Kirjoittaja Aihe: Sartoriaaliset tyrmäykset tosielämän puolella  (Luettu 192488 kertaa)

VSL

  • Edistynyt
  • *
  • Viestejä: 146
    • Profiili
Vs: Sartoriaaliset tyrmäykset tosielämän puolella
« Vastaus #165 : 12.04.17 - klo:22:35 »
-
« Viimeksi muokattu: 20.07.17 - klo:22:59 kirjoittanut a »

RexMundi

  • Flanööri
  • **
  • Viestejä: 314
    • Profiili
Vs: Sartoriaaliset tyrmäykset tosielämän puolella
« Vastaus #166 : 13.04.17 - klo:08:27 »
Eiköhän tässäkin hommassa monella käy niin, että alkuinnostuksessa pannaan nopeasti koko vaatekaappi uusiksi - kaikista viisaista varoituksen sanoista huolimatta - jolloin uutta tavaraa ostetaan lyhyessä ajassa melko paljon. Sitten karsitaan ja korvataan niitä hätäisiä hutihankintoja jne kunnes tilanne tasoittuu hiljalleen.
Itsellä ainakin vaatekaapin uusimisen, ja sitä seuranneen paljon maltillisemman uudelleen säätämisen jälkeen en ole ainakaan reilusti yli vuoteen ostanut yksiäkään uusia kenkiä tai juuri mitään muutakaan paitsi mtm-vaatteita korvaamaan vanhoja kuluneita rekkipukuja ja -paitoja. Vaatteiden kokonaismäärä vaatekaapissa on pienentynyt, mutta niiden käyttöika on ihan varmasti parantunut. Uusien (korvaus)hankintojen kohdalla on paljon enemmän harkintaa mukana kuin aiemmin.

moonshine

  • Auktoriteetti
  • ****
  • Viestejä: 563
    • Profiili
Vs: Sartoriaaliset tyrmäykset tosielämän puolella
« Vastaus #167 : 13.04.17 - klo:09:45 »
Jonkinlaiset oppirahat on kai aina maksettava. :-) Mutta kokemuksen ja tiedon pohjalta homma kummasti helpottuu, kun tietää mitä tarvitsee ja haluaa. Ei tartte kierrellä muotiliikkeissä ja ostella aleista huteja.

Ilman foorumeita tuskin olisin kuullut LG:sta, Asketista, edes Uniqlosta tai siitä, mistä hyviä kenkiä kannattaa ostaa. Erityisesti serkkufoorumin puolelta olen onnistunut täydentämään vaatekaappia pienellä budjetilla ostamalla käytettyä.

Kulttuuri muuttuu. Mites 1800-luvulla: ahdistuttiinko siitä, kun peruukit, miesten korkokengät, röyhälöpaidat yms. hävis muodista?

Klassinen pukeutuminen on yksi tyylisuunta. Musiikki on hyvää, huonoa tai jotain siltä väliltä riippumatta genrestä. Vai onko niin, että rytmimusiikkia katellaan nenänvartta pitkin? Samoin vaatteissa. Se joka aidosti nauttii pukeutumisesta, tuskin lukkiutuu vain yhteen genreen. Tässä mielessä mieslapsipuheet hieman särähtää ja herättää ahdasmielisyyden kaikuja. Rennommassakin pukeutumisessa on paljon astevaihtelua, toki sen täytyy olla tilannetta kunnioittavaa.

Miehisyys, karaktääri tai ylipäätään ihmisyys ei ole kuteista kiinni. The bones and flesh are the garments worn by the personality, not the other way around.

