Teatteri ja ooppera

[i v y m a n]

Olen katsellut näitä Turun Ylioppilasteatterin wannabe-parviaisia Ravintola Uudessa Apteekissa koko 90-luvun joten ei kiitos. Ainoa hetki jonka voin niille antaa on se kun lyön tuopin naamaan ja monoa nivusiin.

Noo, ei minullakaan varsinaista intressiä wannabe-Parviaisten sekoiluihin. Lähinnä mitä teksteinä tullut luettua pätkiä noista Parviaisen 80-luvun näytelmistä (+mainio Harmagedon-leffa tullut nähtyä) niin kovilta jutuilta vaikuttavat. Ollut aika fyysistä menoa.

Oletko nähnyt 'Yksinteoin'? Se on jotain aivan muuta - samalla levelillä kuin Mark Parlandin sekoilut.

[bowtiepasta]

Joo, tosin vaan sen telkkarista tulleen version josta on leikattu Sanna-Kaisa Palon ja sen uuden miesystävän äänet pois puhelinkeskusteluista.

�,,ärimmäisen häiriintynyttä kamaa kyllä, mut jotain magneettista Parviaisen esiintymisessä on tuossakin. Vaikka kaveri vaikuttaa aivan sietämättömältä mulkulta, niin ainakin osaa itse analysoida omaa kyrpämäisyyttään melko hyvin. Vastaavaan itsereflektioon ehkä Mark Parland ei ihan kykene...

Tässä ehkä yksi legendaarisimpia Parviais-videoita, vaikka itse miestä ei juuri näy:
Renny Harlin käy kotimaassa

Kaks uransa huipulla olevaa taiteilijaa lievästi sanoen menestyksestään juopuneina. Aivan mahtava haastis.

[i v y m a n]

Nyt tiedän minkä parissa viihdyn illalla.

Jouko Turkka on hieno mies - se on jo riittävän hullu. Kirje Oikeuskanslerille - tai mikä se nyt oli - on mahtavaa luettavaa, muistaakseni. Pitääkin hakea kirjastosta uusintalukuun.

[i v y m a n]

^Pitää paikkansa - tutustuttu on.

[Socrates]

Parviainen näyttää kyllä hyvin sen, että mistään ei tarvitse enää välittää, kun mennään hyvän matkaa normitäyspäisyyden tuolla puolen. Kunniansa perään tuskin kukaan jaksaa rosiksessa kysellä, kun herjaaja on puolihullu ja herran nettoarvo pienen kylän verran velkaa.

[choir]

Diggaan oopperaa, kiehtova taiteenlaji, joskin täällä Lahden seudulla harvoin nähtävää herkkua. (Joo, onhan Hki vain reilun tunnin ajomatkan päässä...) Liput hankittu G.Verdin Trubaduuriin, ensi viikolla esitys Lahdessa! Raportoin esityksen jälkeen.

[i v y m a n]

Parviainen näyttää kyllä hyvin sen, että mistään ei tarvitse enää välittää, kun mennään hyvän matkaa normitäyspäisyyden tuolla puolen. Kunniansa perään tuskin kukaan jaksaa rosiksessa kysellä, kun herjaaja on puolihullu ja herran nettoarvo pienen kylän verran velkaa.

:D

Osuva analyysi.

[Wolf]

Tämä tuli eilen käytyä katsomassa Koko teatterissa: Anna Veijalainen: PUDONNEET . Vahvaa tulkintaa ja uskomatonta miten pienin lavastein oli toteutettu onnistuneesti. http://www.kokoteatteri.fi/performance.php?id=138

[choir]

Kävin katsomassa Lahdessa Giuseppe Verdin oopperaa Trubaduuri.
Huh, kuka voi keksiä noin kauheat juonenkäänteet!? Mustalaiseukko pidätettiin ja määrättiin poltettavaksi roviolla. Eukon tytär kosti ryöstämällä toisen kreivin pojista ja heitti hänet rovioon - mutta heittikin vahingossa oman poikansa jnejne. (tai jotakin sinnepäin) Juonessa on toki myös kolmiodraamaa ja valtavaa rakkautta. Ja musiikki on niin upeaa romantiikkaa, kuin olla voi!

[konda]

Eli musset kippas. Mitäs juonenkäännettä tuossa on? :)

[vhild]

Oopperalle vahva "kyllä", mutta pääosin vain verismo-suuntaukselle, eli käytännössä Puccinille. Harrastus käy yhteen suuren perversioni, eli musikaalien kanssa. Käykää ihmiset katsomassa Svenskanin Kristina från Duvemåla jos vain satutte saamaan liput.

Ja olinhan siellä minäkin, pressinäytöksessä:

[choir]

Konda: "musset"? Was ist Das?

vhild: jahas, taidat olla todellinen ekspertti, ja kiinnostuksesi suuntautuu verraten kapealle sektorille. Puccini on hyvää, toki!
Mainitsemasi musikaali pitäsi kyllä nähdä. En ole koskaan ollut Svenska teaterissa. Mitekäs kouluruotsilla pärjää?

[vhild]

choir: Kouluruotsilla pärjää, ja saahan sieltä sanat ja tarvittaessa tulkkauslaitteen syliin.

Olen toki yrittänyt Verdiä, Mozartia ja Wagneria, mutten saa niistä oikein kiinni. Jokaisella on tietysti hetkensä, mutten kykene kokonaista teosta kuuntelemaan nautinnolla, kuten Puccinia.

[Matti]

Doctor Atomicin perään ei kannata itkeä. Aivan tyhjänpäiväinen toteutus mielestäni, myöskään musiikki ei ole säveltäjänsä onnistuneinta. Juha ja erityisesti Julius Caesar pesivät Oppenheimerin mennen tullen.

[Alhazen]

^ Atomicin huippuhetki on ensimmäisen puoliajan päätösaaria, joka on 2000-luvun tähän asti parhaita. Se ei valitettavasti kuulostanut Helsingissä yhtä hyvältä kuin Gerard Finleyn definitiivinen tulkinta. Muuten on pakko olla valitettavasti samaa mieltä, tämä uudempi produktio oli jotenkin saanut harmaasävyt ja aidon moraalisen ristiriidan hävitettyä ja tuntui olevan jotenkin keskieurooppalaisälykkömäistä saarnaamista ja henkilöiden demonisointia huonoimmillaan. Eikä se materiaalikaan tosiaan ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta säveltäjänsä parhaimmistoa.