Olen katsellut näitä Turun Ylioppilasteatterin wannabe-parviaisia Ravintola Uudessa Apteekissa koko 90-luvun joten ei kiitos. Ainoa hetki jonka voin niille antaa on se kun lyön tuopin naamaan ja monoa nivusiin.
LOL!!1!
Kukaan joka puhuu "Ravintola Uudesta Apteekista" ei todellakaan lyö edes kovimmissa testo-unissaan "tuoppia naamaan", puhumattakaan että pääsisi tennarilla kikkeliä kutittelemaan.
No, se on paikan virallinen nimi. Tässä vaiheessa, muusta suht' hupaisasta puolitoistametrisen ulosannista huomioiden, pitää kysyä, satutko tuntemaan hra. Ivymanin?
Hän ei potki tennareilla.
Jos taas Apteekkia pitää millään lailla muuna kuin itsensä pihalle juoneen viiden pennin teatteriväen vakipaikkana, jonne on silloin tällöin hauska eksyä juomaan olut tai pari, kannattaa vilkaista kaupungin muut paikat.
Teatteriväen suhteen hauskinta on todeta - heidän uudesta näytelmäkkeestään vauhkotessa - että menee katsomaan setin sitten, kun se tulee leffaan. Eli kun tarinan esikarsinta on ohi. Kirjakielipönötys on näyttämöllä yksinomaan rasittavan teennäistä. Ei ole ainoa asia, joka englanninkielisissä maissa tehdään paremmin.