Keikari > Kulttuuri

Teatteri ja ooppera

(1/12) > >>

Alex Entwistle:
Jos kerran leffoille on oma ketjuun niin miksei näillekin? Toivottavasti en tullut luoneeksi turhaa ketjua.

Mitä kävit viimeksi katsomassa, mitä suosittelet ehdottomasti ja minne et missään nimessä halua muiden menevän.

Itse olin juuri katsomassa Tampereen Teatterissa näytelmän Euroopan taivaan alla ja tykkäsin kovasti. Tunsin huvitusta ja samalla piston omassatunnossa, kun sankarit väänsivät merkkifarkkuja missäs muuallakaan kuin Napolissa. Kaulassani sattui roikkumaan kyseisessä kylässä valmistettu solmio.. Lisäksi voin suositella ehdottomasti Murhaloukkua! Onnistui mielestäni hienosti pitämään katsojan otteessaan, huumorin ajoittain löysätessä otetta vain antaakseen jännityksen voimistua.

Olen toki innostunut teatterista vasta hiljan, joten en lauo mielipiteitäni kokemuksen ja kehittyneen maun syvällä rintaäänellä vaan siltä pohjalta miltä itsestä tuntui.

Iivana:
Tämä onkin hyvä ketju. Hyvän oopperan ystävä olen heti viimeisen päälle ja siinä sivussa menee toki teatteri, baletti, operetit ja klassisen musiikin konsertit.

Teatterieissa en ole valitettavasti kerennyt käydä pitkään aikaan, viimeksi taisin käydä viime syksyllä katsomassa Shakespearin Kuinka äkäpussi kesytetään -komedian. Nuorempana harrastin teatteria jokseenkin säännöllisemmin, Shakespearia suosittelen. Samoin mikäli tulee mahdollisuus käydä katsomassa joku Goethen tai Schillerin näytelmä, niin ilman muuta kannattaa. Bertolt Brechtiä ja muuta postmodernia paskaa minä taas en suosittele, ei uppoa ainakaan minuun. Mutta makuasioitahan nämä.

Oopperan saralta Wagner on ollut ja tulee aina olemaan kaikkein nerokkain. Mielestäni yhdistänyt loistavasti romantiikan ja realismin. Wagnerin oopperoita olen käynyt katsomassa elämäni aikana reilut sata kertaa. Jokunen vuosi(kymmen) sitten kävin jopa Bayreuthin Wagner festivaaleilla ja sitä suosittelen ehdottomasti. Lähes kaikilla oli frakit.
Wagnerin lisäksi Richard Strauss, Rossini, Puccini ja Beethoven ovat maininnan arvoisia.

Opereteistakin voisin mainita Léharin ja erityisesti iloinen leski -operetti.

Socrates:
Oopperassa tulee käytyä kerran, kaksi vuoteen, levyltä ei sytytä kuten livenä. Kelvollista hupia yhdistettynä laadukkaaseen illalliseen laadukkaan daamin kera.

Lemppariksi on noussut kolmeen kertaan näkemäni Mascagnin Cavalleria Rusticana. Surumielistä, herkkaa ja dramaattista, bonuksena vahvat assosioaatiot Kummisetien kuvastoon.

Tommi:
Vaadin teatterille ja oopperalle erilliset ketjut!

i v y m a n:

--- Lainaus käyttäjältä: Socrates - 15.02.12 - klo:12:17 ---Lemppariksi on noussut kolmeen kertaan näkemäni Mascagnin Cavalleria Rusticana. Surumielistä, herkkaa ja dramaattista, bonuksena vahvat assosioaatiot Kummisetien kuvastoon.

--- Lainaus päättyy ---

Johtuen tästä kummisetä - tai pikemminkin cosa nostra -aspektista mainittu ooppera on yksi niitä harvoja, joka oikeasti kiinnostaa.

Kaikenlaiseen frakki-smokki-meininkiin epäillen suhtautuvana uskon etten ihan hirveästi viihtyisi oopperassa - vaikka musiikillis-visuaalisesti elämys onkin eittämättä kiinnostava.

Kyllä on niin että olen enemmän baarien mies.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu