Mikä hifi klassiselle?

[Tumppi$]

Arvostaisin suuresti, jos joku tai jotkut klassisen musiikin kuuntelijat, jotka ovat tyytyväisä laitteistoonsa, voisivat hieman kuvailla omia virityksiään ja vaikkapa hieman eritellä niiden hyviä ja huonoja puolia.

Erittäin hyviä neuvoja ilmassa. Suosittelen myös ehdottomasti pitäytymään stereossa ja koekuuntelemaan settiä kotona. Mielestäni setin valinnassa ei ole kuitenkaan suurin kysymys siinä, mitä kuuntelee. Hyvässä setissä laadukas levy soi hyvin. Oli se sitten klassista tai poppia.

Henkilökohtaisesti en voi suosittella aktiivikaiuttimia varsinkaan klassisen musiikin kuunteluun. Toki järjestelmä on helppo ja tuottaa säällisen soinnin erittäin pienellä vaivalla. Mielestäni toistosta puuttuu auktoriteettia ja helppoutta. Sointi on usein kylläkin tarkkaa, mutta hyvinkin latteaa ja väkinäistä. Ja kyllä Tumppi, myös Pentat on tutut ja muutaman kuukauden kuuntelussakin olleet. Ei lämmittänyt. Mutta kuten aiemmista viesteistä ilmenee, on myös tyytyväisiä aktiivi-ihmisiä, joten jos mahdollisuus on, kannattanee myös aktiivikaiuttimet ottaa kotiin testikierrokselle. Toiminee varmasti loistavasti esimerkiksi television kaiuttimina tai työhuoneessa.

Oma opiskelijaviritys: liuskekiviset Fischer & Fischerit (SN 160)  ja vahvistimena pumppaa NADi (L54). Hyvänä puolena: tarkkuus, dynaamisuus, hyvä stereokuva ja kontrolli. Lisäksi kivipaasia on ihan kiva myös katsella. Huonona puolena: hienoinen korostus keskialueella, pieni laimeus nykyisessä, avarassa pohjaratkaisussa. Tai sitten vaan haluan kuulla päivitystarpeen.

Tuota, nyt on kyllä pakko kysyä että mikähän soitin mahtoi olla Pentoissa tuolloin kiinni? Ja oletko varma että ko. yksilöt olivat 100%:sti tikissään? Ei nimittäin millään pahalla, mutta jos mainitsemasi "opiskelijaviritys" lämmittää sinua Pentoja enemmän (siis äänenlaadullisesti, ei tunnearvonsa puolesta) niin jokin mättää nyt tässä yhtälössä..?

[konda]

Erno olet mielestäni sen tyylinen herra, että jokin B&O tyylinen sliikki, tyylikäs mutta soiva ratkaisu toimisi. Jos tämä menee täysin ohi, niin sitten Geneleciä tai Amphionia.

[Constant]

Tuota, nyt on kyllä pakko kysyä että mikähän soitin mahtoi olla Pentoissa tuolloin kiinni? Ja oletko varma että ko. yksilöt olivat 100%:sti tikissään? Ei nimittäin millään pahalla, mutta jos mainitsemasi "opiskelijaviritys" lämmittää sinua Pentoja enemmän (siis äänenlaadullisesti, ei tunnearvonsa puolesta) niin jokin mättää nyt tässä yhtälössä..?

Beosystem 5000.

[kapten GT]

Minulla on kymmenisen vuotta vanhat Amphion Argonit, joita uskallan suositella. Pienempään tilaan Gradient Prelude on mielestäni vielä parempi.

edit: en tiedä tehdäänkö noita Preludeja enää.

[vemuli]

Magnepan !

Sen jälkeen ei ole paluuta "pönttöihin". Ei riitä superlatiivit kuvaamaan, joten sanon vaan, että menkäähän demoamaan.

[Constant]

Magnepan !

Sen jälkeen ei ole paluuta "pönttöihin". Ei riitä superlatiivit kuvaamaan, joten sanon vaan, että menkäähän demoamaan.

Staatit on kyllä kivat.

[vhild]

Eikös tämä ole kovin subjektiivinen asia, joten koekuuntelu (mieluiten kotona) on ainoa vaihtoehto. Käsittääkseni Genelecit ovat pääsääntöisesti studiomonitoreita joiden tehtävänä on toistaa musiikki mahdolisimman tarkasti/kliinisesti mikä ei kaikkien korvaan sovi.

