Beefeateria kyl suosin perusgininä Bombayn sijaan, mutta jälkimmäinen sopii silti mainiosti varsinkin Negroniin.
Martineista puhuttaessa Hendrick's vie helpolla voiton.
Pitkään olin ginin suhteen vähän skeptinen, mutta nykyään kyllä miltei suosikkiviinani. Muutama vuosi siinä toki meni. Ehkä harjoituksen (ja valuutan) puutetta, mutta skottiviskeihin en ole ihan kauheasti tykästynyt. Tai siis toki ovat miellyttäviä ja sinäänsä ihan maistelustakin pidän, mutta kyllä minä viskilasillisen sijaan miltei aina mieluummin martinin valitsen. Eikä tarvitse olla edes kauhean kuiva. Drinkkien juontia aloitellessani toki tuli martineja vedettyä niin kuivina että samantien olisi pullon suusta voinut raakana vetää, mutta näin "vanhempana" olen tykästynyt jo vermuttia ihan kohtuudella laittamaan.
Bowtie: Itse Viskin (Skottimaltaiden) intohimoisena rakastajana voin vakuuttaa sinulle, että löytäisit takuulla oman "elämänvetesi" niistä, mikäli vain lähtisit vakaasti sitä etsimään ja antaisit Viskin rauhassa avautua ja kuiskutella lempeästi sinulle salojaan sekä paljastaa sulojaan. :-)
Vesi kielellä luin noita ginisuosituksianne. Iltaelämässä ja yökerhoissa, silloin harvoin kun niissä käyn, tulee otettua lähes poikkeuksetta gintonicia. Mutta tyhmänä täytyy kysyä, että mikä ihmeen kurkkugintonic? Valaiskaa toki. Vai onko tämä joku ginimiesten- ja naisten sisäpiirin juttu?
Onkos joukossa ruokaryypyn harrastajia? Kun joskus harvoin tulee syötyä ns. pitkän kaavan mukaan, niin ehdottomasti otan ruokaryypyn tai parikin. (erään ammattikunnan vanhan sanonnankin mukaan vain porsaat syövät ilman ruokaryyppyä)
Isänmaallisena miehenä olen tietysti aikaisemmin käyttänyt tähän tarkoitukseen Marskinryyppyä tai Ritarinryyppyä. Vanha kunnon Koskenkirkaskin on ihan hyvä, kunhan on kunnolla jäähdytetty eli jääkylmää, se on edellytys.
Mutta oman todella suuren suosikkini ruokaryypyksi löysin vasta parisen vuotta sitten. "Kirsikkavesi" eli Kirschwasser. Aivan mahtavaa tavaraa! Suosittelen todella lämpimästi etenkin ruokaryyppyjen ystäville. Ko. hedelmätisle on Keski-euroopassa tietääkseni erittäin suosittu ja perinteinen ryyppy, mutta valitettavasti se ei ole oikein löytänyt tietänsä alkon muutenkin niin aneemisiin valikoimiin. Valmistajia on useita, mutta Suomessa olen törmännyt ainoastaan Schwarzwälderin Kirschwasseriin, joka kyllä onkin omasta mielestäni todella mainiota. Tämä juoma kuuluu tarjoilla ehdottomasti huoneenlämpöisenä, eikä siis missään nimessä jäähdytettynä, koska muuten ei kirsikan aromit maistu eivätkä ns. snapsivirheet paljastu. Kokeilkaa ihmeessä! Suomessa olen nähnyt vain kahden desin pulloja, joten satsaus ei ole iso vaikkei sitten sattuisi pitämäänkään tisleestä.