Keikarin vuosibudjetti - kuinka kalliit on laulujen lunnaat?

[PleaseDeleteMe]

Tuo on kyllä pakko todeta itsekin, että vaikka tämä lähti käyntiin hieman kalliisti, on kuitenkin niin hyviä tavaroita löytänyt joille löytyy käyttöikää ja aamuisinkin on helpompi valita ja tehdä erilaisia yhdistelmiä, että mieluummin ostan sellaista "minkä tiedän olevan oma juttuni", kuin se, että ostan kaikenlaista trendikrääsää joka jää käyttämättä.

Unohtui myös mainita että tiettyjä vaatekappaleita voisi korkeintaan etsiä korvattavaksi paremmilla, jos istuvuus/laatu ei olekaan niin hyvä mitä toivoisi.

[erno]

Enpä tiedä onko tämä vaatehifistely hyödyllisempää tai järkevämpää kuin mikä tahansa muu hifistely. Vaikka moni näin kokee kirjoitustensa perusteella. Toistaiseksi koen enemmän nautintoa esim kulinaristisista jutuista. Se että laittaa hyvän mittapaidan verran ravintolailtaan antaa lyhyen mutta todella kauniin nautinnon jota vaatteilla en pysty saavuttamaan. Syy tähän on että vaatteet ovat käytännössä vain visuaalinen nautinto kun taas ruoka hivelee haju, näkö, tunto sekä makuaistia. Tämän lisäksi kulinaarinen nautinto on yleensä jaettu nautinto itselle tärkeän ihmisen kanssa. Vaatteissa se jää omaksi vaikka miten sitä koittaisin perustella. Tämä on vain oma harrastuneisuuteni tulosta ja tulen edelleen laittamaan huomattavasti enemmän pääomia kiinni vatsalaukkuuni kuin sen verhoiluun kankailla. Toki vaatteet myös minulle jonkin sortin harrastus.

Tässä on ajatusta. Oma nautintoni, klassisen musiikin kuunteleminen ja konsertit ovat halpaa kuin makkara verrattuna vaatehifistelyyn. (Jos ei hullaannu sijoittamaan omaisuuksia oikeaan hifiin:-) Itse koen edelleen vaatteet välineenä, joilla parannetaan muita tilanteita, nautintojakin. Mielestäni vaatteet eivät kuitenkaan jää misään nimessä yksinomaan omaksi nautinnoksi. Ainakin oma seuralaiseni on silmin nähden tyytyväinen ja nauttii siitä, että jaksan hieman nähdä vaivaa pukeutuakseni konserttiin tai illalliselle, johon hänen kanssaan menen.

[TheodoreMaul]

Olen ketjun perustamisen jälkeen filosofoinut (ympäri)päissäni, että pukeutuminen voi valuuttaa hotkivana harrastuksenakin olla harrastuksista se, joka on arjessa eniten läsnä. Työkiireisenä perheellisenä hi-fi pölyttyy tai särkyy, viiniä ei ehdi tai jaksa juoda, harrasteautoihin ei kalliin farmarin jälkeen ole varaa... mutta toimistokuutio tarjoaa minimissään kahdeksan tuntia päivittäistä laatuaikaa reunoskenkäihmeiden kanssa.

Kylläpäs tuosta tuli hyvä mieli. Takana hankala aamu päiväkotirumbaa ja kotona vieläkin jalkalistat laittamatta. Täällä toimistossa sen sijaan voin kopistella parkettia ja istua yhtä hyvin kuin paitani. Nämä farkut tosin pitäisi uusia, liikaa painoa lähtenyt vuoden aikana.

Fiilistellään myös sen verran, että muistelen vastaavaa pukeutumistunnetta mikä tuli kun olin tässä reilu viikko sitten yhdessä tumma puku tilaisuudessa ja koko iltana en oikeastaan edes huomannut, että puku on päällä. Tuo oli ensimmäinen pitkän kaavan tilaisuus, jossa käytin mittapukuani. Muut valittelivat kovasti kuumuutta. Loaketkaan eivät puristaneet, mutta nahkapohjien ansiosta myöhemmin meinasi käydä Ahtisaaret. Ruokakin siellä oli kyllä hyvää joten win-win.