*

PleaseDeleteMe

  • *****
  • 2726
  • Delete me please
    • Profiili
.
« : 20.02.12 - klo:15:12 »
.
« Viimeksi muokattu: 18.01.22 - klo:00:00 kirjoittanut PleaseDeleteMe »
Please delete this account with all messages including or revealing personal information.

Vs: Stressinhallintaa
« Vastaus #1 : 20.02.12 - klo:15:32 »
Itse olen pyrkinyt "stressin tuolla puolen" tuomaan arkeen säännöllisyyttä (erityisesti unirytmiin), lisäämällä liikkumista, vähentämällä alkoholinkäyttöä ja pohtimalla syitä tilanteeseen. Tälläkin hetkellä mennään kuormituksen ylärajoilla, onneksi olen (uskoakseni) pystynyt paikallistamaan joitakin syitä tilanteeseen. Nyt sitten koitan rennolla otteella parantaa tilannetta...

Luontaistuotteita vedän unen tasaamiseen, on sitten placeboa tai ei niin vaikutus kelpaa mulle! :)

*

ttj

  • *
  • 68
    • Profiili
Vs: Stressinhallintaa
« Vastaus #2 : 20.02.12 - klo:15:55 »
En tiedä olenko koskaan potenut "kunnolla" stressiä, mutta viimeisten vuosien aikana on tullut käännettyä asennetta yleisesti ottaen rennompaan suuntaan ja tuomalla lisää huumoria mukaan. Harva asia kuitenkaan on niin totista että sen päälle kannattaisi erityisesti ruveta stressaamaan. Sen lisäksi valkokaulustyöläisen perisynnistä, eli työasioiden miettimisestä vapaa-ajalla, olen onnistunut irrottautumaan kevyellä potkunyrkkeilysparrilla--jos huomio meinaa herpaantua niin kaveri kyllä hyvin nopeasti muistuttaa siitä.
Those are my principles. If you don't like them I have others.

*

konda

  • *****
  • 8975
    • Profiili
Vs: Stressinhallintaa
« Vastaus #3 : 20.02.12 - klo:17:53 »
http://sixfaces.blogspot.com/2011/10/30-second-speech-by-bryan-dyson.html

En ole koskaan ymmärtänyt miten toiselle työtä tekevänä voi ajaa itsensä sairaslomalle mielen hajoamisen vuoksi. Ei asiaa varmaan ymmärräkään ennen kuin se tapahtuu.
« Viimeksi muokattu: 20.02.12 - klo:17:56 kirjoittanut konda »

Vs: Stressinhallintaa
« Vastaus #4 : 20.02.12 - klo:18:22 »
Itselläni tuli burnoutti joku kolmisen vuotta sitten. Otin ihan liikaa vastuuta töissä, kun ei sillon tuntunut pomoa kiinnostaa hoitaa sen hommia kunnolla. Jouduin siis rivimiehestä yks kaks vastaamaan firman pyörivistä rattaista. Sillon vaihdoin työpaikkaa josta otin loparit heti ekan päivän jälkeen. Ihan firman etiikoiden takia. Vietin puolivuotta ottamalla lungisti kuten intissä, koulussa. Sitten palasin takasin töihin samaan firmaan mistä lähdin.

Silloin päätin etten ota mitään ekstra touhua, koska mulle ei todellakaan makseta stressaamisesta niin paljoa. Nyt on hyvin elämä mennyt ja jos stressitaso pääsee nousemaan vitutuksen multihuipennuksen asteelle, sillon kasataan pieni kaveriporukka mennään kellariin polttelemaan sikaria/piippua ja otetaan vähän konjamiinia. Toinen mikä auttaa niin meditaatio ja yleensäkin rentoutuminen vaikka pelaamalla tietokoneella jotakin.

