Pchanin Italigente-ketjuun postittama erinomainen huomio (alla) inspiroi tämän viestiketjun aloituksen.
Ymmärrän toki, että joku muu haluaa 20 vuoden käyttöiän omaavan tuotteen näyttävän 50 vuoden takaiselta. Toisaalta, aika harvassa ovat ne, jotka vaalivat 100 vuotta vanhaa tyyliä.
Tässä ollaan sartoriaalisten ikuisuuskysymysten äärellä. Mikä määrittelee tietyn tyylin / lookin ajattomaksi ja missä määrin / milloin jostain tyylistä tulee auttamattoman vanhanaikainen?
Itse en ole löytänyt täydellisiä - tai edes sinne päin - vastauksia, kysymys on varsin moninainen, ja mielipidettä / totuutta löytynee niin monta kuin vastaajaa. Kirjoitan tätä keittiössäni, istun Aallon tuolilla no 69, ylläni punainen Fred Perry -pikee (valkoisin ja tummansinisin trimmein), Shrink To Fit 501t, tummansiniset sukat. Aiemmin illalla jalassani olivat suklaanruskeat Sanders Hi Top -chukkat ja yllä 'natural' Baracuta g9. Ajaton, kasuaali look, jonka jokainen elementti on keksitty vähintään 50 vuotta sitten, mutta jonka osasia - yhdessä tai erikseen - näkee tämänkin päivän trendiperhosten yllä. Samoin tuoli, jolla istun: suunniteltu alun perin kolmikymmenluvun puolivälin paikkeilla.
Itse uskon kaikessa, niin pukutumisessa kuin muotoilussa moderniin (pitäisikö sanoa modernistiseen) tyyliin, josta on tullut klassista ja ajatonta, silloin tällöin trendimaailmassa esiin pompsahtavaa ja taas pois menevää. En välitä vähääkään siitä näytänkö josta kusta vanhanaikaiselta, keki-ikäiseltä tai tylsältä, jos itse seison pukeutumiseni - ja sanojeni takana. Myönnettäköön, olen keski-ikäinen, jollen nyt, niin ainakin pian, usein olen myös tylsä, mutta vanhanaikainen: en koskaan.