Itselläni on joku viidenkympin Krups mylly. ”Kunnon kahviharrastaja” [sic] ystäväni arvioi laitteen ja totesi siinä olevan keraamiset kartioterät, jotka ovat isoin ero propellimaisiin teräsleikkureihin. Ensimmäinen kuulemma jauhaa, toinen hakkaa pavun palasiksi.
Olen aivan koukussa vastajauhettuun kahviin. Ero on niin selvä, että sen tajuaa tavallinen kansalainenkin. Eräs ihminen sanoo kylään tullessaan, että ”täällä on aina niin hyvä kahvi”. Siitä tulee mieleen Pulp Fictionin ”gourmet shit” -kohtaus. Juu tiedän sen itsekin, sillä juomallani kahvilla on sittenkin väliä. Töissä juon mukisematta puoli vuotta sitten jauhettua Juhla Mokkaa, mutta siinä onkin kyse raksapetroolista.
Ostin muuten paikallisen kahvipaahtimoyrittäjän suosittelemana 65€ Wilfa myllyn lahjaksi sukulaiselle, ja hän on myös aivan myyty. ”Kyllä sitä ompeluseuran kahvia juo, mutta aina odottaa kotiinpaluuta että pääsee keittämään kunnon kahvit.”
Keittimenä siis aivan tavallinen ”soviet coffee machine” Moccamaster ja kahvina Nordqvist luomu Reko. Nauttia voi pienestäkin upgradesta. Ei aina tarvi olla kovinta hifiä. Se tie nimittäin on pitkä ja kaita, ja johtaa turmioon, vai miten se menikään.