PS. multa löytyy kaapista oxfordit, ptb:t, lonkkarit, tuplamunkit, parit chukkat mutta tätä nykyä yleisin kenkävalinta on lenkkarit. :-) Irtotakkejakin pidän arjessa, mutta vain kevät-kesä. Solmiota ja kovia kauluksia en käytä juuri koskaan.

salaryman

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 3750
    • Profiili
Vs: Sartoriaaliset tyrmäykset tosielämän puolella
« Vastaus #168 : 13.04.17 - klo:13:52 »
Ihminen on visuaalinen olento, tärkein aistimme on näköaisti ja muodostamme edelleen ensivaikutelmamme näkemämme perusteella. Ihmiselle asiat ovat siten miltä ne näyttävät.

Ulkonäöllämme ja olemuksellamme viestitämme lajitovereillemme mitä olemme, mitä ajattelemme itsestämme ja muista, mitä meiltä voi odottaa. Me luemme kaiken aikaa näitä viestejä toisistamme mutta myös itsestämme, ulospäin viestitämme visuaalisella ilmeellämme joko tiedostaen tai tiedostamattamme tarinaa itsestämme mutta samaan aikaan käymme myös itsemme kanssa dialogia siitä onko pukeutumisemme ja olemuksemme tasapainossa sen kanssa mitä tunnemme itse olevamme. Ja jos näiden kahden välillä on ristiriitaa, onko se ristiriita meitä vahvistava vai horjuttava.

Olen antanut kertoa itselleni että Friedrich Nietzsche olisi kirjoituksissaan ihmetellyt pappisseminaarista vastavalmistuneitten sielunpaimenten tekopyhyyttä. Vaikka olemus, maneerit, puheet ja tavat olivat täsmälleen odotusten mukaisia, heitä ei voinut pitää uskottavina. Ajan kuluessa heissä kuitenkin tapahtuu muutos jolloin pappia larppaavasta nuorukaisesta kuoriutuukin ”oikea” pappi, rooli muuttuu osaksi persoonallisuutta.

Businessmaailman pukeutumiskoulutuksissa puhutaan usein voimapukeutumisesta. Kehotetaan etsimään oma voimapuku jossa voit esiintyä parhaana versiona itsestäsi. Voimapuvun idea hukataan jos ei ymmärretä että sen vaikutus sisäänpäin tulisi olla vähintään yhtä voimakas kuin ulospäin, sinun tulisi tuntea itsesi voimapuvussa varmaksi, valppaaksi ja osaavaksi. Sen tulisi vahvistaa sinua, sinun persoonallisuuttasi, viestiäsi.

Tavallaan me pukeudumme kaikki univormuihin tai roolipukuihin, me kaikki larppaamme, eikä tässä mitään moitittavaa. Viranomaisilla on univormunsa joiden tarkoitus on vahvistaa kantajansa auktoriteettia mutta yhtä lailla valkoiseen laboratoriotakkiin pukeutunut näyttelijä on uskottava kertoessaan tv-mainoksessa että tämä pesuaine on kliinisesti testattu. Matkustajakoneen ohjaamoon vasemmalle penkille kömpivä virttyneeseen AC/DC paitaan ja pieruverkkareihin sonnustautunut menninkäinen taas saa matkustajat hamuamaan hätäuloskäytävän kahvaa pakomielessä.

Ihminen peilaa alitajuisesti koko ajan itseään lajitovereihinsa selvittääkseen oman asemansa sosiaalisessa hierarkiassa suhteessa läsnäolijoihin, eli raadollisesti sanoen kuka on ylempi, kuka on alempi, kuka on uhka ja kuka on hyväksikäytettävissä. Pukeutuminen sisältää mahdollisuuksia hyvin vahvoihin signaaleihin siitä, mikä onkaan tuntemattoman asema ravintoketjussa. Tässä juuri piileekin yksi juurisyy sille miksi lähipiiristä voi tulla hämmentävää palautetta jos muutat pukeutumistyyliäsi totutusta: Jos olemuksesi muuttuu yhtäkkiä huolitellummaksi, se tulkitaan helposti statuksen kohotusyritykseksi joka uhkaa vakiintunutta nokkimisjärjestystä ja sen vuoksi sinua aletaan painaa alas. 

