Keikari > Kulttuuri

Teatteri ja ooppera

<< < (2/12) > >>

Tommi:
^ Ole huoleti, eversti. Suomessa ei juurikaan törmää frakkeihin ja smokkeihin, kun käyt oopperassa. Siinä mielessä - ja monessa muussakin mielessä - oopperan elitismileima on harhaa.

Dan-D:
>Juuri näin.  Villatakki on melkeinpä formaaleinta, mihin nyt normaalisti oopperassa törmää.  Vanha kaarti kyllä panostaa, mutta siinä se.  Ei se kovin jäykkää sitten käytännössä ole.

En ole vähään aikaan käynyt sen enempää oopperassa, baletissa kuin teatterissakaan.  Kotimaiseen teatteriin on tullut lähes täydellinen kyllästyminen.  Olisi kivaa, että edes välillä poikettaisiin siitä perussapluunasta, jolla tehdään "elämänmakuista" teatteria.  Se klisee alkaa olla niin kulunut, että nämä vakavan elämänmakuiset teatterit aiheuttavat lähinnä myötähäpeää ja ajoittaisia naurunpyrskähdyksiä.

Duunin puolesta joutunut joihinkin revyy-tyyppisiin pläjäyksiin.  Olen vakuuttunut, että revyy on yksinkertaisesti sellainen taidemuoto, jota Suomessa ei kukaan osaa tehdä.  Sitä myötähäpeän määrää.

Periaatteessahan suomalainen teatteri on laadukasta.  Esimerkiksi ulkomaisten teatteriesitysten suomalaiset toteutukset ovat järjestään erittäin hienoja.  Ongelma on, että suomalaisen teatterin käsikirjoitukset toistavat sitä samaa kaavaa.  Ja miksi ihmeessä jonkun täytyy jossain vaiheessa aina vetää itsensä nakkisilleen?

bowtiepasta:
Ooppera on itselleni tuntematon taiteenlaji. Periaatteessa jossain vaiheessa kiinnostaisi tutustua, esimerkiksi tämä Dr.Atomic voisi olla tsekkaamisen arvoinen.

Teatteriin tutustumisen aloitin tuossa muutamia vuosia sitten ja vaikka vieläkin tulee valitettavan harvoin käytyä, niin ihan hyviä juttuja tullut jo nähtyä. Smedsin Tuntematon oli aikalailla kaiken hehkutuksen arvoinen ja esim Andriy Zholdakin Turun Kaupunginteatterille ohjaama Anna Karenina oli upea. Krista Kososen näyttelijänlahjoja on aika vaikea fiilistellä televisio- ja elokuvaroolien perusteella mutta lavalla suoritus oli kyllä aivan suvereeni.

Muutenkin teatterin puolesta olisi kiva nähdä sellaista kunnon rujoa Parviais-meininkiä. Juska Paarma-trilogian kun olisi aikoinaan päässyt näkemään. Paska ja veri lentämään vaan.

i v y m a n:

--- Lainaus käyttäjältä: Dan-D - 15.02.12 - klo:13:39 --- Kotimaiseen teatteriin on tullut lähes täydellinen kyllästyminen.  Olisi kivaa, että edes välillä poikettaisiin siitä perussapluunasta, jolla tehdään "elämänmakuista" teatteria.  Se klisee alkaa olla niin kulunut, että nämä vakavan elämänmakuiset teatterit aiheuttavat lähinnä myötähäpeää ja ajoittaisia naurunpyrskähdyksiä.

--- Lainaus päättyy ---

Todella. Viimeksi olen nähnyt kelvollisen teatteriesityksen noin 10 vuotta sitten - Dario Fo:n Americo (tai jotain sinne päin) Turun kaupunginteatterin Sopukassa, toteutettuna vierasvoimin ts. julmahuvista tuttujen Rasilan veljesten esittämänä. Minimalistinen ja toimiva esitys. Sitä ennen on hyvä ollut 'Huomenna hän tulee' vanhalla Kivipainolla 1991 - ja tämänkin kohdalla voi olla että aika kuktaa muistot. Muut näkemäni jutut on olleet aika huttua.

Noista revyyhommista en edes ala. Jenkit osaa musikaalihomman, Sound of Musicit sun muut, ja senkin parhaiten elokuvissa. Eihän noita kotimaisia edes uskalla mennä katsomaan.

Jotkut lastenteatteriesitykset ovat tosin ihan hyviä - Vartiovuoren kesäteatterin Aladdin edelliskesänä oli ihan hyvä - ja mun poikakin (silloin 4 v) diggaili kovasti.

i v y m a n:

--- Lainaus käyttäjältä: BowtiePasta - 15.02.12 - klo:13:56 ---Muutenkin teatterin puolesta olisi kiva nähdä sellaista kunnon rujoa Parviais-meininkiä. Juska Paarma-trilogian kun olisi aikoinaan päässyt näkemään. Paska ja veri lentämään vaan.

--- Lainaus päättyy ---

Olen katsellut näitä Turun Ylioppilasteatterin wannabe-parviaisia Ravintola Uudessa Apteekissa koko 90-luvun joten ei kiitos. Ainoa hetki jonka voin niille antaa on se kun lyön tuopin naamaan ja monoa nivusiin.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu