Kirjoittaja Aihe: Taide ja näyttelyt  (Luettu 77848 kertaa)

Jute

  • Flanööri
  • **
  • Viestejä: 174
    • Profiili
Vs: Taide ja näyttelyt
« Vastaus #45 : 16.05.11 - klo:12:41 »
Esittävä taide tuntuu olevan hyvin edustettuna Carnegie Art Award-ehdokkaiden töissä.

http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2011/05/carnegie_art_award_-palkintoa_tavoittelee_nelja_suomalaista_2589088.html


choir

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 1076
    • Profiili
Vs: Taide ja näyttelyt
« Vastaus #46 : 26.05.11 - klo:20:00 »
Tästä kun ei vielä aihetta ollut...

Omassa filosofiassani taide ja tiede ovat vastaukset kysymykseen "miksi olemme olemassa." Vaikka enemmän harrastankin tuota jälkimmäistä, olen aina joskus yrittänyt ensinmainitussakin itseäni sivistää.



Tämä syvällinen pelin(=keskustelun)avaus panee kysymään, millaisen/millaisia vastauksen/vastauksia olet kysymykseesi löytänyt?
Lähtökohtani täällä on klassinen miesten pukeutumistyyli.

choir

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 1076
    • Profiili
Vs: Re: Taide ja näyttelyt
« Vastaus #47 : 26.05.11 - klo:20:24 »

Hmm... Tarkoittaako lausuntosi sitä, että mielestäsi suurin osa nykytaiteilijoista ei piittaa taidehistoriasta tai ole jotenkin tietoisia taidemuotonsa juurista? Ennen sen syvällisempää keskustelua taiteesta tulisi jotenkin jotenkin määritellä taide. Wikipediassa on mielestäni ansiokkaasti lainattu Immanuel Kantia aiheesta:

Lainaus
Immanuel Kantin mukaan ihminen ei voi saada tietoa ympäristön todellisesta olemuksesta, vaan ympäröivä maailma ilmentyy havainnoissamme sellaisena, kuin aistimme ne hahmottavat. Estetiikka ei siis myöskään kerro mitään tarkasteltavasta esineestä itsestään, vaan tarkastelijan tunnepohjaisesta suhtautumisesta esineen mielikuvaan. Kantin toisen määritelmän mukaan taideteoksia voidaan verrata luonnon tuotoksiin: luonnossa kaikki on välttämätöntä seurausta luonnonlaeista, ja vaikka taideteokset syntyvätkin ikään kuin vapaudessa, noudattaa taiteilija niissäkin luonnon määräämiä sääntöjä, ja taide jäljittelee siten luontoa.

Jos hyväksymme Kantin ajatuksen taiteen olemuksesta ja sen taipumuksesta jäljitellä luontoa voimme pohtia myös originaliteetin merkitystä taiteelle. Itse näen yksilöllisyyden ja originaliteetin rinnasteisena esim. evoluutiota vauhdittaville mutaatioille. Ilman originaliteettiä ei voi tapahtua kehitystä. Millä tavoin osaaminen voi kumuloitua mikäli kukaan ei koskaan tee mitään uutta?

Ympäristön olemuksesta: Ai tätä siis tarkoitetaan termeillä "das Ding an sich" = jokin asia itsessään, ja "das Ding für uns" = miten se asia ilmenee meille! Mutta en ole varma, olenko samaa mieltä kuin Kant...

Taiteen olemuksesta: taiteen erottaa luonnossa itsestään syntyneistä asioista (esim. kaunis luonnon kukka tai kivimuodostelma) juuri ihmisen tietoinen vaikutus. Mutta joo varmaan: taiteilija noudattaa luonnon sääntöjä, "luonnonlakeja". Musiikki noudattaa omia harmonis-rytmisiä ja soinnillisia lakejaan. (Olen muusikko, kuten kuvasta näkyy.)
Lähtökohtani täällä on klassinen miesten pukeutumistyyli.

Donjohnsson

  • Edistynyt
  • *
  • Viestejä: 61
    • Profiili
Vs: Taide ja näyttelyt
« Vastaus #48 : 15.06.11 - klo:23:10 »
Onkos kukaan vielä käynyt katsastamassa Retretin , Taiteilijapareja näyttelyä ?
On varmasti tosi kiinnostava, pitäisi vaivautua sinne korpeen jossainvälissä, ajattelin vain että onko niin hyvä kuin antaa odottaa ?

