Mitä tarkoittaa vippaskonstein mureutettu?

Itsellä on just raakakypsymässä reilu 200kg hevosta kylmiössä. Vakuumipakattuna varmaan 2-3 viikkoa ja sitten pakkaseen ne mitkä ei ole mennyt jo eteenpäin. On tähän asti ainakin toiminut hyvin (vakuumihan jonkun verran kiihdyttä tuota raakakypsymistä. Tosin on myös elukoita jotka ei oikein perinteisellä tavalla riipu, esim kani. Se yleensä pakastetaan joka mureuttaa lihaa. Jänis taas riiputetaan.

EDIT: ja erikoisemmista raaka-aineesta puheenollen. Hyviä ideoita mitä tekisi kalkkunan kauloista? Olisi niitä nippu tuolla.

Mitä tarkoittaa vippaskonstein mureutettu?

Ehkä tätä: http://kehittyvaelintarvike.fi/teemajutut/34-entsyymit-lihateollisuudessa

Kuka haluaa lihansa mureutuvan ilman entsyymejä?

Ei kai kukaan? Sehän kuulostaa pelottavalta, kuten mm. ydinvoima, natriumglutamaatti, geenimuuntelu, rokote tai dihydrogeenimonoksidi.

Entsyymit ja entsyymit. Tiesittekö että se pihvi on säteilytetty? Se on säteilytetty lämpösäteillä! Ja siinä on GEENEJ�,,! Naudan geenejä! Kuka haluaa syödä geenilihaa? Ja on siinä HORMOONEJAKIN!

Leikki leikkinä mutta seuraava lainaus kertoo miksi en hirveästi diggaile näistä vippaskonsteista:

Tämän vuoksi sidekudoksellisen lihan entsyymiavusteinen mureuttaminen johtaa lähes väistämättä lopputulokseen, jossa lihan punainen osa on liian pehmeää ja puuromaista.

Paras kauniisti marmoroitunut pihviliha saadaan vanhemmista eläimistä joiden lihassa on rasvan lisäksi paljon kollageenia sisältäviä sidekudoksia. Tällainen liha vaatii pitkän ja huolellisen riiputuksen jonka aikana lihan omat entsyymit mureuttavat lihan. Vippaskonsteilla, siis lihaan lisätyilla kasvisperäisillä tai synteettisillä entsyymeillä saadaan kyllä sidekudokset pilkottua mutta samalla tuhotaan varsinaisen lihan tekstuuri.

Joskus vuosia sitten tuli koemaistettua lidlin pakastealtaasta poimittu pahvilaatikossa myytävä pihvipari (en muista tuotemerkkiä eikä sillä ole väliäkään) ja kun luin tuon artikkelin kemialisesti mureutetusta lihasta niin lidlin pihvien suutuntuma palasi elävästi mieleen. 

Puolisen tuntia sitten sujahti uuniin osa Jamilta ostetusta hevosen paistilihasta. Eiköhän tuossa alkuiltapäivästä ole ruoka kypsää syötäväksi. Polle pääsi uuniin sitruunan, valkosipulin, chilin, mustapippurin, merisuolan (hyvin pieni ripaus), salvian ja balsamican kanssa, luonnollisesti runsaan sipulin kera. Sweet sanon minä.

Tulipa taannoisen Kuningas Kuluttaja -jakson perusteella kokeiltua nyt vappuna munkinpaistamisessa kookosrasvaa. Osoittautui aivan ykkösaineeksi, vaikka ei olekaan terveellisin vaihtoehto. Yksi 500g paketti riitti hienosti ~20 munkin tekemiseen pienehkössä kattilassa. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/04/18/parhaat-munkit-perinteisella-rasvalla

Jotain allekirjoittaneen simoissa kuitenkin meni pieleen, yhdeksäs päivä eikä rusinat vieläkään kellu. Hitto.

Kookosrasvan terveellisyydestä on monia käsityksiä. Myös niitä, että on rasvoista parhaimpia.

Mielipide on kuin perse, meillä kaikilla on sellainen. Toisilla isompi, toisilla pienempi.

^ Tällä foorumilla perseet ovat kuulemma keskimääräistä isompia?

^ Ainakin viikonloppuisin.

Kookosrasvan terveellisyydestä on monia käsityksiä. Myös niitä, että on rasvoista parhaimpia.

Jos miettii kookosrasvan vuotuisia kulutusmääriä ns. keskivertoperheessä niin huomaa nopeasti että kysymyksellä kookosrasvan terveellisyydestä on korkeintaan akateemista merkitystä. Ei niitä munkkeja kukaan paista kuin korkeintaan muutaman kerran vuodessa. Ei vaikka olisi upporasvakeitin kotona.

Tomaattien kalttaaminen on sen verran helppoa ettei ole tullut valmiskastikkeisiin tai -murskaan paljoa sorruttua.

Minusta se on helvetin rasittavaa ähertämistä, jossa menee sormet mähmäisiksi. MuttiPolpa-tomaattimurska on mulle se juttu.

Toki kalttaan tomaatit silloin, kun haluan / jaksan hifistellä, mutta jonkun ragun / bolognesen tms kanssa ei oikein maksa vaivaa IMO.

Muttilla on kuorittuja tomaatteja, käytän niitä tai sitten ivyn mainitsemaa murskaa. Turha niitä kotimaisia on alkaa kalttaamaan ja säätämään, Muttilla on kuitenkin maukkaampia tomaatteja kuin vetiset kotimaiset.

Njoo, itsellä menee arkiruoat todella kevyellä panostuksella, mut sit kunnon ruoanlaitossa tekee itse kaiken mikä on etäisesti edes mahdollista. Jos haluaa pitää sormet puhtaana niin ainakin stadista löytyy monta hyvää paikkaa josta saa sopurahalla vielä paljon parempien kokkien väsäämää safkaa :)