Tumppis, kuulostaa Aristoteleen keskitien filosofialta. Hedonisti taas keskittyy saavuttamaan välittömän aistinautinnon.
No joo, varmasti kuulostaa.. Sillä muotoilin lauseeni ehkä hieman väärin. Tai noh, ehkäpä nuo "tasapainottavat" tekijät saavat kuulostamaan enemmänkin keskitien filosofialta, mutta hedonismistakin on muutamia variaatiota.. Käydääs ne pikaisesti ja lyhykäisyydessään läpi, eli;
- Epikurolaisuus joka on käytännössä vain kärsimyksen poissaoloa
- traditionaalinen hedonismi joka on Suomeksi ylenpalttista mässäilyä ja usein juurikin noita mainitsemiasi välittömiä aistinautintoja
- moderni hedonismi, joka on jossain noiden kahden välimaastossa ja jota itsekin "edustan". Eli se poikkeaa tuosta traditionaalisesta siinä kohtaa, että se etsii nautintoa nautinto(jen) sijaan. Eli modernin hedonismin löytäminen vaatii toisenlaista toimintastrategiaa kuin traditionaalinen hedonismi. Modernin hedonistin ei tarvitse turvautua aina konkreettisen nautinnon kohteeseen, vaan hän pystyy nauttimaan asioista jo ns. "sielunsa silmillä" ja nautiskelu on monesti hyvinkin henkistynyttä ja usein jo pelkät kuvitelmat jostain toivottavasta ja kauniista herättävät modernissa hedonistissa mielihyvää. Toki moderni hedonistikaan ei pelkissä haavekuvissa elä, vaan jos/kun hän päästää nautinnonhalunsa valloilleen, kiinnittyy hänen huomionsa esineiden tai kohteiden käytöstä saatavan elämyksen laatuun.