Pukeutuminen on kieli jolla on oma sanastonsa sekä kielioppinsa ja kielitaitoinen herättää kielitaidottomassa helposti alemmuudentunteita joita pitää sitten pyrkiä lääkitsemään ilkeämielisyydellä. Suomalaisen sielunmaiseman pimeällä puolella kun elää edelleen rajallisen hyvän periaate jossa toisen onni on itseltä pois sekä ositusmyytti jonka mukaan ihmisen positiivisten ja negatiivisten ominaisuuksien summa on aina vakio. Tämän johdosta esimerkiksi BMW merkkisen henkilöauton hankkiminen aiheuttaa välitöntä surkastumista genitaalialueilla. Nollasummapelin eetoksessa elävä ei voi sietää merkkejä menestyksestä, onnellisuudesta tai ilosta.

Jokainen voi puntaroida itse tykönään pukeutumisen suurta symboliarvoa suomalaisille siitä miten luontevasti jokainen meistä yhdistää saunan lauteiden alastomuuden yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoisuuteen. Jos ainoa ero lauteilla alasti rentoutuvan ja johtokunnan kokoustilassa puku päällä puurtavan miehen välillä on vain vaatteet, niin eikö tämä jo kerro suomalaisten pitävän pukeutumista arvostuksen mittarina vaikka kuinka muuta väittäisivät?

"It's nice to be important but it's more important to be nice" John Cassis

VSL

  • Edistynyt
  • *
  • Viestejä: 146
    • Profiili
Vs: Sartoriaaliset tyrmäykset tosielämän puolella
« Vastaus #169 : 13.04.17 - klo:14:17 »
-
« Viimeksi muokattu: 20.07.17 - klo:23:01 kirjoittanut a »

moonshine

  • Auktoriteetti
  • ****
  • Viestejä: 563
    • Profiili
Vs: Sartoriaaliset tyrmäykset tosielämän puolella
« Vastaus #170 : 13.04.17 - klo:14:51 »
^Eiköhän kyse ole juuri tuosta salarymanin mainitsemasta ilmiöstä. Ihminen on enemmän tai vähemmän sosiaalisen kilpailun pauloissa, jossa vaatteet on yksi keskeinen elementti. Jos ei kuulu samoihin piireihin tai voi niissä pärjätä, luodaan oma todellisuus, alakulttuuri, joka kuitenkin kahnaa valtavirran kanssa. Us and them. Alakulttuurit tarvitsevat toisiaan vahvistamaan me-henkeä.

Mua ei kiinnosta vaatteilla koreilu, mutta tyyli kiinnostaa. Onko pukeutuminen vain kalleilla vaatteilla kukkoilua, joka on matkimista ja jossa ei ole kuitenkaan aitoa kiinnostusta, vaan ainoastaan välinearvo? Nyanssit saattavat olla pieniä, mutta sanoisin, että tarkkasilmäinen huomaa nopeasti, kummasta on kyse.

Pukeutuminen vahvistaa suhdetta itseensä ja omaan ryhmäänsä. Rituaalisessa ympäristössä tarkka pukukoodi on hyvin perusteltu. Mutta onko sattumaa, että ns. luovissa ympäristöissä vältetään turhaa jäpittämistä?

salaryman

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 3750
    • Profiili
Vs: Sartoriaaliset tyrmäykset tosielämän puolella
« Vastaus #171 : 13.04.17 - klo:23:22 »
Pukeutuminen vahvistaa suhdetta itseensä ja omaan ryhmäänsä. Rituaalisessa ympäristössä tarkka pukukoodi on hyvin perusteltu. Mutta onko sattumaa, että ns. luovissa ympäristöissä vältetään turhaa jäpittämistä?

Eikö tuossakin ole pohjimmiltaan kysymus heimon/lauman sisäisestä käyttäytymiskoodista, sanattomasta sopimuksesta josta käytetään nimitystä kulttuuri?

