[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Mielelläni lukisin ketkä ovat innoittaneet jäseniä tyylin saralla. Ovatko tyyli-idolinne kautta pallon tunnettuja hahmoja, vaiko kenties perhepiiristä peräisin?

Itselläni ei ole ketään yhtä ja tiettyä profeettaa eikä lähipiirissäni ole yleensä paljon tyyliä näkynyt. Vaikutteita saan satunnaisesti vähän sieltä ja täältä. Esimerkiksi Alain Delon on monissa Melvillen elokuvissa pukeutumiseltaan ja ylipäänsä olemukseltaan omaa makuani miellyttävä. En siis ole kaikkein sliipatuimman tyylin ystävä (toki tilanteesta riippuen). Tarkemmin ajatellen ivymanista on kenties tullut pienoinen tyyli-idoli meikäläiselle viimeisten kuukausien aikana, vaikken mihinkään ivy lookiin pyrikään sen enempää kuin yritä näyttää yön sudelta. Herran pukeutumisesta vain paistaa sen kaltainen harmonia, kokonaisuuden ajattelu ja tyylillinen varmuus, jota ainakaan Suomessa ei paljon näe. Järjestähän, Mr Ivy, siis ne kuvasi takaisin galleriaan tai paikkasi kaanonissa vääjämättömästi vaipuu unhon alhoon ja sinne iäksi jää.

¨Ohhoh.. kiitokset kehuista, olen äimän käkenä! Omista tyyli-ikoneistani, laitan kunnon listan jahka lomilta palaan.. Ja kuvatkin värkkään paikalleen sitten kun en enää ole epävarman mutta satunnaisen nettiyhteyden päässä.

Mukavaa heinäkuuta kaikille!

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Jottei viestiketju jäisi torsoksi, listaan omat idolini:

Prinssi Charles
Windsorin herttua
Hercule Poirot
Bertie Wooster ja Jeeves
Sherlock Holmes (Jeremy Brettin esittämänä)
Beau Brummell
Matti Klinge
Björn Wahlroos
Gay Talese
Tom Wolfe
Kreivi Massimilano Mocchia

Marcello Mastroianni oli ja on itselleni yhä yksinkertaisesti italialaisen hyvän maun henkilöitymä numero uno. Miestä oli siunattu harvinaislaatuisella, lähinnä muutamalta muulta menneiden aikojen filmitähdeltä löytyneellä kyvyllä laittaa päällensä todennäköisesti aivan mitä tahansa ja näyttää silti sietämättömän coolilta, jos ilmaisu sallitaan. Huolimatta lievästä stereotyyppisen latinorakastajan maineestaan Marcellossa ei kuitenkaan ole tippaakaan latinoalueen nykynuorison eurotrash-ilmettä, vaan hän muodosti tyylinsä siviilissäkin yksinkertaisista klassikkoaineksista (tummat pehmeälinjaiset puvut ja irtotakit, valkoiset paidat joissa aina kaksoiskalvosimet) äärimmäisen hyvin tehtynä. Koska kyseessä oli myös kerrassaan lahjakas näyttelijä, lienee syytä linkata kooste Marcelloa liikkeessä:

http://www.youtube.com/watch?v=CmFcCxaovT4

Kokonaisista elokuvista kannattaa katsoa erityisesti Fellinin 8 1/2 sekä La dolce vita.

Davin Niven ja Bertie Wooster muunmuassa.

Marcello Mastroianni

Sattuipa tänään osumaan silmään Orionin ohi kävellessäni, että Marcello Mastroianni on yksi kesän teemoista Elokuva-arkistolla. Suurin osa leffoista on jo tietty näytetty, mutta vielä ehtii heinä-elokuun aikana muutamiin filmeihin! Jos siis haluaa kyseistä tyyli-idolia "livenä" tarkkailla:D

Lisätiedot: http://www.kava.fi/marcello-mastroianni

Winston Churchill :). Etenkin nuorena.

Minulla ei varsinaisesti ole mitään idoleja tässä suhteessa. 1920-1930-luvut ja niihin liittyvät elokuvat, näyttelijät, julkisuuden henkilöt ovat varmaan isoimmin vaikuttaneet preferensseihini. Tosin 1950-60-luvun taitteen vaikutus - John F. Kennedy ja "Camelot'in" teknokraatit ja klassinen "professoripukeutuminen" esimerkkeinä - on viime aikoina ollut vahvaa...

Tervehdys, tämä on  ensimmäinen ja toivon mukaan ei viimeinen postaukseni tälle sangen mielenkiintoiselle foorumille!

Tyyli-idoleihin liittyen haluaisin nostaa keskustelupöydälle kaksi Italiassa vaikuttavaa herrasmiestä. Toisen tyyli on klassisella tavalla hyvinkin velmuileva, toisen taas, noh, mielenkiintoinen:) Elleivät nämä tuntomerkit vielä ratkaisseet kenestä puhun, ohessa linkit googlen kuviin: 1 ) //http://images.google.fi/images?q=lino%20ieluzzi ja 2) //http://images.google.fi/images?hl=fi&q=lapo+elkann

1) Lino Ieluzzi on milanolaisen vaatekauppa Al Bazarin toinen omistaja, ja aina nähdessäni hänestä kuvia olen tyrmistynyt, positiivisella tavalla.
2) Ehkä vähän ristiriitaisempi hahmo, Lapo, on Gianni Agnellin perijä, kuriositeettina mainittakoon eräiden lähteiden mukaan 70 kpl perittyä Caracenin pukua. Mainittakoon myös, että dandyism.net valitsi hänet vuoden dandyksi ja hänet on useaan otteeseen todettu olevan "paras pukeutuja".

Itse en suoranaisesti pidä kumpaakaan henkeen ja vereen tyyli-idoleina, mutta mielestäni näiden(kin) italialaismiesten asenne pukeutumista kohtaan on jotenkin miellyttävä, joskin kovin vaikeasti selitettävä. Kertokaa mitä mieltä olette!

P.S Toiveena Villelle: mikäli kiinnostusta riittää, voisit hieman tarkemminkin kaivella ko. henkilöiden taustoja ja esittää omia mielipiteitäsi henkilöiden ja heidän pukeutumisfilosofiansa suhteen.

-mzr

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

^Linosta taidan kirjoittaa aikanaan, Lapo taas on hirveä. Aivan yksinkertaisesti hirveä. D.net ymmärtääkseni valitsi hänet vuoden dandyksi ikään kuin piruillen.

Nyt on ivymanin asema uhattuna, kun tuon Lapon näin.

Davin Niven ja Bertie Wooster muunmuassa.

Tarkoitatko Woosterin omaa makua vai Jeevesin makua.


"Sir, mutta tuo teidän solmio"

Herrasmies joka on tilanteessa kuin tilanteessa aina viimeisen päälle pukeutunut, oli kyseessä sitten coctail tilaisuus tai uimareissu. Etunimeä tuskin tarvitsee mainita kun sukunimenä on Bond ;)

Ps: Keväällä tuli käytyä Roger Mooren kirja nimmareineen hakemassa akateemisessa ja täytyy sanoa että Moore on mielestäni todellinen tyyli ikoni kiireestä kantapäähän :)

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

jaro, puhut asiaa. Linolla on lapanen karannut kädestä.

Tarkoitatko Woosterin omaa makua vai Jeevesin makua.

Woosterin kohdalla ehkä enemmänkin hahmon yleistä asennoitumista elämään. Ei sillä, etteikö Jeeves olisi mitä tyylikkäin, mutta omaan makuuni liian "kliini".