Tommi

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 3815
    • Profiili
Vs: Taide ja näyttelyt
« Vastaus #49 : 23.06.11 - klo:08:49 »
Kaikki kenkäintoilijat, käykääpä tutustumassa Tampereen Vapriikissa "Tuhannen kengän tarina"-näyttelyyn. (Kyseessä ei siis ole taidenäyttely, vaan kenkänäyttely.) Kävin tutustumassa näyttelyyn muutama viikko sitten ja olin positiivisesti yllättynyt. Näytillä oli paljon kenkiä eri vuosiluvuilta, enkä innostunut näyttelystä aluksi lainkaan. Kuitenkin 50-luvulle ja sitä aikaisempiin mallistoihin päästessä vitriineissä alkoi näkyä lähes pelkästään klassisia, kauniita nahkakenkiä. Toisaalta oli surullista nähdä, että niin kauniita ja taidokkaasti tehtyjä kenkiä on valmistettu ennen täällä Tampereella, mutta nykyään ala on kuihtunut koko Suomesta. Vitriineistä löytyi lähes yhtä paljon miesten kuin naistenkin kenkiä, mutta muistaakseni pitkissä kenkäteollisuuden taustatekijöitä valaisevissa teksteissä näkökulma oli ennen kaikkea "naisellinen."

Näyttelyssä oli nähtävillä myös iso liuta kengäntekoon tarvittavia koneita ja työkaluja, ja eri rakenteisten kenkien valmistustapojakin selitettiin melko yksityiskohtaisesti.
Myydään valkoisia pellavaliinoja.

Richard Mutt

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 2025
    • Profiili
Vs: Taide ja näyttelyt
« Vastaus #50 : 24.01.13 - klo:23:00 »
Tänään kävin rykäisemässä Jaume Plensan, Juhani Harrin sekä litografiajulisteita Britanniasta 1890 - 1940 -näyttelyt läpi.







Varsinkin tuossa julistenäyttelyssä oli varsin keikari/the chap-approved teosta esillä.


Falcon Crest

  • Kisälli
  • Viestejä: 28
    • Profiili
Vs: Taide ja näyttelyt
« Vastaus #51 : 30.03.13 - klo:19:56 »
Tukholmassa vieraillessa kannattaa poiketa Fotokrafiska Museetissa. Tällä hetkellä päänäyttelyssä Henri Cartier-Bressonin valokuvia 1930-luvulta eteenpäin. Menneiden aikojen ihmisiä ympäri maailmaa. Vaikuttavaa.

reinkarnaatio

  • Kisälli
  • Viestejä: 47
    • Profiili
Vs: Taide ja näyttelyt
« Vastaus #52 : 29.01.14 - klo:17:55 »
Pieni puffi ensi ystävänpäiväksi 14.2. Järjestän Ilja Westin kanssa galleriallani yhteisnäyttelyn. Kannattaa tulla katsomaan vanhan konkarin ja nuoren taiteilijan vuoropuhelu. Avajaiset 14.2. klo.17-20. Osoitteet ja muut tiedot löytyy www.wikstedt.fi

Richard Mutt

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 2025
    • Profiili
Vs: Taide ja näyttelyt
« Vastaus #53 : 14.10.14 - klo:01:09 »
Kävin tsekkaamassa Marcel Duchampin näyttelyn Centre Pompidoussa. Kolmen tunnin yöunet ja näyttelykäyntiä edeltänyt parin tunnin nuokkuminen lentokoneessa tekivät näyttelykokemuksesta suht surrealistisen, eikä se, että suuri osa näyttelyn teksteistä oli vain ranskaksi, paljoa helpottanut asiaa. Jokatapauksessa mielenkiintoista oli se, että näyttelyssä oli panostettu vähemmän tunnettuun maalaustuotantoon.

Richard Mutt

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 2025
    • Profiili
Vs: Taide ja näyttelyt
« Vastaus #54 : 08.01.15 - klo:15:55 »
Edward Munch -näyttely enää kolme viikkoa Didrichsenillä, eli kannattaa käydä katsomassa.