*

Hidas

  • ***
  • 406
  • poco ritardando
    • Profiili
Vs: Stressinhallintaa
« Vastaus #5 : 20.02.12 - klo:18:37 »
Hypno & StMarkus, olen kokenut saman. Konda, ei sitä tajua ennen kuin se tapahtuu. Eikä koskaan usko että itselle voisi sattua niin. Tavallaan onkin vaarallisempaa jos ei huomaa itse sen olevan tulossa, töitä pystyy hallitsemaan, mutta kaikki muu alkaa lipsumaan, hermoja kiristelee ihan yllättävissä tilanteissa. Itselläni on työajaton työ, joten tuohan oli vain ajan kysymys.

Itse tipuin pohjalle ja sen jälkeen olen muistuttanut itselleni että menen sieltä missä aita on matalin. Maallinen kunnia, suosio ja tunnustukset eivät ole niin tärkeitä. Hetken tärkeys korostuu. Itämainen viisaus tulee läheiseksi: "Seuraavaksi ei tapahdu mitään. On vain tämä nyt oleva. Seuraavaksikin on vain tämä nyt oleva". Oikeastaan tärkein stressinhallintakeino on tässä hetkessä täysillä oleminen tietoisesti.
« Viimeksi muokattu: 20.02.12 - klo:18:40 kirjoittanut vocatus »

*

Socrates

Vs: Stressinhallintaa
« Vastaus #6 : 20.02.12 - klo:19:11 »
Burnoutin kanssa ei ole leikkimistä: näin aikanaan, kun samassa duunissa ollut opiskelukaveri uupui kahdessa vuodessa töidensä alle sillä tapaa, ettei ole palannut oikein koskaan entiselleen tai kunnolla työelämäänkään. Uraa piti tehdä heti ja päivät oli usein tyyliä aamuseiskalta töihin, seuraavan yönä kahdelta taksilla himaan ja sama uusiksi.

Olin tuolloin kyllä yhtä hullu, mutta omaksi pelastukseksi silloinen tyttöystävä piti jöötä ja vaati olemaan aina välillä kotona.

Jos meinaa nykyisellään kiristää, niin ulkoilma, hyvä musa ja lasten kanssa touhuaminen yleensä jeesaa. Ikä ja kokemus auttaa ottamaan duunissa rennommin.

Noin yleisesti olen pohtinut paljon sitä, että piiloudutaanko Suomessa liikaa työuupumuksen taakse vai onko kyse monessa kohtaa enemmänkin yleisestä masennuksesta ja näköalattomuudesta. Täällä kun tehdään keskimääräisesti aika vähän töitä. On toki selvää, että vain harvoille riittää oikeasti mielenkiintoista hommaa ja että moni painaa aika kettumaista duunia, mutta se nyt on vaan asia, joka aikuisten pitäisi hyväksyä.

*

Arska

  • *****
  • 4698
    • Profiili
Vs: Stressinhallintaa
« Vastaus #7 : 20.02.12 - klo:19:50 »
Kannattaa hankkia hyvä suojatyöpaikka.
Suositellaan täysraittiutta.

*

JHL

  • **
  • 188
    • Profiili
Vs: Stressinhallintaa
« Vastaus #8 : 20.02.12 - klo:20:03 »
Tiettyyn rajaan saakka pärjää priorisoinnilla. Alkuun kannattaa lukaista vaikkapa Stephen R Coveyn "The 7 Habits of Highly Effective People". Suurin kynnys on oikeasti jättää vähemmän tärkeitä asioita tekemättä, kun ainakaan yrittäjä ei voi pomolta kysyä prioriteettiakaan...

*

Hidas

  • ***
  • 406
  • poco ritardando
    • Profiili
Vs: Stressinhallintaa
« Vastaus #9 : 20.02.12 - klo:20:11 »
Noin yleisesti olen pohtinut paljon sitä, että piiloudutaanko Suomessa liikaa työuupumuksen taakse vai onko kyse monessa kohtaa enemmänkin yleisestä masennuksesta ja näköalattomuudesta. Täällä kun tehdään keskimääräisesti aika vähän töitä. On toki selvää, että vain harvoille riittää oikeasti mielenkiintoista hommaa ja että moni painaa aika kettumaista duunia, mutta se nyt on vaan asia, joka aikuisten pitäisi hyväksyä.

