Ajattelin ensin kirjoittaa hattuketjuun kun siellä oli taas aiheesta keskustelua, mutta toisaalta teema nousee esiin aika usein muissakin keskusteluissa eli pitäisi kai vähän selvitellä sitä, mitä larppaus tarkoittaa.
Itse käsitehän tulee lyhenteestä LARP eli Live Action Role-Playing Game. Siinä missä "perinteinen" roolipeli toteutetaan puheen, kaavakkeiden ja usein noppien avulla, niin larppauksessa kyse on hahmon esittämisestä näyttelemällä. Roolipelaamisessa yleisesti omaksutaan tietty rooli, jota sitten pelataan. Perinteisten roolipelien lisäksi on lautaroolipelejä ja tietokoneellakin pelattavista peleistä puhutaan osasta roolipeleinä, kun kyseessä on vähän syvemmän roolin pelaaminen kuin pikselitissien katsominen Duke Nukemina. Larppauksessa mennään siis pintaa syvemmälle ja näytellään rooli, usein myös vaatetusta myöten. Isojen larppien hahmot on käsikirjoitettu ja roolitettu tarkasti, jolloin ikään kuin näytellään tietty tapahtuma, joka kuitenkin elää hahmojen toimien mukaan. Kliseisesti sanoen larppaajat on just niitä tyyppejä, joita voi nähdä kesällä junassa rengashaarniskassa bofferimiekan kanssa (toki voivat olla myös Immortalin jäseniä).
Mitä tämä sitten tarkoittaa pukeutumisessa?
Minusta larppaus pukeutumisessa ja tyylissä on sitä, että otetaan joku esikuva ja halutaan näyttää siltä. Johanna Tukiainen haluaa näyttää barbienukeksi muutetulta Marilyn Monroelta, mutta ei siinä kovin hyvin onnistu. Sama pätee muutenkin eli halutaan näyttää joltakin ja se tehdään kopioimalla asioita. Tällöin lopputulos on hyvin harvoin esikuvan näköinen ja voidaan sanoa, että "pukeutuakseen kuin Jon Hamm pitää olla Jon Hamm", mikä pitää paikkansa tiettyyn rajaan asti. Se raja menee siinä, että Jon Hammin pukeutumisesta voi ottaa ideoita ja sovittaa ne omaan tyyliinsä.
Larppausta yleistetään liikaa ja kokonaisia vaatekappaleita leimataan larppausvaatteiksi, viimeeksi panamahatut. Tottakai panamahattu on larppausta, JOS halutaan olla kuin Del Monte-mies ja JOS panamahattu ei sovi muuhun valittuun kostyymiin tai olemukseen. Sen sijaan panamahattu voisi sopia hyvin saman henkilön "normaaliin" pukeutumiseen eli valokuvien perusteella valitun kostyymin asemasta pistääkin ne farkut ja pikeepaidan, päähän panamahattu. Näin muunnetaan tietty asuste tai jopa asu sopimaan omaan tyyliin ja näin myös sopimaan omaan aikaan ja omaan viitekehykseen.
Samaten fedorahattu on takuulla larppiasuste ja palanen kostyymiä, jos halutaan näyttää Humhprey Bogartilta ja ei ole tippaakaan Bogeyn karismaa vaan ainoastaan numeroa liian iso trenssi. Sen sijaan jos Steve McQueenilta vaikutteita ottava turkulainen graafikko (fiktiivinen esimerkki) pistää fedoran macinsa kanssa päälle ja hattu vastaa mittasuhteiltaan kantajaansa, niin taas on siirretty larppauksesta siihen, että funktionaalinen ja usein tarpeellinen vaatekappale on mukautettu käyttäjänsä tyyliin.
Sama pätee moneen muuhunkin vaatekappaleeseen ja etenkin vintageen.
Siinä missä sproily koko olemukseltaan ja varmasti myös käytökseltään on kuin Suomi-filmistä, niin monella muulla vastaava vaatetus näyttää vaan hassulta. Mikä johtuu varmasti siitä, että myös 1930-luvulla moni ihminen näyttä aikansa mukaisesti pukeutuneena hassulta eli ei ollut löytänyt omaa tyyliään vaan pukeutui ajan hengen mukaisesti hylkien joitakin vaatekappaleita, joita käyttämällä olisi voinut luoda omaa tyyliään. Oman ajan tyyli ei välttämättä ole oma tyyli ja siksi muotikotkotukset ovat usein sudenkuoppia.
Kiteytettynä larppaus on sitä, että halutaan näyttää joltakin ja ei kuitenkaan olla lähelläkään.
Tämä pätee niin retroiluun kuin pitteilyyn kuin brittiherrasmiehen imitointiin tai ivyilyyn ja myös ajankohtaisen muodin mukaan pukeutumiseen. Lähes jokainen tyyli ja lähes jokainen vaatekappale sopii kenelle tahansa kunhan tyyli ja vaatekappale mukautetaan henkilölle sopivaksi. Se on se suurin ongelma ja siksi moni vaatekappale näyttää "ajastaan sivussa olevalta" tai larppaukselta. Oma vaikutuksensa tässä on säännöillä eli lierihattua saa käyttää vain tiettyjen takkien kanssa ja vastaavaa, vaikka se hattu näyttäisi muussa yhdistelmässä pirun hyvältä. Tämä johtaa juuri larppaukseen ja siihen, että tietty vaatekappale muuttuu erikoisvaatteeksi, jota käytetään vaan kun ohjekirja niin määrää.
Rohkeasti siis kokeilemaan omaan tyyliin erilaisia eksentrisiäkin vaatekappaleita ja unohtamaan säännöt silloin kun etikettiä ei tarvita. Jos se näyttää hyvältä niin se näyttää hyvältä ja siitähän pukeutumisessa on kysymys.
Paitsi jos larppaa pukeutumalla mustavalkoisiin spectator-kenkiin, knalliin, cowboy-hattuun, pickelhaubeen tai rengashaarniskaan, silloin larppaa tai on liittymässä Immortaliin.