[vhild]

^Mulla ei ole mistä vääntää. Vahvarissa on pelkkä volyymisäädin ;-)

[Elias]

^Mulla ei ole mistä vääntää. Vahvarissa on pelkkä volyymisäädin ;-)

Kuten myös. Laite on muutenkin pelkistetty. Ulkonäkö oli tärkeässä osassa ostopäätöstä, sillä haluan asuntooni mahdollisimman vähän esineitä jolloin ne vähät pitää olla mahdollisimman hyvännäköisiä. Vahvistin ja CD-soitin on Denseniltä:


Tietokoneelta tulevan äänen digitaali-analogimuunnin (DAC) on piilossa kaapin alla, joten ulkonäöllä ollut näin merkitystä. Vinyylisoitin onkin sitten päivitysuhan alla. Kaittuimina toimii System Audio XP30, jotka ovat hieman alakynnessä muuhun laitteistoon nähden. Olivat tosin ostohetkellä laitteiston paras osa. Tällöin vahvarina toimi 70-luvun alun Tandberg ja BeoGram CDX, jotka hajosivat lähes samanaikaisesti. Yritin selvittää, josko jälkimmäistä saisi korjattua, mutta ei kuulemma saa enää varaosia. Sinänsä äänenlaadullisesti menetys ei ollut suuri, tuon DAC oli vain 14 bittinen, vaikka CD:n ääni on 16 bittistä.

[-Mars-]

^En ole kuullut mutta yleisellä tasolla, lähes aina todetaan, että aktiivimonitorien toisto ei ole korvalle sieltä miellyttävästä päästä.

Mikä tähän on syynä?

Mun 0,02 €:

Studiomonitorit on suunniteltu käytettäväksi lähellä kuulijaa. Studiossa seinät eivät kaiu vaan imevät ääntä ja saattaa siellä olla "himmeleitä" demppaamassa alhaisia taajuuksia. Niinpä ei ole väliä millaista epäsuoraa ääntä kaiutin puhaltaisi kaikuvassa huoneessa. Studiossa kuunnellaan myös kompressoimatonta ääntä, ja kaiuttimen täytyy siis toistaa paljon kovia impulsseja puhtaasti. Studiossa pyörii rokkikukkoja yms ja monitorin on siis syytä kestää kovempaakin elämää. Studiossa pyritään rakentamaan soundi, joka kuulostaa hyvältä paitsi high end -kamoilla kuunteluhuoneessa, myös autossa, pienestä matkaradiosta jne.

Olohuoneessa saatetaan istua monen metrin päässä äänilähteestä. Kotona seinät, lattia ja katto kaikuvat. Matalien taajuuksien heijastukset saattavat kuuntelupaikasta riippuen kumota tai vahvistaa suoraa ääntä. Ääni on käytännössä aina puristettua, ja impulssit pehmeämpiä, joten samaa tarvetta tiukkojen impulssien kestoon ei ole. Tarkoitus on nauttia musiikista, ei esim. etsiä äänityksen tai miksauksen virheitä.

Eiköhän kaikki kaiuttimet suunnitella laajaan ja tasaiseen taajuusvasteeseen, matalaan säröön, puhtaaseen vaiheeseen ... annetulla budjetilla. Studiomonitorin suunnittelussa painoa saattavat saada seikat, jotka eivät ole niin tarpeen kotona, ja liian vähän arvoa seikat, jotka ovat tarpeen kotona.

[Ernst, Max Ernst]

^Hier hier! Aktiiviset studiokaiuttimet itselläni ovat makuuhuoneessa. Suortoistokäyräinen studiokaiutin sopii, kuten sen toinen nimi, lähikenttämonitori kertoo, noin 1,5-2 m kuunteluetäisyydelle. Sitä kauempana huoneen heijastukset ja akustiset ominaisuudet haittaavat kuuntelua, ainakin tavanomaisessa asinhuoneessa. Äänitteet on myös suunniteltu tavanomaiselle toistolaitteistolle, joten studiokaiuttimet eivät ole tavanomaiseen olohuonekuunteluun yleensä paras vaihtoehto. Jos seuraa hifi-foorumeita, voi bongata muitakin syitä, miksi parhaissakaan high-end laitteissa ei käytetä "koortamattomia aktiivikaiuttimia". (Sinänsähän kaiuttimen aktiivisuus ei itsessään tarkoita, että se olisi kaiuttimeen sijoitetun vahvistinyksikän vuoksi  erityisen "korostmaton". Korostamattomuutta kai pidetään sen sijaan studiomonitoreissa hyvänä ominaisuutena, jotta äänitteen ominaisuudet voidaan säätää halutunlaisiksi. Äänitteet harvoit tehdään "korostamattomiksi", pänvastoin. Tämä on tietenkin ääniteteollisuudelta ikäva ja valitettavan  ylieinen tapa. Jos sellainen äänite toistetaan äänitettä muuntamattomalla laitteistolla kuuluvat äänitteen korostukset yleensä  juuri päinvastoin korostuneena kuin on tarkoitettu. )