Ne tulevat käsi kädessä. Burnoutin kärsinyt sairastuu depressioon. Stressihän vaurioittaa hippokampusta. Sitten lääkkeillä äkkiä oireet piiloon ja takaisin taisteluun...

*

Hidas

  • ***
  • 406
  • poco ritardando
    • Profiili
Vs: Stressinhallintaa
« Vastaus #10 : 20.02.12 - klo:20:23 »
Kannattaa hankkia hyvä suojatyöpaikka.

Kenties. Onko sulla vinkkiä?

Mutta toisaalta, työn mielekkyydellä on merkitystä työssä jaksamisen kannalta.

*

mairaksinen

Vs: Stressinhallintaa
« Vastaus #11 : 20.02.12 - klo:20:39 »
Mutta toisaalta, työn mielekkyydellä on merkitystä työssä jaksamisen kannalta.

Tämä on totta, mutta myös vaaranpaikka - etenkin yrittäjillä, jotka aika moni lähtökohtaisesti ovat perustaneet liiketoimintansa jollekin mieluisalle osaamiselleen. Itselläni on menneisyydessä yksi todella läheltä piti -breikkari, jonka onneksi ystäväni huomasivat ja herättivät minut väkisin tajuamaan. Siihen löytyi sitten perisuomalainen tapa - hakkasin koko kesän polttopuita enolle hänen mökillään. IT-alan tekijälle se oli mitä parhainta terapiaa.

Tällainen kokemus on myös vahvistava, ainakin jos on ehtinyt vaikka viime tingassa vetää käsijarrusta. Nykyään otan ihan tietoisesti löysempiä päiviä, jos se on vaan mahdollista. Työnkuva on onneksi sellainen, että pidemmän päivän vastapainoksi voin myös antaa aikaa itselleni ns. virka-aikana. Se onkin ollut yksi peruslähtökohta, kun olen ollut työpaikkakeskusteluissa.

Se on katos niin, että nuoret kollit jaksaa ja kannattaa juosta sen viimeisenkin palkkaeuron perässä. Vanhemmiten sitä arvostaa entistä enemmän palkallista vapaata. :-)

Vs: Stressinhallintaa
« Vastaus #12 : 20.02.12 - klo:22:10 »
Alkuun kannattaa lukaista vaikkapa Stephen R Coveyn "The 7 Habits of Highly Effective People".

Minua tämä ei suuresti sytyttänyt, näkökulma on kuitenkin menestykseen tähtäävä (on muuten myös suomennettu). Miksi elämässä pitäisi menestyä? Ennemmin suosittelisin Tom Hodgkinsonia, vaikkapa Joutilaisuuden ylistys alkuun.

*

Hidas

  • ***
  • 406
  • poco ritardando
    • Profiili
Vs: Stressinhallintaa
« Vastaus #13 : 20.02.12 - klo:22:24 »
^ Tuo Coveyn kirja on suomeksi "Tie menestykseen", räikeä suomennos otsikolla. En ole kirjaan perehtynyt, genreen sitäkin enemmän. Minun kohdallani Carl Honorén Slow oli se kirja, joka asetti juuri oikeita kysymyksiä silmien eteen.
Siltikin, kyllähän tuo Coveyn kirjasta nostettu teesi priorisoinnin voimasta on olennainen osa stressinhallintaa. Priorisointi, toimivat rutiinit oikeissa asioissa ja "päivä vain ja hetki kerrallansa" jne.

*

mairaksinen

Vs: Stressinhallintaa
« Vastaus #14 : 20.02.12 - klo:22:31 »
Mä koin pienimuotoisen "valaistumisen" luettuani Timothy Ferriss'in kirjan 4 tunnin työviikko. Siihen tähtään, että voin mahdollisimman pian tulla ammattimaiseksi joutilaaksi, joka kaivaa muniaan talon takapihalla vain Hugh Hefner -tyylinen aamutakki päällä ja tupsuloaferit jalassa.