« Viimeksi muokattu: 08.01.15 - klo:16:14 kirjoittanut Richard Mutt »

Specs

  • Edistynyt
  • *
  • Viestejä: 101
    • Profiili
Vs: Taide ja näyttelyt
« Vastaus #55 : 13.03.15 - klo:19:10 »
Hammershøi - Hiljaisuuden maalari, Amos Andersonilla. Suosittelen kaikille hienovaraisesta ja vähäeleisestä perinteisestä maalauksesta kiinnostuneille. Suomessa harvinainen katsaus Kööpenhaminassa 1800-luvun lopussa ja vuosisadan vaihteessa vaikuttaneen oman tiensä kulkijan hienovaraisiin öljymaalauksiin. Sisäkuvia, maisemia, muutama henkilökuva. Muutama Hammershøi nähtiin Suomessa viimeksi hienossa Symbolistit-näyttelyssä Atenumissa pari vuotta sitten (Ateneumin kokelmissa myös pari teosta).
Hammershøin paletti ja aihepiiri on äärimmäisen niukka ja rajattu siten vie siihen paneutuvan syvälle. Kiehtoo itseäni maalarina suuresti. Häntä onkin kutsuttu maalareiden maalariksi. 
 

Specs

  • Edistynyt
  • *
  • Viestejä: 101
    • Profiili
Vs: Taide ja näyttelyt
« Vastaus #56 : 13.03.15 - klo:21:35 »
Täytyypä vielä kommentoida tätä taidekysymystä jota tässä on puitu jonkin aikaa sitten. Olen itse taidemaalari ja minulla on melko selkeitä mielipiteitä asioista, mutta myös jonkinlaisia perusteluja niille. Olen myös valmis muuttamaan käsityksiäni jos saan tarpeeksi hyviä argumentteja siihen. Sanon heti alkuun että mitä enemmän olen perehtynyt ns. nykytaiteeseen, jonka tässä käsitän taiteen historiana modernismin synnystä alkaen, sitä enemmän näen sen menneen talven lumina, tai vanhentuneena projektina. Erityisesti arkkitehtuurin kohdalla, jota en käsitä taiteena ollenkaan, vaikka sillä on paljon piirteitä ns. kaunotaiteista. 

Taidehan on instituutio jolla on valtava painoarvo ja arvostus (tieteen tapaan). Syystäkin, sillä historiallisesti sen on käsitetty edustavan ihmisen korkeimpia pyrkimyksiä. Siksi sitä on myös tarkkaan varjeltu. Samoin kuin tiedettä. Jos teoksesi hyväksytään taiteeksi, olet tehnyt jotain erityistä, jotain johon eivät kaikki kykene, ainakaan ilman erityistä panostusta ja vaivannäköä. Tämä on minusta yksi taiteen tärkeä ominaispiirre. Olet tehnyt jotain vakavasti otettavaa, jotain jonka katselemiseen/kokemiseen jokaisen kannattaa periaatteessa syventyä sillä siitä saatu kokemus voi olla arvokas. Tästä syystä hyvin monet haluavat nähtävän työnsä ja tekeleensä taiteena, samoin monet tekemisen lajit pyrkivät taiteeksi (valokuva, elokuva, sarjakuva, installaatio esim. viimeisen sadan vuoden historiasta). Taiteen määrittely on tunnetusti varsin upottava suo eikä sitä tarvitse tyhjentävästi tehdäkään. Viime kädessä jokaisella on omansa. Mutta on myös huomattava että taiteen arvostetuimpien teosten kaanon lainaa prestiisiään kaikelle muulle taiteesen laskettavalle, vaikka tämä anniltaan ja ulkomuodoltaan olisi mahdollisimman kaukana kaanonista, esim. Jeff Koons tai Andy Warhol Rembrandtista tai Rubensista, kuuluvathan molemmat "taiteeseen". Kuitenkin puhutaan hyvin erilaisista ilmiöistä ja hyvin erilaisista vaikutuksista. Itselleni on ihan selvää että mestariteokset antavat laadullisesti jotain niin muuta että tuskin voidaan puhua samasta kategoriasta. Tässä piilee mielestäni nykytilanteen tragedia; olemme menettäneet jotakin sellaista joka on antanut paljon. Enkä puhu nyt nostalgiasta ja menneiden haikailusta. Mielestäni ihmisissä elää suuri jano kauneuteen ja juuri se on modernismin historiassa tehty naurunalaiseksi.

