Ohessa viellä hiukan tarinaa näyttelyn taustalta:
Taiteilija Three Frames trilogiassaan tarkastelee alastonta kehoa ja sen estetiikkaa. Kuvaajan katse leikkii kehon muodoilla ja se tarrautuu ihon pehmeyteen. Esteettinen kepeys saa myös synkempiä ja puhuttelevampia sävyjä sarjojen sisällä ja samalla teosten tunnelma vaihtuu etäännytetystä tarkastelusta, intiimimpään syventymiseen ja kehon estetiikasta haltioitumiseen. Toisaalta sarjoissa irrottaudutaan ”iholta” ja tarkastellaan kehoa sekä alastomuutta kulttuurisena tekijänä. Esteettisen lähestymistavan rinnalla näyttely pohtiikin alastomuuteen liittyviä asenteita ja niiden alkuperää kyseenalaistamalla alastomaan kehoon liittyvät soveliaisuuskäsitykset.
Trilogian ensimmäisessä osassa, Natural Shadow, kuvien tarkoituksena on osittain, kauneuden tarkastelun rinnalla, löytää alastomasta ihmiskehosta muotoja, jotka assosioituvat johonkin muuhun, hyvin usein tunnistettavaan olentoon tai eliöön. Wikstedtin sarjassa naisen kehon silhuetti muuntuu hämähäkkimäiseksi olioksi ja miehen keho elefanttia muistuttavaksi olennoksi. Tätä kautta sarja osoittaa sen, kuinka alastomuus ja siihen liittyvät mielikuvat syntyvät katsojan mielessä aiemman kokemuksen perusteella. Kuvien minimalistisuus kehoittaa katsojaa katsomaan myös pimeyteen, jonne usein ei uskalleta katsoa pelkojen ja ennakkoasenteiden vuoksi. Kuvien viesti löytyykin valaistun kohteen takaa pimeästä varjosta.Natural Shadows -sarja osoittaakin näin alastomuuteen liittyviä tabuja suunnatessaan katsojan ajatusta alastomuudesta toisiin mielleyhtymiin. Samalla näyttely alleviivaa sitä, kuinka käsitys kehoon ja alastomuuteen liittyvästä soveliaisuudesta on kulttuurinen ominaisuus.
Trilogian toisessa osassa, Battle for the Light, kuvien tarkoituksena on löytää alastomasta ihmiskehosta asentoja, jotka assosioituvat johonkin tiettyyn tapahtumaan tai toimintaan. Taiteilijan sarjassa keho näytetään utuisen ”verhon” läpi, jolloin katsojalle jätetään tilaa luoda mielleyhtymä verhon takana tapahtuvista asioista. Sarjassa silhuetti voi näkyä ahdistuneena loukkoon jääneenä ihmisenä tai pakoon pyrkivänä, pelästyneenä hahmona. Toisaalta kuvista voi löytää kepeitä ja iloisia tapahtumia, esimerkiksi tanssiin ja vapauteen liittyvien elementtien kautta. Kuvien muotokieli ja sävyt ovat äärimmäisen pelkistettyjä ja riisuttuja. Kuvilla pyritäänkin osoittamaan ihmisen kyky luoda hyvin erilaisia mielikuvia samasta aiheesta, riippuen aikaisemmista kokemuksista, kulttuurista tai kasvatuksesta.
Trilogian kolmannessa, ja viimeisessä, osassa, True Colours tutkitaan ihmiskehoa ja käytetään sitä luomaan voimakkaita tuntemuksia. Viimeisessä osassa nivotaan yhteen kahden ensimmäisen osan työt ja annetaan niille värit. Kuvissa siirrytään pelkän muotokontrastin hyväksi käytöstä myös värikontrastin käyttöön jolla vahvistetaan tunnetta ja viestiä joka kuvista siirtyy sen katsojaan. Kuviin tuotujen kirkkaiden ja puhtaiden värien avulla katsojan ajatuksia johdatetaan kohti trilogian syvintä ajatusta. Värien avulla kyseenalaistetaan ihmisen ihon väriin liittyvien mielleyhtymien muodostus.
Koko trilogian tarkoitus on herättää keskustelua ihmisyyden, käyttäytymisen, kasvatuksen jne. perimmäisistä kysymyksistä ja niiden aiheuttamista tuntemuksista. Kuvien taustalla on utopia ihmiskunnan ja luonnon sulautuminen yhdeksi kauniiksi kokonaisuudeksi.
Esteettisesti trilogia voidaan liittää alastonkuvauksen pitkään traditioon ja kuvien muotokieli on kytkettävissä esimerkiksi 1900-luvun alun suomalaiseen alastonkuvaukseen. Niissä leikitellään samalla tavoin valon ja varjon leikin tuottamalla kehon paljastamisen ja peittämisen dynamiikalla. Toisaalta estetisoidessaan kehon sarja voidaan nähdä myös luonnollisen, terveen ja voimakkaan kehon ylistyksenä.
Aihe: Taidesuunnistus Tampereella (Luettu 3554 kertaa)