Yritän viedä keskustelun takaisin itse aiheeseen. Aika lailla tulee mentyä linjalla vähänkäsitelty tyköistuva denim, kauluspaita, neuletakki. Aika pelkistettyä siis ja ehkä jo klassistakin. Jalkineet vuodenajan mukaan, eli kesällä Conversen Chuck Tayloreilla ja muuten desert bootseilla. Päällystakeissa Eisenhower-Harrington -tyyppisiä ratkaisuja lämpimään ilmaan ja välikausimallina huopakangasta mallia baseball/gollege. Löytyy se Brando-rotsikin, mutta ei sitä tule käytettyä kuin pari kertaa vuodessa. Se on tosiaan leimautunut liiaksi hevimiesten vaatteeksi. Sama pätee bikerbootseihin, joiden käytössä saa olla tarkkana. Pahin yhdistelmä on tietysti nahkarotsi noiden bootsien kanssa. Löytyisihän kaapista vielä flat cap -mallinen nahkalippiskin, jos haluaisi maksimoida Tom of Finland -vaikutelman. Välillä kun tulee pukeuduttua turhankin pappamaisesti, rikkoo nahkalätsä linjan sopien kuitenkin mallinsa puolesta kokonaisuuteen. Talvella valitsen luontevasti Korean sodan aikaista lentäjänparkaa tai crombie-lookalikea. Pyrkimyksenä ei ole mikään fiftaripuritanismi, mutta jotenkin se sinne suuntaan vaan tahtoo liukua.
Ongelmaksi katutyylissä on minulle usein muodostunut päähine, joka sinänsä mielestäni kuuluu harkittuun kokonaisuuteen. Ensinnäkin käyttämäni hiusvaha tietysti sotkee hatun kuin hatun ennen pitkää pahasti, eikä esim. tweedlakkien peseminen kotikonstein ole ihan yksinkertaista. Talvella peittäisi pään mielellään jo käytännön syistä, mutta pipo tuntuu vähän tylsältä. Parempaakaan koviin pakkasiin en kuitenkaan ole vielä keksinyt, joten mustalla pipolla mennään pahimmat pakkaset.