Kondalle kiitos, otan tuon Beosystemin suosittelun kohteliaisuuteena. Vanhempia melleja voisin ajatellakin, valitetttavsti  nykyisissä muotoilu on mennyt omasta mielestäni jo hieman liikaa itsetarkoitukselliseksi.

Mielenkiintoista keskustelua ja hyviä vinkkejä on tullut paljon. KaptenGT:n suosittelemia Amhioneja ainakin pitää hankkiutua kuuntelmaan. Ne ovat aika mukavasti sisutukseen kuin sisutukseen sovitettavissa olevan näköisetkin.

[konda]

^juu sitä se olikin. Jotenkin vaan tosiaan sun tyylinen.

[Laurentius]

Liityn Amphionin kehujiin ja suosittelijoihin. Syksyllä päivitin hifilaitteiston ja useiden koekuunteluiden ja renkaiden potkimisten jälkeen päädyin Argon 3 L - lattiakaiuttimiin. En osaa kuvailla alan termeillä mikä niissä on hyvää, mutta hinta- ja viiteryhmässään näistä musiikki kuulosti parhaimmalta, täyteläisimmältä ja miellyttävän erottelevalta (ainoa hifitermi jonka ymmärrän!). Varsinkin akustinen ja jazz tuntuvat tulevan edukseen, ja olen useilta levyiltä löytänyt uusia ulottuvuuksia ha vivahteita, verrattuna aiempiin Yamahan lattiakajareihin.

[konda]

Toimisivatko Helium 410 ja 510 myös etutienä jos rakentaisi systeemin, jossa olisi tuollaiset edessä JA takana? Kun ei hitto ole tilaa isoille etuskobeille. 520 C sitten keskelle... vai voisiko keskelle heittää myös 410:n tai 510:n?

Kun näitä nyt harkinnut, niin pitäisi aloittaa etutiestä ja sitten jossain vaiheessa laajentaa keskelle ja taakse. Amphionit ovat jostain kummasta tunnessyystä vaan aina olleet kaikista lähimpänä sydäntä.

[vemuli]

Käsittääkseni Genelecit ovat pääsääntöisesti studiomonitoreita joiden tehtävänä on toistaa musiikki mahdolisimman tarkasti/kliinisesti mikä ei kaikkien korvaan sovi.

Tämä tarkoittaa käytännössä enemmänkin sitä, että kuuntelu tapahtuu keskimäärin lähempänä kuin kotikäytössä olevilla kaiuttimilla, jolloin heijastukset eivät ehdi sotkea suoraa tulevaa äänisignaalia. Ei studiomonitoreja ole mitenkään suunniteltu tarkemmiksi / kliinisemmäksi kuin muitakaan laatukaiuttimia. Minusta Genelecin suuruus on lähinnä sen aktiivinen toimintaperiaate vahvistuksen suhteen.

Kaiuttomassa huoneessa tehdyt taajusvastemittaukset kertovat kaiuttimen perussunnittelun onnistumisesta. Toimii kyllä, mutta kuinka moni kuuntelee kotona vastaavissa tiloissa? Dipoliperiaatteella toimivat paneelit, eivät taajuusvastemittuksissa yleensä loista, mutta normihuoneeseen tuotuna äänen selkeys on omaa luokkaansa. Äänikuva on iso ja erotteleva. Äänitteiden suhteen vaativa. Hyvä kuulostaa hyvältä, huono on lähinnä kuuntelukelvoton. En ollut ennen paneleita edes huomannut, miten paljon surkeita äänitteitä minulla onkaan ollut. Sopii hyvin muuten rivitaloasuntoon, koska dipolit eivät juurikaan säteile sivuille päin. Antaa siis enemmän "luukutusvaraa".

Ps. Jouduin aikoinaan "hellasärön" takia vaihtamaan Magnepanit B&W:n pöntöiksi. Elämän laatu parani, musiikin ei.