Sitten arkkitehtuuriin. Se ei ole taidetta samassa mielessä kuin taulu tai veistos, sillä se ei ole, tai ainakaan tulisi olla, tekijänsä itseilmaisua, vaikka sen näkemyksen modernistit ottivatkin. Seurauksena käsissämme on ympäristökatastrofi. Rakennettua ympäristöään ei voi enimmäkseen itse valita vaan sitä on pakotettu kokemaan kenties päivittäin. Taulua tai veistosta ei yleensä tarvitse. Ero on suuri. Ei puhuta enää samasta ilmiöstä.

Tässä ketjussa on esitetty modernista arkkitehtuurista - ja lasken siihen myös postmodernismin ja sen jälkeisen kehityksen - monenlaisia mielipiteitä ja omani kuuluu modernismi-kriittisiin, nätisti sanottuna. Modernismin ydin mielestäni oli alkujaan jyrkkä pesäero entiseen, vallankumous, uusi aika, puhtaalta pöydältä aloittaminen ja niin poispäin. Kaikki hyvää tarkoittavia päämääriä, mutta seurauksiltaan katastrofeja. Nykyään toivottavasti ymmärrämme paremmin.

Oli olevinaan löydettävä uusi muotokieli uudelle aikakaudelle, teollisuuden, koneen ja tehokkuuden aikakaudelle, joka on mielestäni hyvin naiivia idealismia. Siitä kärsimme edelleen, ehkäpä yhä pahenevassa määrin. Muistutettakoon että ihan modernismin alkuvaiheiden aikaan myös art nouveau tai jugend olivat myös uutta muotoilua. Miltähän maailma näyttäsi jos niistä olisi tullut sen sijaan uusi paradigma?

Ne molemmat olivat uusia mutta niiden geometrinen luonne on ihan eri. Arkkitehtuuriteoreetikko ja matemaatikko (ja äänekäs modernismikriitikko) Nikos Salingaros sanoo että tämä erilaisuus ei ole yhteen sovitettavissa. Perinne (mukaan lukien jugend ym.) oli fraktaalista muotoilua, uusi ei-fraktaalista. Modernismi halusi tehdä kaiken toisin. Ihminen on kehittynyt fraktaalisessa ympäristössä joka seuraa tiettyä geometrista organisaatiota ja skaalajakoa. Modernismi käänsi tämän päälaelleen ja sai näin kaiken näyttämään uudelta ja jännittävältä (lue: ihmisvihamieliseltä tällä syvällä esitietoisella tasolla). Ihmisen syvät tuntemukset sivuutettiin propagandalla ja ideologialla. Oli koittanut uusi aika ja näin tuli rakennettaman.

Viime aikoina on ilmestynyt uutta tutkimusta biofilian saralla jossa todettu fraktaalisen ympäristön, luonnonympäristön tai rakennetun, lähinnä perinteisen, nopeuttavan esim. ihmisen paranemista (sairaalaympäristössä). Tämä on edellisen valossa loogista. Ihminen ahdistuu, monesti tietämättään, ympäristössä joka on geometrisesti vaikeasti jäsennettävissä. Tällaisia reaktioita voidaan ihan mitata kehosta erilaisissa rakennetuissa ympäristöissä. Silti tämä ahdistuksen arkkitehtuuri on vielä nykyäänkin ainoa oikea, varsinkin Suomen kaltaisessa maassa jossa on ylistetty modernismin historia ja armoton vanhan tuhoamisen perinne vuosikymmenten ajalta. Lähestulkoon viimeiset sata vuotta on rakennettu ihmisen syvälle perustalle vierasta ympäristöä joka ei voi olla jättämättä jälkiä kulttuuriin ja yksilöihin. Se on esteettinen ympäristökatastrofi joka vertautuu muihin globaaleihin ympäristöongelmiin, mutta on myös looginen jatkumo niille. Modernismin estetiikka on myös mielestäni fossilienergian estetiikkaa, eli mennyttä. Valtavia asioita saatiin aikaan, niin hyvässä kuin pahassa, mutta suunnan on käännyttävä. Muuten hukka perii.

