Tuo skittavertaus vähän ontuu. Fenderin vanhat lankut o(li)vat erinomaisia laadullisesti, mutta 60-luvun puolivälin jälkeen tuotanto myytiin CBS:lle, joka täysin pilasi brändin maineen, kitarat olivat kalliimpia, mutta samalla paskempia kuin halpamaatuotanto. Vasta 80-luvulla tuotannon laatuun kiinnitettiin taas huomiota, kun työntekijät ostivat tuotannon itselleen. Tämä kaikki siis Jenkeissä.