Ellei ole pankkiiri, lakimies tai liikkeenjohdon konsultti - kuten taidettiin aiemmin viitatakin. Vaikka taitaa lakimiehilläkin alkaa rakoilemaan tuo käytäntö?

No lakimiehiä on yliopistojen hippiradikaaleista virastojen virkamiesten kautta huippuasianajotoimistojen täsmätorpedoihin...

Eikait sulla ole tuollaisia? pls.

Ei.

[spoiler]Enää.[/spoiler]

[spoiler]Ainakaan ihan tuollaisia.[/spoiler]

Pikkupojat kerran luulivat lentokapteeniksi, kun kuljin ohi. Päällä kaksirivinen laivastonsininen klubitakki, harmaat housut, vaaleansininen paita, raidallinen solmio ja mustat kengät. Asiakkaalta tulossa.

Minulla ei ole kiinteää ns säännöllistä työpaikkaa. Pyrin pukeutumaan tilanteen vaatimusten mukaan. On hautajaisia, ristiäisiä, synttäreitä, jumalanpalveluksia, sairaala- / vanhainkotikäyntejä, kouluja, nuorten tapaamisia, kollegiaalisia kokouksia. Voi olla muutakin, en nyt muista. Saatan vaihtaa vaatetusta muutamankin kerran päivän mittaan, sillä asun fillarietäisyydellä pääosasta työskentelypaikkojani.

Pyrin pukeutumaan kasuaalisesti. Tietyissä tilanteissa on vähemmän valinnanvaraa kuin toisissa. Ns. ykköshousujani en satulassa kuluta, joten on tilanteita, joissa ns. ylä- ja alakerta eivät stemmaa. Niihin sopinee "hullu ei huomaa eikä viisas virka", eli liikun iän ja aseman tuomalla auktoriteetilla.

Klubitakki on minusta aina näyttänyt jotenkin junttimaiselta - en olekaan nähnyt taas hyvin pitkään aikaan.

Yleensä työkuvioista tutut ihmiset ovat hämmästyneitä, kun kohtaavat minut siviilivaatteissani. Eli työ- ja siviilielämän pukeutumiseni eivät juurikaan kohtaa.