Tällainen näkemys voi kuulostaa ultrakonservatiiviselta tai reaktiiviselta mutta ei sitä mielestäni ole. Uskon hienovaraisiin omakohtaisiin tuntemuksiin annoksella skeptisyyttä, ja tieteelliseen tutkimukseen. Tunnustan myös ihailevani aika-ajoin esim. monia selvästi modernistisia esineitä, mutta siihen liittyy usein tunne että ne lupailevat muodoillaan jotain harhanomaista utopiaa jota ei koskaan tullut eikä tule.

Jos jotakuta kiinnostaa tutustua tarkemmin tähän ajatussuuntaan niin sitä on peräänkuuluttamassa edellä mainittu (välistä hyvinkin kärkevä) Nikos Salingaros joka on saanut paljon vaikutusta legendaariselta Christopher Alexanderilta. Salingaros kirjoittaa myös usein Michael Mehaffyn kanssa, esim. Metropolis-lehteen. Siinä on aiheesta hieno artikkelisarja jota kannattaa vilkaista. Muita ovat mm. Leon Krier ja hänen kanssaan yhteistyötä tehnyt Walesin prinssi Charles. Kuvataiteen puolella on omat kriitikkonsa joista ensinnä tulee mieleen Donald Kuspit.

En usko vallankumouksiin mutta olemme mielestäni suurten muutosten kynnyksellä. Itse näen että se on "paluuta" fossiilisen mustan hurmion vallasta perinteiden viisauteen yhdistettyinä tieteelliseen tutkimukseen jolloin meitä on vaikeampaa sumuttaa silmään uutuuksilla ja julistuksilla "uudesta aikakaudesta". Ehkä kuljemme spiraalia ympyrämäisesti näennäisesti kohti alkupistettä mutta päädymme uudelle tasolle, uuteen tilanteeseen. Menneisyys on mitä on eikä sitä voida muuttaa, vaikka mielenkiintoisia spekulaatioita voidaan esittääkin. Omia taiteellisia pyrkimyksiäni innoittaa erilainen visio joka saa inspiraationsa taidehistorian aarrearkusta kieltämättä modernistisia saavutuksia ja niihin juurtunutta lähtöpistettä. Oma ilmaisu on aina suhteessa ympäristöön, joka on modernismin läpitunkema. Ympäristö on otettava huomioon. Ellei sitten tietoisesti valitse omaa idiosynkraattista näkemystään ja päädy outsideriksi. Tilanne on samantyyppinen kuin pukeutumisessa. Seuraamalla pelkästään omia vaistojaan voi tahtomattaan päätyä larppaustyyliin tai muuten huomiota herättäviin ratkaisuihin. Missä ei sinänsä ole mitään väärää jos kantti vain kestää. On seurattava sydäntään.   

         

puu

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 1152
    • Profiili
Vs: Taide ja näyttelyt
« Vastaus #57 : 13.03.15 - klo:22:49 »
Olin tässä kirjoittamassa jotain myöskin, mutta ei tällaisen jälkeen
kehtaa mitään kovin kevyttä kirjoittaa.

Tänä kesänä pitäisi yrittää, jos sellainen on,  Johanna Ryönänkosken näyttelyyn.


Specs

  • Edistynyt
  • *
  • Viestejä: 101
    • Profiili
Vs: Taide ja näyttelyt
« Vastaus #58 : 13.03.15 - klo:23:37 »
Miksei kehtaa? :)
Isotkin asiat on hyvä ottaa tietyllä keveydellä. Itselläni on vähän taipumusta paatokseen, kun innostun. Keveys tekee terää. 

af Granskär

  • Edistynyt
  • *
  • Viestejä: 141
    • Profiili
Vs: Taide ja näyttelyt
« Vastaus #59 : 18.10.15 - klo:10:46 »
Turun taidemuseossa Nils Dardelin töistä koottu näyttely. Hyvin koottu ja suositellaan ainakin jos sadan vuoden takainen dandyismi ruotsalaisittain kiinnostaa. Ja miksi ihmeessä ei kiinnostaisi. TJEU: HS juttu tältä sunnuntailta.
"There's three things in this world that you need: Respect for all kinds of life, a nice bowel movement on a regular basis, and a navy blazer."