jahas.
Garderoobilankaa lukeneet ja muutenkin miestä tuntevat vetoni tylsyyteen ja minimalismiin.
Oma pukeutumisfilosofia, tuo teennäinen osuus siitä, pohjautuu yksinkertaisen vaatekaappini kulmakiviin. (Oikea syy pukeutumiselleni on se, että olen aina valmis sitä hetkeä varten, jos joku minut esittelee kauniille perijättärelle.) Nuo kulmakivet muotoutuvat työvaatetukseni ympärille. Haluaisin, että minulla olisi sekä kesää ja kevättä, että talvea ja syksyä varten puvut viidelle päivälle viikossa. Siis yhteensä kymmenen pukua kaapissani. Koska pari näistä voi olla aivan hienosti sopivia molempiin vuodenaikoihin, karsin luvun seitsemään. Sama luku toistuu kengissä ja irtotakeissa sekä -housuissa. Paidoissa haluan, että minulla olisi niitä tuplaten. Nämä osaset soisin pysyvän kaapissani niin kauan kuin vain voi olla mahdollista. Uskon tuon vaatevaraston olevan riittävä, ja uusien hankintarytmin olevan kutakuinkin seuraavanlainen: 1 puku, 1 kengät ja 2 paitaa vuodessa riittänee pitämään yllä vaatekaappiani. Variointi ja uudet yhdistelmät syntyvät sitten taskuliinoista ja solmioista, ynnä muista asusteista. Näitä olisi mukava hankkia parin kuukauden välein, vaikkapa kaksi kerrallaan. Kaikki poistuma vaatekaapistani on vaatekaapissani sitä, että jokin vaate tai asuste on vaan tullut elinkaarensa päähän, eikä siitä saa kalua edes korjaamalla. Buy-Play it Slow-Throw Away.
Vapaa-ajan vaatteissa jakaa barcelona ajatukseni täysin. En edes metsästä kummoisempaa "laatumielikuvaa" tai la dolce vitaa noilla. Haluan niiden vain kestävän kohtuullista käyttöä.
Jos ylläolevia laittaa luvuiksi, niin alkutilanteen jälkeen riittää vuodessa 1200 - 1800 euroa ihan mainiosti vaatekaapin ylläpitämiseen.
