En nyt ala kategorisesti puolustamaan putkitutkintoja, mutta ei se loputon hengailu ja pitkitys mitenkään automaattisesti avarakatseisuutta lisää. Jos minkäänlaista näkymää palkkatyöelämään tai edes ns. "omaan alaan" ei ole vielä tuossa 25 vuoden kohdalla, ei se sieltä maagisesti tupsahda jatkossakaan. Pikemminkin kierre katkeaa joskus kolmekymppisenä siihen, että on kertaa kaikkiaan pakko alkaa tehdä jotain - ja yleensä silloin on kyse ns. paskahommista.
Olen tästä vuodattanut aikaisemminkin mutta jos hakee nostetta ja (taloudellista) menestystä menestystä niin kannattaa satsata siihen rai-rai -osastoon, mutta fiksusti.
Elämä nyt vaan on semmoista että tärkeämpää kuin mitä osaat ja mitä saat aikaiseksi on se, kenen seurassa hengailet. Jos sinulla on oikeanlainen sosiaalinen verkosto niin voit sen varassa kiivetä miten korkealle vaan ilman mitään tutkintoja tai oikeita näyttöjä mistään saavutuksista.
Mikäpäs siinä jos tykkäät alasta jota opiskelet ja haluat kehittyä maailman parhaaksi ammattilaiseksi omalla alueella. Duunia sinulla varmasti riittää omassa ammatissasi - suoritusportaassa. Duunia saat kyllä tehdä mutta sen korkeammalle et tule nousemaan.
Ei sitten kannata ihmetellä kun organisaation hierarkiassa kaksi-kolme tasoa sinua ylempänä on niitä opiskelukavereita joiden opinnot menivät rimaa hipoen mutta osakunta sun muut riennot loistavasti: Silloin kun sinä hikoilit tenttikirjojen seurassa nämä tyypit
verkostoituivat.Hyväveliverkostojen perustat valetaan osakunnissa. Jos et kuulu piirihin opiskeluaikoina, olet ulkona lopun ikäsi.
Sorry.
