Kuitujemme säilymisen kannalta uskon, että on tarpeen käsitellä myös hieman biologista sodankäyntiä tuhoeläimiä vastaan. Niitä voidaan joko torjua tunkeutumasta vaatekaappiin tai tuhota suoraan myrkyttämällä. Käsittelen tässä ensin mainittua strategiaa. Torjunta-aineita on sekä biologisia, että synteettisiä (esim. naftaleeni). Suosin itse biologisia, sillä ne ovat monikäyttöisempiä. Tuhoeläimiä voi myös pyydystää mekaanisilla ansoilla tai esimerkiksi kärpäspaperilla.
Nimestään huolimatta vaatekoi (Tineola biselliella) syö myös turkiksia tai ruokatarvikkeita pakon edessä. Kirjallisuuden mukaan se ei kuitenkaan jostain syystä pidä kanin tai lehmänkarvoista. Mieluiten se kuitenkin nauttii villasta ja silkistä. Muistakaa kuitenkin tämä: vaatekoi ei voi lisääntyä puhtailla eläinkuiduilla. Munitut munat kuoriutuvat, mutta toukat kuolevat nälkään kahden viikon kuluessa. Pestään ja/tai harjataan siis ne vaatteet ennen kaappiin laittoa! Liaksi lasketaan erityisesti ruokatahrat, mutta myös huonepöly ja mikä tahansa muu aine joka sisältää B-vitamiinia (esim. hiki).
Toisin kuin yleensä luullaan, kynäkataja (Juniperus virginiana) eli "red cedar" ei estä vaatekoita munimasta vaatteisiin. Sen teho perustuu puuaineksesta haihtuviin öljyihin, mitkä estävät toukkia syömästä vaatekuituja. Puukappaleet tai öljy pitää siis sulkea vaatteiden mukana pieniin, ilmatiiviisiin astioihin. Puusta tehtyjen säilytysrasioiden tulee olla myös ilmatiiviitä ja valmistetut sydänpuusta. Puuaineen paksuus tulee olla kaksi senttimetriä tai enemmän.
Lähde: Mallis, A. 1945. Handbook of pest control; the behavior, life history, and control of household pests. MacNair-Dorland, New York.
