Suomalaisesta kateudesta
« : 02.11.12 - klo:19:17 »
Kiinnostava aihe, suomalaisten kateudesta kun kirjoitellaan ja puhutaan niin usein. Kaksi setääni on menestynyt omalla yrityksellään ja voinut hylätä rahahuolet, mutta erityisesti pienellä paikkakunnalla jupinoita riittää aina. Pitäisiköhän tälle avata oma ketjunsa?

Suomalaisten käsitys oikeudenmukaisuudesta on peruja ajalta jolloin yhteinen hyvä tarkoitti taigalta löytynyttä puolimätää peuranraatoa. Suomalaisen mielestä kaikkea hyvää ja kaunista, onnea ja menestystä, vaurautta ja hyvää mieltä on maailmassa olemassa vain rajattu kiinteä määrä jonka jakaminen on nollasummapeliä: Jos sinulla on jotain enemmän/paremmin kuin minulla, se on minulta pois.
"It's nice to be important but it's more important to be nice" John Cassis

*

Ville

  • Satraappi
  • *****
  • 9222
    • Profiili
    • http://www.keikari.com
Suomalaisesta kateudesta
« Vastaus #1 : 02.11.12 - klo:19:31 »
^En haluaisi olla samaa mieltä, mutta elämänkokemus ja tapaamani suomalaiset todistavat näin. Suomenruotsalaiset ovat keskimäärin positiivisempia ja tämä on omiaan lisäämään pilkkaa.
Minulla on Huutonetissä vaatteita, jotka sinä haluat.

Suomalaisesta kateudesta
« Vastaus #2 : 02.11.12 - klo:20:26 »
Todella hienoa lukea näin väkevää analyysiä suomalaisista! Linkitän tähän vielä Miksi Suomessa pukeudutaan huonosti -ketjun, niin tarina pysyy ehyenä.

Edit. kirotusvihre
« Viimeksi muokattu: 02.11.12 - klo:20:35 kirjoittanut Schnitzel »

*

anon

  • **
  • 292
    • Profiili
Suomalaisesta kateudesta
« Vastaus #3 : 02.11.12 - klo:20:26 »
On ihan normaalia tehdä sellaisia sellaisia havaintoja ympäristöstä, jotka tukevat olemassolevia uskomuksia. Yksi uskomusta puoltava havainto riittää todistamaan asian, josta tuhat muuta todistaa ihan muuta. Siinä on muuten yksi syy foliohattujen yleisyyteen. Ts. voi olla, että kateus on suomalaisten kansallinen erityispiirre, mutta en siihen usko.

*

danius

  • *****
  • 2252
    • Profiili
Suomalaisesta kateudesta
« Vastaus #4 : 02.11.12 - klo:22:41 »
Kateus on ihan oikeastikin palautettavissa suomalaisten uskomuksiin historiassa. Entisaikain maalaisyhteisöissä uskottiin, että onnea on rajallisesti. Jos naapurilla pelto tuottaa hyvin, se on itseltä poissa. Onni ei jakautunut tasaisesti koko kylälle. Siksi Suomessa harjoitettiin eräänlaista noituutta: käytiin hautaamassa suolaa naapurin hyvään peltoon ja luettiin pari loitsua sadon epäonneksi. Karjalta leikatiin hännästä pala tai nahkaan tehtiin merkkejä. Tämä siksi että oma pelto tuottaisi tai että oma karja kukoistaisi. Uskon että näillä menneisyyden uskomuksilla on jotain tekemistä nykypäiväkin näkyvän kateuden kanssa.
I´m not a snob. I´m exclusive! - Frasier Crane.

Suomalaisesta kateudesta
« Vastaus #5 : 02.11.12 - klo:22:43 »
Kateus on ihan yleisinhimillinen tunne joka voi kanavoitua joko rakentavasti tai tuhoavasti. Suomessa se tuppaa olemaan enemmän tuhoavaa, negatiivista energiaa. Ei ihan yhtä vahvasti kuin itärajan takana mutta paljon vahvemmin kuin länsinaapurissa. Ja ikävä kyllä tätä slaavilaista kateutta oikein lietsotaan median ja poliitikkojen toimesta tietoisesti.

Vai oletko sitä mieltä että lööpit malliin "lue mitä naapurisi tienaa" tai "katso ketkä ovat kotipaikkakuntasi ökyrikkaat" ovat ihan vaan objektiivista tiedonvälitystä ilman mitään ketunhäntää? 
"It's nice to be important but it's more important to be nice" John Cassis

*

puu

  • *****
  • 1151
    • Profiili
Suomalaisesta kateudesta
« Vastaus #6 : 02.11.12 - klo:22:47 »
Kateus.
Niin, se on sitä perinteisintä eurooppalaista, eli suomalaista.
Itärajan takana on siis jonkin verran suomalaista geeniperimää.
Lukekaa vaikkapa Kalevi Wiikin teoriaa euroopan asuttamisesta.

