Mitä yliopistot ovat todella vuonna 2012? Ne ovat (more or less) maan parhaiden aivojen kokoontumispaikkoja ennen työelämää. Sitä ei kannata unohtaa. Yliopistoissa näille aivoille tarjotaan monenlaisia mahdollisuuksia edistää opiskelun jälkeistä elämäänsä, ja niihin kannattaa tarttua mahdollisimman kyynisesti ja akateemiset pilvilinnat unohtaen.
Se, mihin todella kannattaa panostaa, riippuu alasta ja omista kiinnostuksen kohteista. Jollekin hyödyllisin yliopistosta saatava asia on tutkinto - jollekin toiselle taas verkostot. Tai harjoittelupaikka, joka avaa suoraan oven juuri oikealle alalle. Tai tympiintyminen ja nopea oppilaitoksen vaihto. Tai anteliaat humanistitytöt.
Joka tapauksessa pahin vaihtoehto on humaltua pelkästä akateemisesta tunnelmasta ja löytää itsensä 10 vuoden kuluttua samasta paikasta toimittamasta tyhjää - aivan kuin yliopistossa oleminen itsessään olisi jonkinlainen päämäärä. Ei pitä hämääntyä siitä minimaalisen pienestä porukasta, joka jatkaa akateemisen muurahaisen uraansa jollain lailla vielä perustutkinnon jälkeen. Heillä ei ole kokonaiskuvassa mitään merkitystä.
Varsinkin oppiaineissa, joiden opiskelu ei johda luontevasti oikein millekään alalle, kannattaisi ekasta minuutista lähtien pitää tylysti mielessä yliopiston välinearvo ja alkaa tehdä itsestään jotain. Se saattaa lopulta olla aivan muuta kuin mitä parikymppiselle postitetusta hyväksymiskirjeestä olisi voinut päätellä, mutta mitä sitten.