Larppauksen ohella kostyymi on toinen termi, jonka käyttöä en ymmärrä klassi(lli)sen pukeutumisen yhteydessä. Tietenkin jokin Hercule Poirot -tyyliset viikset, monokkeli, rusetti ymv setti tuo mieleen naamiaisasun, mutta kaikkien sääntöjen mukaan toteutettu lounaspuku ei ole mikään kostyymi.
Lainausten käyttö olisi suotavaa.
Mutta kyllä, lounaspuku on kostyymi. Se on anakronismi, koska sitä ei, käytännössä, nykyaikana käytetä ja kun sen näkee, sitä pidetään vanhahtavana - jopa klassisen pukeutumisen parissa runsaammin toimivien parissa. Jutustelimme k.o. asusta erään tanskalaisen herrasmiehen kanssa viime tammikuussa ja hän muisteli nähneensä sellaisen "tositoimissa" viimeksi 80-luvun alkupuolella - tällöin aatelisen päällä. Muitakin bongauksia toki oli, mutta nämä olivat - kuten hän asian ilmaisi - "young men who have fallen in love with old photos but do not know better". Olen samaa mieltä.
Tällä forumilla on ollut mm lounaspukua työssään käyttävä insinööri. Itse olen pitänyt lounaspukua itsenäisyyspäivän kansalaisjuhlassa sekä joulukirkossa. Takki, housut ja liivi ovat vintagea (kahta viimeksimainittua ei saa uutena edullisesti). Paita, solmio ja taskuliina olivat uusia.
Se, että vintageen joutuu ylipäätään turvautumaan, kertoo paljon (OK, sekä liiviä että housuja saa järkihinnalla mittaan tehtynä, paljoa yli 500€ ei tarvitse kuvettaan kaivaa). Olit todennäköisesti ainoa paikalla ollut lounaspuvun käyttäjä - ja mahdollisesti sillä hetkellä maan tai jopa pohjoismaiden ainoa. Puku on vanhahtava kostyymi - tyylikäs, mutta en suosittelisi kenellekään asiakkaalleni muutoin kuin esiintymisasuksi tai eksentrisen maun osoitukseksi.
Jos arjessa käyttää pukua, voi huopaiseen lierihattuun pukeutua, kuten homburgia.
Voi, tämä ei kuitenkaan ole ainoa sopiva päähine ja voi joissakin piireissä tai liian nuorella miehellä olla erikoisuudentavoittelua. Hatut toki ovat edullisia ja parilla sadalla saa teetettyä jotakuinkin mitä haluaa, mutta huopahattu on nuorelle miehelle vaativa asuste. Muunkin on syytä olla kohdallaan pukeutumisessa ja tyyli sellainen, ettei se "haise" vintageshopilta vaan on tuore.
Toki arkipuvun ei tarvitse olla tumma, homburgkin voi olla harmaa tai ruskea. Minustakin arkipuku saa kernaasti olla muu kuin musta tai hiilenharmaa, mutta havaintoni mukaan moni ellei jopa suurin osa arjessa pukua käyttävistä suosii juuri noita värejä, johtuneeko sitten siitä että sen värisiä pukuja on kaupoissa eniten, varsinkin edullisemmissa kuten Dressmannilla.
Musta puku ei ylipäätään ole arkipuku (ja sopii huonosti kaikkialle muuallekin).
En tiedä, puhutko yleisellä tasolla, mutta oletko siinä käsityksessä, että en tuntisi perussääntöjä? Millä lailla retropukeutuminen on sääntöjen rikkomista?
Retropukeutuminen on yleistyylistä jopa enemmän eroavaa kuin tavallinen klassinen pukeutuminen. Se tuo mukaan kostyyminomaisia elementtejä (lounaspukuja, hattuja, miljoonahousuja jne.) ja yhdistelee niitä tavalla, joka on ollut ominaista menneinä aikoina mutta joka on koettu jopa pukupukeutumisessa aikansa eläneeksi. Lounaspuku, niin nätti kuin se onkin, on aina erittäin suuressa vaarassa kiepahtaa kostyymiksi. Yksi säännöistähän on myös "understatement", jota retropukeutuminen ei koskaan ole. Se saattoi olla sitä aikanaan, mutta nykyisin tuon ajan "understatement" on huutava overstatement.
Jos useinkin kysytään, onko menossa juhliin, kuvataanko lähistöllä jotain elokuvaa tai että pukeutuuko aina niin virallisesti, kannattaa vilkaista peiliin ihan huolella. Pukupukeutumista ei tarvitse jättää, mutta sitä kannattaa päivittää. Hatuista, irtotakeista, puvuista jne. ei tarvitse luopua, mutta niistä kannattaa tomutella pölyt pois. Vintagekirppispukeutuminen pomppaa silmiin sadan metrin päästä ja on yhtä räikeä statement kuin rujolla kuvalla koristettu T-paita ja "kiitos" -selkälippu.