*

PleaseDeleteMe

  • *****
  • 2726
  • Delete me please
    • Profiili
Suomalaisesta kateudesta
« Vastaus #7 : 02.11.12 - klo:22:51 »
Tällä hetkellä varmasti suurin ongelma on tuloerojen aiheuttama kahtiajakautuminen. Isojen yritysten pomot eivät yksinkertaisesti voi viettää iltaa entrylevel-työntekijän kanssa. Sääli sikäli, sillä ihmisiä tässä kaikki olemme, ja oravannahkojen määrällä määrittelemme itseämme. Varmasti kuolinvuoteella lämmittää sydäntä, että olipa paljon rahaa pankkitilillä, mutta ei yhtään oikeita ystäviä.

The poorest man in the world is the man who has nothing but money.
Please delete this account with all messages including or revealing personal information.

*

Ville

  • Satraappi
  • *****
  • 9222
    • Profiili
    • http://www.keikari.com
Suomalaisesta kateudesta
« Vastaus #8 : 02.11.12 - klo:23:09 »
Jatkan nyt vielä sedästäni, sillä hänen tarinansa antoi aikoinaan paljon ajateltavaa. Omaa yritystä kasvatti kaksi vuosikymmentä, välillä kävi lähellä konkurssia, painoi noin kymmenen tunnin päiviä, sai lopulta bisneksen luistamaan. Lopulta yhtiö oli alansa suurin Suomessa, liikevaihto muikea. Setä myi yrityksen Islantiin, kun saarella oli vielä reilusti löysää rahaa käytössään. Tuloksena oli vuosien menestymisen jälkeen se niin sanottu suurin saavutus: omalla osaamisella ja työllä ansaittua rehellistä rahaa, josta jäi käteen myös verojen jälkeen. Tämä on kuulemma ainoa keino, jolla Suomessa voi rikastua aidosti.

Yhtiön myynnin jälkeen setäni jäi eläkkeelle alle 60-vuotiaana. Nyt vain kukaan ei soitellut perään. Ei tullut kutsuja, ei kuulumisten kyselyjä, ei bisnesvieraita. Kaikki niin sanotut kaverit katosivat, kun sedän tapaamisesta ei enää voinut saada hyötyä. Onneksi hänellä on vaimo, koti ja lapsenlapsia, muuten en tiedä missä jamassa mies olisi. Huipulla on yksinäistä.
Minulla on Huutonetissä vaatteita, jotka sinä haluat.

*

abc66

  • *
  • 51
    • Profiili
Suomalaisesta kateudesta
« Vastaus #9 : 03.11.12 - klo:09:06 »
Kateus on ihan oikeastikin palautettavissa suomalaisten uskomuksiin historiassa. Entisaikain maalaisyhteisöissä uskottiin, että onnea on rajallisesti. Jos naapurilla pelto tuottaa hyvin, se on itseltä poissa. Onni ei jakautunut tasaisesti koko kylälle. Siksi Suomessa harjoitettiin eräänlaista noituutta: käytiin hautaamassa suolaa naapurin hyvään peltoon ja luettiin pari loitsua sadon epäonneksi. Karjalta leikatiin hännästä pala tai nahkaan tehtiin merkkejä. Tämä siksi että oma pelto tuottaisi tai että oma karja kukoistaisi. Uskon että näillä menneisyyden uskomuksilla on jotain tekemistä nykypäiväkin näkyvän kateuden kanssa.

Toivottavasti tässä on ironiaa tai sarkasmia, joka nyt vain menee äkkinäiseltä lukijalta ohi. Muutoin olen huolestunut suomalaisen historianopetuksen tilasta.
« Viimeksi muokattu: 03.11.12 - klo:09:11 kirjoittanut abc66 »

*

danius

  • *****
  • 2252
    • Profiili
Suomalaisesta kateudesta
« Vastaus #10 : 03.11.12 - klo:12:53 »
Ei tässä mitään ironiaa ole, tutkittua tietoa. Siis en nyt puhu mistään sata vuotta sitten suomesta, vaan tuolta esikristilliseltä ja varhaiskristilliseltä ajalta.
I´m not a snob. I´m exclusive! - Frasier Crane.