Minulla oli kerran kauan sitten riemastuttava kahvipöytäkeskustelu päräyttävän terävänäköisen abiturienttineitosen kanssa joka kertoili meille muinaisille loistavan ironiseen sävyyn teinielämän ihmeellisyyksistä. Kertoi sellaisesta vaiheesta lukiossaan kun teinien keskuudessa tuli muotiin olla erilainen. Mutta: Piti olla erilainen täsmälleen tietyllä tavalla, muuten ei ole cool, ainoastaan outo.

Jos luovissa piireissä vältetään rystyset valkeina turhaa jäpittämistä niin miten se sitten loppuviimein eroaa tiukasta pukukoodista? Herrajumala, mitä mä pistän päälle ettei kukaan kuvittele että harrastan turhaa jäpittämistä?
"It's nice to be important but it's more important to be nice" John Cassis

Tumppi$

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 1698
    • Profiili
Vs: Sartoriaaliset tyrmäykset tosielämän puolella
« Vastaus #172 : 14.04.17 - klo:11:33 »
^ Salarymanilta erittäin hyvä postaus. Aiheeseen liittyen muistuu itsellenikin mieleen eräs tutkimus, missä todettiin auton ja kodin kertovan ihmisestä enemmän kuin mikään muu ns. ulkoinen merkki halusimmepa sitä itse tahi emme. Näinhän se usein on. Joten helppo uskoa, että myös vaatteet ovat ihan "kärkikahinoissa" kun puhutaan ulkoisista merkeistä jotka sinusta ja minusta eniten kertoo. Toki kertainvestoinnit eivät niin suuria ole kuin mitä autoon tai kotiin voi kerralla rahaa palaa, joten siksi vaatteet eivät varmaankaan ko. tutkimuksessa niin suurta painoarvoa saaneet.
VASTATUULEEN!

paddington

  • Auktoriteetti
  • ****
  • Viestejä: 777
    • Profiili
Vs: Sartoriaaliset tyrmäykset tosielämän puolella
« Vastaus #173 : 14.04.17 - klo:11:44 »
Hyvää keskustelua.

Eräs tuttava kertoi miten nuorena juuri valmistuneena oli hakemassa paikkaa tarkkuutta vaativassa työssä. Haastattelija oli katsonut ikkunasta parkkipaikalle hakijan likaista ja lommoista autoa. "Sinäkö tulit tuolla autolla?"
Mistä mahtoi lopulta olla kyse kun paikka ei ollut auennut, mutta tyyppi tajusi pian itsekin, ettei ollut työhön sopiva. Hänen uransa aukeni myöhemmin menestyksekkäästi erilaisessa ympäristössä.

Oma autoni antaa varmasti vähintään samanlaisen kuvan. Niin kauan kuin koen oloni kotoisaksi omassa autossani, on sen antama kuva ainakin suuntaa-antavasti oikea.

salaryman

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 3750
    • Profiili
Vs: Sartoriaaliset tyrmäykset tosielämän puolella
« Vastaus #174 : 14.04.17 - klo:13:36 »
Olen pohdiskellut tätä ositusmyytin merkitystä ihmisiä ohjaavana, sanoisikos tuota ajatusvinoumaksi, voimana sen jälkeen kun tähän termiin törmäsin. Tämä myytti kun tuntuu olevan universaalisti syväkoodattu meidän ihmisten mieliin.

Yksi ihmiskunnan perustarinoista joka ilmeisesti esiintyy omina variaatioinaan kaikissa kulttuureissa on kertomus siitä miten luomisen yhteydessä kaikille luoduille olennoille annettiin tasapuolisesti hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Ihmisluonnossa tuntuu olevan pakkomielle sille että "punttien pitää mennä tasan”, paheiden summan on oltava vakio, hyville asioille ja ajoille on pakko olla vastapainona huonoja ja toisin päin. Vastoinkäymiset palkitaan ja hybriksestä on seurattava nemesis. Rikkaiden on oltava ylimielisiä, kauniiden on oltava pinnallisia, blondien on oltava bimboja ja bemarikuskilla on oltava pieni pili. Ja huolitellusti pukeutuneella, ”sliipatulla” tyypillä on joku vilunki mielessä kun taas marketien alevaatteisiin kääriytyy rehellisyys.

