Lainsäädännössä - myös verotusta säätelevässä - on merkittävänä aspektina se, että laki aina legitimoi ensisijaisesti vallan ja vallankäytön. Ei voi välttyä vaikutelmalta että virkamiesvetoisesti valmisteltavat lait ja asetukset kirjoitetaan tarkoituksellisesti vaikeaselkoisiksi ja tulkinnanvaraisiksi virkamiesten vallankäytön maksimoimiseksi. Hyvä, tai huono, esimerkki on Suomalainen aivan käsittämätön autoverolainsäädäntö joka on suureksi osaksi yhden miehen, vanhemman hallitussihteerin, Mr. Autoveron, Heikki Kuitusen käsialaa. Kuitunen pystyi torpedoimaan lukuisia poliitikoilta lähtenyttä aloitetta autoverotuksen yksinkertaistamiseksi että järjestelmän tunsi kokonaisuudessaan käytännössä vain yksi mies, Kuitunen itse ja yhden poikkiteloin asettuneen virkamiehen tieltä siirtämiseen tarvittiin koko EU:n työntövoima.
Valtion fiskaaliset tarpeet tulisivat kyllä täytetyiksi hyvin yksinkertaisilla ja helppotajuisilla mekanismeilla mutta tämä tekisi melkoisen armeijan virkamiehiä tarpettomiksi, sekä - ei yhtäään vähempimerkityksellistä - ottaisi pikkupoliitikoilta yhden mahdollisuuden tehdä omia eturyhmiään ja maailmankatsomustaan suosivaa siltarumpupolitiikkaa verotuksen keinoin.
Mitä taas tulee suomalaiseen virkamieskulttuuriin, sitä voisi luonnehtia lähinnä bysanttilaiseksi. Kulttuuri - yhteisön jakamat arvot ja uskomukset - periytyvät edelleen pohjimmiltaan tsaarin Venäjältä - Bysantin valtakunnan perilliseltä suoraan alenevassa polvessa. Eetos on että tsaarin (valtion) valtaa ei saa kyseenalaistaa koska se on peräisin itseltään Jumalalta ja näinollen virkamieskin pitää itseään suurinpiirtein Jumalan tahdon toteuttajana.
Ilkeämielisesti sanotaan että yliopistojen ja muiden oppilaitosten terävimmät kynät menevät liike-elämän palvelukseen ja ylijäämä julkiselle sektorille missä työ on tylsää ja palkka pientä mutta lohdutukseksi siellä pääsee käyttämään valtaa. Ja pienen ihmisen vallankäytöhän on sellaista että kun valtaa on saanut vain vähän niin se on käytetävä tarkkaan, muutenhan se kuluisi hukkaan. (Minä en näin sanonut mutta näin kuulee sanottavan.)
Neuvostoliitossa lait kirjoitettiin tarkoitukselisesti sekaviksi, ristiriitaisiksi ja tulkinnanvaraisiksi koska näin kuka hyvänsä voitiin tuomita lain mukaan kun tuomio katsottiin poliittisesti tarkoituksenmukaiseksi. Kansakin pysyi nöyränä kun kukaan ei koskaan voinut olla ihan varma, etteikö olisi rikkonut jotain lakia.
Ja Neuvostoliitossakin järjestelmää kritisoivat leimattiin mielisairaiksi.
