Pääsyy siihen, miksi viimeisen vuosikymmenen aikana kaikenlaiset #menswear-sivustot ovat nousseet vaikutusvaltaisiksi on tässä yhdessä ongelmassa: kovin harvan maan kulttuurissa miehiä kannustetaan keskustelemaan porukassa vaatteista. Erityisesti niinkin hienostelevista artikkeleista kuin käsintehdyistä vaatteista, joissa hinta on kovin monelle hirvitys. Poikkeuksena mainitsen Italian noin yleensä ja sitten erityisesti Lontoon vanhan rahan herrainklubit, joissa voi vertailla itse kunkin herran räätälin ja jalkinemestarin tuotoksia. Nämä ovat kuitenkin poikkeuksia. Verkossa voi antaa mielihaluilleen täyden vallan ja anonyymisti upottautua vaikkapa käsin ommeltujen solmioiden rakenneanalyysiin (Hermès, Cappelli, T&A, Marinella vai jokin muu?)
Vastaani on tullut muutama inhottava tapaus, joiden perusteella olen päättänyt jatkossa saksia kasvoni kaikista Keikarin foorumille tai blogiin laitettavista kuvista. En kaipaa erityistä huomiota itselleni, paljon mieluummin vain niille ajatuksille ja ilmiöille joita olen päättänyt ajaa. Jos jatkossa vastaan tulee joitakin lehtihaastatteluja tai muita, niissä voin tehdä poikkeuksen pienen kuvan muodossa.
salaryman kirjoitti hienosti. Ihminen tulee aina olemaan ihmiselle susi.