Jokainen järjellä ajatteleva ymmärtää tietenkin viimeistään pienen pohdiskelun jälkeen että tällainen ajattelu on mieltä vailla mutta tunnetasolla ositusmyytti toimii ja tarjoaa monelle vaikeuksien keskellä kamppailevalle lohtua. On se kyllä myös loputtoman katkeruuden ja vihan lähde kun punttien pitää mennä tasan vaikka väkisin.

Muutama päivä sitten kuuntelin autossa taustameluna novaa jossa aiheena olivat naisten kokemukset kampaamokäynneistä. Aihe nyt ei sinänsä itseäni kovin kiinnosta mutta valpastuin kun toimittaja luki erään kuulijan viestiä. Kuulija totesi että jos satut olemaan fitti kaunis nuori nainen, niin silloin kannattaa mennä kampaajalle ilman meikkiä pukeutuneena vaikka verkkareihin. Merkkivaatteet, kalliit korut tai muut menestyksen merkit ilmeisesti voivat laukaista kampaajassa alitajuisen tarpeen tasoittaa puntteja.
"It's nice to be important but it's more important to be nice" John Cassis

Siska

  • Edistynyt
  • *
  • Viestejä: 63
    • Profiili
Vs: Sartoriaaliset tyrmäykset tosielämän puolella
« Vastaus #175 : 22.04.17 - klo:21:36 »
Ihmisluonnossa tuntuu olevan pakkomielle sille että "punttien pitää mennä tasan”, paheiden summan on oltava vakio, hyville asioille ja ajoille on pakko olla vastapainona huonoja ja toisin päin. Vastoinkäymiset palkitaan ja hybriksestä on seurattava nemesis. Rikkaiden on oltava ylimielisiä, kauniiden on oltava pinnallisia, blondien on oltava bimboja ja bemarikuskilla on oltava pieni pili. Ja huolitellusti pukeutuneella, ”sliipatulla” tyypillä on joku vilunki mielessä kun taas marketien alevaatteisiin kääriytyy rehellisyys.

Samaa olen pohtinut itsekin. Uskoisin, että kyseessä on jonkinlainen kognitiivinen defenssi, sillä olisihan se nyt perin masentavaa, jos paheiden summa ei olisi vakio. Kognitiivisen dissonanssin välttämiseksi sitten jätetään huomiotta kaikki havainnot, joka ovat ristiriidassa edellä mainitun olettaman kanssa.

Offtopic*
Toinen kummallinen juttu on hokema "kaikki meistä ovat samanarvoisia" osana keskustelua noiden paheiden summasta. Minusta tuollaiset kommentit kertovat ennen kaikkea sanojastaan: hän ei itse sisimmässään pidä yhtäläistä ihmisarvoa itsestäänselvyytenä. Olen varmaan julma ihminen, kun olen sitä mieltä, että hyvillä aikomuksilla ja sympatialla ei ole paljoakaan väliä, jos se ei näy tekoina tai lopputuloksessa. Uskonpa, että en ole ainoa tällä foorumilla, joka ei liiemmin arvosta tekopyhyyttä vaan pikemminkin periaatetta "put your money where your mouth is"; herrasmies auttaa tarpeen tullen, vaikkei saisi siitä yhtään facebook-tykkäystä.

*jätettäköön herra Raivion arvioitavaksi menikö yli.

