No mielestäni Turon ongelma on selvä.
Ketkä ostavat Suomessa pukuja?
1) Ihmiset, jotka tarvitsevat pukua johonkin tilaisuuteen silloin tällöin;
2) Ihmiset, jotka käyttävät pukua silloin tällöin töissä;
3) Ihmiset, jotka käyttävät pukua päivittäin töissä.
#1 ostaa Dressmanista alkaen kaikkea, mutta Turo lienee vahvimmilla Suomessa.
# 2 ostanee pääsääntöisesti Turosta alkaen kaikkea Bossiin saakka ja ylikin.
# 3 ostaa pikemminkin Bossista, Tigerista, Burberrystä ja vastaavista Stockan "huippubrändeistä" alkaen ja on segmentin huipulla ostaessaan jotain mittatilauspukuja ja kansainvälisiä laatumerkkejä.
Vaikka # 1 on volyymiltään suurin segmentti, pukuja ostetaan todella, todella harvoin, ehkä kerran viidessä vuodessa noin lonkalta heitettynä. # 3:ssa on huomattavaa ostovoimaa ja pukuja ostetaan varmaankin lähes vuosittain, ellei peräti useampaa vuodessa.
Kehitys ensimmäisessä segmentissä edellyttää, että puvut tarjoavat jotain, mitä kilpailijat (Dressman jne.) eivät tarjoa. Tärkeimmät muuttujat ovat hinta ja laatu. Ostajakunta ei ole erityisen laatutietoista, mutta siistillä suunnittelulla ja rohkealla markkinoinnilla Turo voisi kasvattaa markkinaosuuttaan Dressmanien ja kumppaneiden kustannuksella entisestään. Muodikas, mutta tyylikäs lähestymistapa, rohkeutta kuoseissa ja väreissä ja tämä porukka saadaan varmasti remmiin mukaan.
Kehitys viimeisessä segmentissä edellyttää, että puvut otettaisiin vakavasti bisnesympäristössä, eli niiden suunnittelun on oltava hyvää. Materiaalien on oltava hyviä, ja pukujen uskottavia. Hinnan tulisi olla kilpailukykyinen muttei niin halpa, että mielikuva laadusta ei saa selkänojaa. Varsinkin nuoret pukumiehet ovat varsin hintatietoisia, ja heitä olisi mahdollista saada kasvatettua brändiuskollisiksi hyvännäköisillä, kohtuullisen laadukkailla ja kohtuuhintaisilla puvuilla.
Ja Taunon mainitsema Suittari on loistava esimerkki siitä, miten rakentaisin Turolle ratkaisua. Kaava on yksinkertainen: hyviä ja hyvännäköisiä pukuja varsin halvalla. Rohkeaa ja konservatiivista laidasta laitaan, mutta aina varsin hyvännäköistä. Aidot F/W ja S/S -mallistot, jotka ovat ajankohtaisia ja luovat ostohalukkuutta. Lopputulos: ainoastaan kaikkein korkeinta laatua vaativat jäävät puhtaasti kohdeyleisön ulkopuolelle. Muuten segmenteistä 1-3 löytyy takuuvarmasti ostajia ja volyymi on alusta saakka kasvanut niini vahvasti, että putiikkeja on ympäri Eurooppaa ja Yhdysvalloissakin.
Jahka tämä konsepti kantaisi, harkitsisin todellisen huippulinjan rakentamista rinnalle. Jos varsinainen linja maksaa 300-400 euroa, tämä voisi olla tuplat, ja siinä pitäisi olla jotain, joka tekisi siitä houkuttelevan.