*

Ville

  • Satraappi
  • *****
  • 9222
    • Profiili
    • http://www.keikari.com
Vs: Suomalaisesta kateudesta
« Vastaus #11 : 03.11.12 - klo:13:49 »
Jaoin aiheen nyt uuteen ketjuun, kun viestejä tuli aiheesta useampia.
Minulla on Huutonetissä vaatteita, jotka sinä haluat.

Vs: Suomalaisesta kateudesta
« Vastaus #12 : 03.11.12 - klo:16:42 »
Tuli tuosta Villen sedästä mieleen tapaus Puolimatka ajalta ennen useimpien forumilaisten syntymää: Kun yhtiön perustaja Armas Puolimatka myi elämäntyönsä, yle:n toimittaja Hannu Taanila purki radiossa (tuolloin ei ollut muita radioasemia kuin ylen kanavat) katkeruuttaan ainakin viikon verran yhteen putkeen. Saimme ad nausem kuulla Taanilan laskelmia siitä miten paljon Armas Puolimatka, tuolloin jo kuolemensairas mies, oli tienannut elämänsä aikana per kuukausi, viikko, päivä, tunti, minuutti... Ei pihaustakaan niistä tuhansista duunareista jotka olivat pystyneet Puolimatkan yrityksen turvin elättämään perheensä ja elämään ihmisarvoista hyvää elämää. Ei, ainoastaan vain katkeraa, suorasaan rikolliseksi leimaavaa tilitystä siitä miten VÄÄRIN on että joku kehtaa rahastaa elämäntyönsä hedelmät. 

Kateuden kaveri on vahingonilo; Mikäänhän ei hivele suomalaista yhtä paljon kuin menestyjän vastoinkäymiset.

En tiedä onko mulla päässä vikaa mutta en kerta kaikkiaan pysty ymmärtämäään sitä vahingonilon ja ilkkumisen määrää mitä on saanut seurata nokian vaikeuksien ympärillä. Talousmedian keskustelupalstat ovat turvoksissa kommentteja joissa toivotaan vesi kielellä nokian konkurssia, häipymistä Suomesta tai ainakin ajautumista microsoftin hallintaan. Ei pysty ymmärtämään.

Suomalaiset ovat kummaa porukkaa. Tämä jengi kestää sotia, katovuosia, ruttoa, vilua ja nälkää mutta yhtä se ei kestä: Sitä että naapuri menestyy. Kaverin menestyminen on tälle jengille kuin kryptoniitti teräsmiehelle. Jos naapurin parkkipaikalle ilmestyy jokin muu auto kuin se sosiaalisen normin mukainen geneerinen riisipussi, suomalainen murenee täysin, prkl.

Ikävä juttu tässä on sitten se, että suomalaiset eivät tämän vuoksi uskalla menestyä. Ihan oikein: Suomalaiset eivät uskalla menestyä. Maaliviiva kun maailmanmarkkinoilla lähestyy niin poljetaan paniikissa jarru pohjaan ja päästetän kalkkiviivoilla kilpailija - yleensä ruotsalainen - viemään kaupat. Käykää katsomassa Ruotsi-Suomi maaottelua ja katsokaa varsinkin urheilijoitten haastatteluja; Kun ruotsalaiset oikein hehkuvat että hei, täähän on kivaa niin suomalaisen urheilijan on oltava kuin olisi eilen äitinsä hautaan kantanut ja oikein alleviivattava miten kivulla ja kärsimyksillä tässä urheillaan. Kaikkeni annoin, ihan kaiken mutta onhan se pronssikin mitali...

Otsasi hiessä sinun on leipäsi syötävä. Itku pitkästä ilosta. Hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää.

Hoh-hoijaa.

Mikä näitä ihmisiä oikein vaivaa?
"It's nice to be important but it's more important to be nice" John Cassis

*

_ a m _

  • *****
  • 1682
    • Profiili
Vs: Suomalaisesta kateudesta
« Vastaus #13 : 03.11.12 - klo:18:42 »
En löydä itsestäni tätä kateellisuusgeeniä.

Olen oikeastaan aina ollut tyytyväinen  itseeni ja omaan elämääni, enkä todennäköisesti voisi olla juurikaan nykyistä onnellisempi. Minulla on hyviä ystäviä, loistava vaimo ja ihanat lapset.

Näin aikuisena sitä myös ymmärtää, ettei menestys ole sama asia kuin raha.

Vs: Suomalaisesta kateudesta
« Vastaus #14 : 03.11.12 - klo:19:10 »
Onni on kuiva pieru.
"It's nice to be important but it's more important to be nice" John Cassis