Siska

  • Edistynyt
  • *
  • Viestejä: 63
    • Profiili
Vs: Sartoriaaliset tyrmäykset tosielämän puolella
« Vastaus #176 : 05.05.17 - klo:20:49 »
On viimepäivinä tullut nähtyä pari esimerkkiä yliyrittämisestä:
- ascot löysien sinisten farkkujen, liituraitaisen puvuntakin ja mustien sämpyläkenkien kanssa.
- nahkapohjaiset ruskeat oxfordit löysien vaaleansinisten työmiesfarkkujen, mustan nahkavyön ja ohutkankaisen pikkutakin kanssa.

Tarkemmin ajatellen nuo olisivat voineet vaihtaa kenkiä keskenään ja hyötyä molemmat.

Co-re

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 3760
  • Insinööri
    • Profiili
Vs: Sartoriaaliset tyrmäykset tosielämän puolella
« Vastaus #177 : 06.05.17 - klo:08:43 »
Itselläni on ympyrä sulkeutunut sinne, missä se ei ikinä alunperin ollutkaan. Geneerisiin muodinmukaisiin tavaratalomerkkivaatteisiin pukeutumisesta yliyrittämisen kautta jonkinlaiseen ymmärrykseen (konsensuksen mukaiseen) ja sitten taas niihin reisitaskuhousuihin, verkkareihin ja tuulipukuihin. Toki ihan hitosti kalliimpiin sellaisiin ja matkalla rahaa on muutenkin palanut paljon enemmän kuin järkevää olisi ollut.

Huvittavaa, että tuolla tosielämässä on tullut pitkälti pelkkiä kehuja paitsi silloin kun on tehnyt kaiken "oikein". Kun päällä on istuvat farkut ja Stonarin paitatakki ja jaloissa CP:t, ei kukaan kiinnitä mitään huomiota. Sama juttu istuvan puvun kanssa paitsi jos kangas on huomiotaherättävä. En itse osaa jäädä rypemään varmaan, toimivaan ja myös vähän tylsään. Ei tässä olla kenellekään lopulta mitään todistamassa?

Siska

  • Edistynyt
  • *
  • Viestejä: 63
    • Profiili
Vs: Sartoriaaliset tyrmäykset tosielämän puolella
« Vastaus #178 : 06.05.17 - klo:10:40 »
Huvittavaa, että tuolla tosielämässä on tullut pitkälti pelkkiä kehuja paitsi silloin kun on tehnyt kaiken "oikein". Kun päällä on istuvat farkut ja Stonarin paitatakki ja jaloissa CP:t, ei kukaan kiinnitä mitään huomiota. Sama juttu istuvan puvun kanssa paitsi jos kangas on huomiotaherättävä. En itse osaa jäädä rypemään varmaan, toimivaan ja myös vähän tylsään. Ei tässä olla kenellekään lopulta mitään todistamassa?

Komppaan; tuskin mikään kirvoittaa yhtä vähän kommentteja kuin tyylipuhdas juhlapuku, ts. tumma puku valkoisella paidalla, helmenharmaalla solmiolla ja mustilla oxfordeilla.

salaryman

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 3750
    • Profiili
Vs: Sartoriaaliset tyrmäykset tosielämän puolella
« Vastaus #179 : 07.05.17 - klo:21:54 »
Pukeudummeko saadaksemme huomiota ja kommentteja? Mitä tarkoittaa "vaatteilla koreilu" ja onko olemassa jokin raja jonka ylittäminen vie meidät koreilun puolelle? Mitkä ovat ne motiivit jotka ohjaavat valintojamme? Ovatko ne valinnat meidän omiamme vai jonkun muun sanelemia? Onko ulkonäkömme, johon pukeutuminen olennaisesti kuuluu, meidän itsemme omissa rajoissamme tietoisesti valitsema ja hallitsema vai toteutammeko jonkun toisen meille asettamia standardeja? Mitä tavoittelemme?

Nämä siis keskustelun katalyytiksi.
"It's nice to be important but it's more important to be nice" John Cassis