Nyt on tyhjennysvuorossa pullo toistaiseksi kalleinta juomaani viskiä: Port Ellen 24 YO. Ihan hyvää muttei hintansa arvoista.
Nootteja tiskiin. Olen päättänyt jo monta vuotta sitten että kun seuraavaksi taas täytän vuosia niin juon paikallisessa lasin ko. viskiä. Ensi kuussa olisi taas tilaisuus.
Kyseessä on Douglas Laingin 50-volttinen pullotus sherrytynnyristä n:o 3652, tislattu Marraskuussa 1982 ja pullotettu elokuussa 2007.
Raakana tuoksu on varsin makea (lähinnä sherry tuntuu), samoin maku, jossa sherry ei kuitenkaan maistu samalla tavalla päällekäyvänä kuin eräissä sillä pilatuissa single malteissa, esimerkkeinä Macallan ja Edradour. Raakana ei kuitenkaan hullukaan juo mallasviskiä, joten loraus kylmää Helsingin vesijohtovettä huoneenlämpöiseen viskiin on paikallaan. Itse asiassa tämä viski kaipaa sitä melko paljon, jotta maut tulevat esiin. Kannattaa pikkuhiljaa lorautella lisää; itse päädyin lopulta varmaankin noin 50-50 –suhteeseen.
Veden myötä savu vapautuu viskin tuoksuun ja samoin makuun; alta paljastuu maussa selvinä oman mielikuvituksen vilkkaudesta riippuen useita tai kaikki ne elementit, joita voi odottaa löytävänsä Islayn ja saarelaisviskeistä: savua, turvetta, suolaa, tervaa ym. Tämä ei kuitenkaan ole missään nimessä mikään Laphroaig-Lagavulin-Ardbeg –akselilla liikkuva islaylainen vaan huomattavasti kesympi. Myös hedelmiä ja jopa nekkumaista makeutta on väliin aistittavissa mutta tämä edellyttää riittävää veden lisäämistä. Jälkimaku on kuivahko ja suolainen.
Viskin suurin vika on varmaankin tuo kypsytys sherrytynnyrissä. Sherry sopii mielestäni single maltin loppukypsennykseen, onnistuneena esimerkkinä Balvenie Doublewood, mutta jos se on kypsytetty yksinomaan sherrytynnyrissä, on lopputuloksena se, että sherry dominoi liiaksi ja peittää viskin muut maut ja luonteen. Tässä viskissä ei harmikseni ole juuri ollenkaan aistittavissa sellaisia kellarimaisia, hieman tunkkaisia vivahteita, joita usein tapaa yli 20-vuotiaista viskeistä. Moni saattaa toki pitää tätä vain hyvänä asiana mutta yhtä kaikki olisin mielelläni maistanut näin vanhan tisleen todellisen luonteen kypsytettynä vain vanhassa bourbontynnyrissä, jollaista kaiketi tavallisimmin ja perinteisimmin käytetään.
Port Ellenin tislaamo Islaylla suljettiin 80-luvun alkupuolella ja käsittääkseni tislaamo on ainakin osittain purettu, joten oli kaikesta huolimatta mukava maistaa sen tuotetta, kun sitä vielä on saatavilla.
