Ai niin, ginin juomisesta. Muistan vientiteollisuusajoista yhden britin, joka esiintyi aina klubitakissa, harmaissa housuissa, vaaleansinisessä paidassa ja punaraitaisessa solmiossa ja pystyi silminnähden päihtymättä juomaan ilmeisen rajattomasti gintoniceja. Seuraavana aamuna se veti brittiläisen aamiaisen ja sen päälle pikkusikarin. Kuivanlaiha silloin kuusikympinen kaveri, jolla oli erinomainen huumorintaju. Tuohon kokonaisuuteen minä en pääse ikinä, en ehkä edes halua.